Rautalanka.org

Rautalanka => Yleistä => Aiheen aloitti: Apache - 16.01.2008 / 18:27:26

Otsikko: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 16.01.2008 / 18:27:26
Toivon, että mahdollisimman moni osallistuu tähänkin ketjuun. Erityisesti niiden pitää osallistua, joilla ei mielestään ole asiasta mitään sanottavaa. Otsikkoa pitää tulkita mahdollisimman löysästi ja laajasti. Kukin ymmärtäköön "alkuvuodet" niin kuin haluaa, ja jos jollakin nykyajan seikalla on jonkinlainen yhteys alkuvuosiin  -  mitä en sitten lienevätkin  -  seikka pitää ottaa puheeksi.

Samoin "rautalanka" olkoon vapaasti tulkittavissa kirjoittajan harkinnan mukaan tarkoittamaan mitä tahansa, vaikka Humppaveikkoja! Ainoa toivomukseni ketjun aloittajana olisi, että noudatettaisiin pidättyväistä kohteliaisuutta muita kirjoittajia kohtaan. Vaikka omalle heikolle itsetunnolle tekisikin hyvää haukkua muiden musiikkimaku mitättömäksi, suosittelisin silti, että mieluummin kehuttaisiin omaa makua kuin haukutaan muiden vastaavaa. En suinkaan tarkoita, että olisi kiellettyä toteamasta jotakin kappaletta tai bändiä huonoksi  -  ja vaikka Suomen kaikkien aikojen huonoimmaksi  -  kunhan se tapahtuu niin, että ei suotta loukata muiden tunteita ja karkoteta foorumin kirjoittajia kokonaan palstalta pois.

Aloitan kotimaasta. "Metsään nyt mennään ja vieläkin kauemmas harhaan" lauletaan eräällä 60-luvun rautalankaa leikkimielisesti kritisoivalla kappaleella. Tässä oli aika paljon perää ihan alkuvuosina. Nykykuuntelija saa väärän käsityksen, koska levyttämään päästettiin vain A-luokan bändejä  -  kuten Jussi Raittinen asian ilmaisee kirjassaan Muistan vielä vuonna 56. Kun kitaroita ruvettiin vonguttamaan vuonna 61 ja 62, intoa oli usein enemmän kuin musikaalisuutta ja taitoa. En halua tällä mitenkään moittia ketään, kunhan totean asian mielestäni faktana.

Parhaat olivat erinomaisia, kuten Soundsien Henrik Granö, Strangersien Kari Bergström ja Ande päiväläinen ja koko Scaffolds. Mieleeni palautuu kuitenkin esimerkiksi Strangersin soolokitaristin Jussi Itkosen radiohaastattelu. Hän kertoi, että hän yritti ensin alkuun soittaa kitaraboogieta kaverinsa Jorma Tuomisen säestyksellä, ja he ihmettelivät kun se "siinä yhdessä kohdassa" meni pieleen. Komppikitaristi nimittäin osasi vain kaksi sointua! Ilmeisesti Jussi itse ei osannut yhtään enempää, kun ei osannut neuvoa.

Kovin vähästä siis lähdettiin liikkeelle! Tuomisen ranne oli kyllä ihan tarpeeksi notkea kunhan taitoa karttui lisää. The Strangers oli parhaimmillaan parhaiten svengaavia kitaraorkestereita aikanaan.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: tortuffe-the wonder dog - 16.01.2008 / 20:08:55
Tuo alkuvuosien energia ja häpeilemättömyys on just se juttu. Siellä oli tosi hienoja saundeja. Ja sovituksissa oikaistiin kaikki mahdollinen, ja joskus jopa vähän päälle.Raakaa twangia. Ne 16 vuotiaat jätkät soitti paljon miehekkäämmin kun suurin osa tämän päivän konsensus rautalangan vääntäjistä. Tästä on tullut tälläinen keski ikäisten jätkien radio amatööri genre,jossa höpistään jostain kompuroista ja purkeista enemmän kuin itse musasta.  :(

Silloin vedettiin niillä mitä nurkista löytyi, ja asenteella!. Tällaista soittamisen hulabaloo meininkiä onneksi sentään nyky bändeistäkin joillain on. Esim. The Charadesin Moberg paiskoo kannujaan hihat käärittyinä eikä välitä hevon kuustakaan tempoista, tarkoista filleistä, ym. Pysykööt perässä ken pystyy!. Kitaristit on tän päivän ryhmissä kyllä aika tyhjä käynnillä, mutta  esim.The Aftonsien kaverilla on tartunta pintaa touhussaan.
Eikä tässä nyt ole tarkoitus ketään sen kummemmin arvostella suuntaan taikka toiseen, mutta heitinpä nyt pari esimerkkiä niistä ketkä tämän päivän rautalangan vääntäjistä tekee vaikutuksen.
Mutta jotainhan tässä on pielessä(muuallakin kuin omassa päässä...) kun niillä alkuaikojen jätkillä lähes kaikilla homma toimi!.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: TwistOla - 16.01.2008 / 21:27:54
Lainailen parilla otteella Veikko Nybergin koostaman Nights Of The Sixties-tupla cd:n saateläpyskästä rautalangan alkutaipaletta Jyväskylässä, lähinnä The Mirages-bändin näkövinkkelistä.

"Ensimmäiset Shadows-kuvat nähtyämme päätimme rakentaa samanlaiset sähkökitarat itse ja niin olivat bändin peruskamat valmiina. Luokkaa alempana oli sitten eräs kaveri, jolla oli oikein kaupasta ostettu sähkökitara, joten hänkin bändiin vaan. Ekat treenit pidettiin koulun juhlasalissa rumpuina pelkkä virveli, jota tuleva basisti kolisteli. Vahvistimena oli koulun höyryradio, johon oli liitetty kaksi kovaääniskaappia."

"Myöhemmin otimme S:n kanssa kaksi kitaratuntia L.S:ltä ja sitten vaan hirveää treeniä, joka huipentui ensimmäiseen keikkaan jossain kokouksessa. Verhot aukesivat keski-ikäiselle kokousporukalle ja paljastivat neljä hohtavan punaisena vapisevaa pikkupoikaa, jotka koittivat saada erittäin vajavaisella soittotaidolla Alpens ros-kappaleen edes jotenkin tunnistettavaan muotoon siinä todennäköisesti onnistumatta."

"Kesän -63 sitkeän treenaamisen jälkeen jotkut kuulijat syksyn aloituskonvan soiton kuultuaan sanoivat että tehän osaatte soittaa! Aluksi soitimme vain neljästään rautalankaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua huomasimme, että laulu piristäisi mukavasti. Ykkösääni saatiin helposti, mutta kun kuultiin myös muita ääniä, koetettiin selvittää kuinka muut äänet löydettäisiin. Löytyihin ne aikanaan."

Tämmöistä oli rautalangan alkutaival täällä Jyväskylässä. Tuolla tupla-cd:llä on sitten koti- ynnä muita äänityksiä täkäläisten pop-bändien osalta vv. '63-69. Varsinaista rautalankaa (instroa) edustaa vain yksi biisi "Flingel Blunt", joka on kyllä tunnistettavissa  :)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: flatron - 16.01.2008 / 22:57:00
Minä heitän tämän heti offtopicin puolelle. Noista sointujen osaamisesta... Jossain Beatles dokkarissa oli juttua niiden alkuajoilta. Pojat yritti vääntää biisejä muutamaal soinnulla, jotka osasivat. Sitten jonkun luokkakaveri toiseltapuolelta kaupunkia kertoi osaavansa sellaisenkin soinnun, kun C7 . Tämä oli pojille uutta. Kimpassa lähtivät bussilla kaupungin toiseen laitaan todistamaan heille uutta sointua ja opettelemaan, kuinka se soitetaan.
Hyvin meni ilmeisesti oppi päähän, kun tekivät aikoinaan monta hienoa kipaletta.

Pikkaisen helpompaa nykyihmiselle tuo tiedonsaantikin. Netistä löytyy kaikki! Ei tarvi lähteä bussiajelulle.

Sori OT  ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: oldie - 16.01.2008 / 23:04:07
 On pakko laittaa kommentti, mikä on ihan vierestä. Uskomattoman hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa. Miksei mutsi ja faija duunannu mua viis vuotta aikaisemmin, edes, vois muistaakin jotain
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: oldie - 17.01.2008 / 23:30:06
 Vastaan, vaikken ookaan kokenut tätä aikaa, ongelma oli vielä 60-70-luvun vaihteessakin, ainakin täällä "maalla". Ainakaan duunariperheiden muksuilla ei ollut varaa hankkia instrumentteja. Japanilaisia (jotkut hyviäkin) kitaroita oli jo saatavilla kohtuuhintaan, mutta vahvistimina oli se putkiradio monelle ainoa mahdolliuus astua sähköisen musiikin maailmaan. Ja se oikea soundi itselle sekä jopa mahdolliselle yleisölle piti luoda niillä virityksillä, joita itse  tai muiden rakentamana oli mahdollista saada. Ja sillä uskolla ja asenteella. Nykyään elintason noustessa on nuorienkin mahdollista hankkia musiikinlajiin sopivat vermeet heti alkuun. Tää siis taas johdantona, peräänkuulutan aikakauteen ja aiheeseen sopivia kuvia, soittimista, muista laitteista, esiintymistilaisuuksista, treeneistä ja niistä ihmisistä, jotka musiikkia tuolloin (50-60-luvun vaihde, rautalankakausi, varhainen rock´n roll) tekivät. Ja ehkä mielenkiintoisempana, niitä ei tunnettuja. Kyllä niitä jonkun (iso)vanhemmilla on jäljellä.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 19.01.2008 / 15:54:42
Kun Bob Bogle ja Don Wilson perustivat The Ventures-yhtyeen ja tekivät ensimmäistä levyään Walk Don't Run, heillä ei ollut vielä rumpalia. Levytystä varten hommattiin rumpali, jonka nimeä en nyt muista, mutta hän sai valita ottaako korvaukseksi 25 dollarin kertakorvauksen vain neljäsosan levyn tuotosta. Rumpali valitsi 25 dollaria. On saattanut vähän kaduttaa jälkikäteen, mutta mistäs sitä voi tietää, että täysin tuntemattomien kaverusten ensi levystä tulee jättimenestys.

Myös The Shadows-yhtyeelle Norrie Paramor ehdotti coverin tekemistä tästä sävelmästä. Apache oli vielä Englannin listoilla kymmenen myydyimmän joukossa, ja pojat eivät halunneet ruveta kilpailemaan itsensä kanssa tilastoissa. Jos Walk Don't Run olisi levytetty, se olisi pitänyt levyttää heti, että Venturesin alkuperäinen ei olisi ehtinyt nousta Englannin listoille. Kappale olisi pitänyt opetella ja levyttää heti. Shadows ei ollut levyttänyt covereita eivätkä he innostuneet ajatuksesta, ja niin Shadows ei levyttänyt kappaletta vielä vuonna 1960, vaan vasta älppärille Tasty vuonna 1977.

Rytmi-lehdelle vuonna 2004 antamassaan haastattelussa Hank Marvin toteaa, että hänen mielestään The Ventures oli "aika löysä bändi" ja Walk Don't Runia kuunnellessa tuntuu aivan siltä, että "soolokitaristi ja basisti ovat eri huoneissa".

Hmm... eri huoneissa tai ei, kipale kyllä svengaa kuin hirvi! ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: von stax - 20.01.2008 / 21:38:55
Jos jotakuta kiinnostaa, miten Walk Don't Run ym. tehtiin, asiaa voi tarkastella suht. koht. tuoreessa äänitysalanammattijulkaisusta Mix Magazine:

http://mixonline.com/recording/tracking/audio_ventures_walk_dont/
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 21.01.2008 / 12:37:46
Säestysyhte The Shadowsin menestys alettiin pikkuhiljaa noteerata Suomessa alan lehdissä. "Iskelmä juoruja" alle kirjoitettiin kesäkuussa 1962 tähän tapaan:

"Cliff Richardin säestysyhtye The Shadows, joka on menestynyt erittäin hyvin ilman kuuluisaa laulusolistiaankin, sai vastaanottaa joitakin aikoja sitten ensimmäisen kultalevysnsä todistukseksi siitä että kvartetin levystä Apache on myyty kaikkiaan jo yli miljoona kappaletta. Samassa tilaisuudessa luovutettiin Cliffille itselleen hänen viimeisin kultalevynsä merkiksi hänen esityksensä The Young Ones saavuttamasta  menestyksestä"
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 21.01.2008 / 13:26:19
Säestysyhte The Shadowsin menestys alettiin pikkuhiljaa noteerata Suomessa alan lehdissä.
Jep. Pakkohan heidän oli jotakin myönteistäkin sanoa. Minäkin muuten muistan vielä nytkin, kuinka joku Iskelmä-lehden levyarvostelija kehui Duane Eddyä hyväksi kitaristiksi, koska hän "pihtaa soittaessaan". Kirjoittaja tarkoitti tällä Eddyn tapaa soittaa tahallaan hieman off beat  -  kuten englanniksi sanotaan, eli jäljessä tahdista. Aika yleistähän oli, että Eddy haukuttiin huonoksi siksi, että hänen kappaleitaan soitteli kuka tahansa parilla sormella. Niin soittelikin, mutta ei yhtä hyvin kuin Eddy. Muistan ajatelleeni lukiessani, että noh, kirjoittaja on ainakin musikaalinen, jos ei mitään muuta... ;D (Nuorena ihminen tietää kaiken niin paljon paremmin!)

Mahdatko löytää lehdistäsi tämän Duane Eddyn singlen arvostelun kokonaisuudessaan?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 22.01.2008 / 13:33:19
 Apache, sitä kyseistä arvostelua ei ole silmiin sattunut, sitävastoin jo heti lehden seuraavassa numerossa, heinäkuu 1962, on levynpyörittäjä omaksunut sanan "rautalanka" kuvaamaan genreä, arvoidessan Duane Eddyn singlen:

"DUANE EDDY Deep In The Heart Of Texas - Saints And Sinners  (RCA 47-7999)  Arvosana+++
Rautalankataituri Duane Eddy kuuluu viihtyvän kumppaneineen oikein hyvin tuolla Texasin sydämessä. Vanhasta[/u] kansansävelmästä on muodostunut vauhdikas nykyajan iskelmä, mutta tuskinpa voimme silti puhua mistään tulevasta myyntimenestyksestä[/i]. Saint and sinners on kitaristin oma sävellys ja jää kaikista tehokeinoistaan huolimatta vaatimattomalle tasolle".


 Ymmärtääksemme missä ajassa liikumme ja ennenkaikea mitä arvostelijan aivoissa liikkuu ja häntä miellyttää tarkastellaan välittömästi seuraavana levypinossa odottavaa sinkkua :

"DEAN MARTIN Tik-A-Tee, Tik-A-Tey / Just Close Your Eyes  (R 20.058)  Arvosana ++++1/2
Vanha tuttu Tik- a- tey on saanut Dean Martinista oivan tulkitsijan itselleen. Neal Heftin sovitus on hallittu ja värikäs, joten tässä saattaa olla eräs kesän suurista menestyksistä. Kääntöpuolen slowfox on silkkaa siirappia, mutta miellyttänee silti tiettyä hameväen sisaruspiiriä".
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 22.01.2008 / 14:23:02
... "Vanhasta kansansävelmästä on muodostunut vauhdikas nykyajan iskelmä, mutta tuskinpa voimme silti puhua mistään tulevasta myyntimenestyksestä"....

 Joopajoo...vielä Suomen nuorison on odotettava  puoli vuotta ennenkuin levytetään vanhasta kansansävelmästä vauhdikas nykyajan iskelmä joka on myyntimenestys; Emma.




Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: meridius - 22.01.2008 / 15:19:47
Tuo alkuvuosien energia ja häpeilemättömyys on just se juttu. Siellä oli tosi hienoja saundeja. Ja sovituksissa oikaistiin kaikki mahdollinen, ja joskus jopa vähän päälle.Raakaa twangia. Ne 16 vuotiaat jätkät soitti paljon miehekkäämmin kun suurin osa tämän päivän konsensus rautalangan vääntäjistä. Tästä on tullut tälläinen keski ikäisten jätkien radio amatööri genre,jossa höpistään jostain kompuroista ja purkeista enemmän kuin itse musasta.  :(

Silloin vedettiin niillä mitä nurkista löytyi, ja asenteella!. Tällaista soittamisen hulabaloo meininkiä onneksi sentään nyky bändeistäkin joillain on. Esim. The Charadesin Moberg paiskoo kannujaan hihat käärittyinä eikä välitä hevon kuustakaan tempoista, tarkoista filleistä, ym. Pysykööt perässä ken pystyy!. Kitaristit on tän päivän ryhmissä kyllä aika tyhjä käynnillä, mutta  esim.The Aftonsien kaverilla on tartunta pintaa touhussaan.
Eikä tässä nyt ole tarkoitus ketään sen kummemmin arvostella suuntaan taikka toiseen, mutta heitinpä nyt pari esimerkkiä niistä ketkä tämän päivän rautalangan vääntäjistä tekee vaikutuksen.
Mutta jotainhan tässä on pielessä(muuallakin kuin omassa päässä...) kun niillä alkuaikojen jätkillä lähes kaikilla homma toimi!.

Tämä on erittäin yleinen mielipide kaikissa musiikin (ja muunkin harrasteiden) alalajeissa. Luetpa sitten mitä musafoorumia tahansa. Eli orkkisversiot ja kokoonpanot ovat yleensä niitä, joissa sanotaan olevan asennetta, ja että kaikki toimii, ja että muut homman jatkajat ovat sitten noita keski-ikäisiä radioamatöörejä, joilla ei ole asenne kohdallaan. Jos vaikka bluesista puhutaan, niin annas olla että ainoita ja oikeita fiiliksiä löytyy vaan jonkun heinähatun vahingossa Mississipin pusikossa savikiekolle tallentamasta kappaleesta. Jos erehdyt arvostamaan jotain myöhäisempää tästä savikiekosta inspiroituneen artistin versiota, niin et ymmärrä oikeasta bluesista pa5kan vertaa. Voi voi.

Tässä on pieni ristiriita. Jos siis haluaisi, että homma toimisi ja voisi nauttia arvostusta niin pitäisi keksiä jotain ihan uutta, ottaa kenties nurkista joitain pikkubudjetin instrumentteja ja keksiä jotain UUTTA. Mutta mutta, eihän se silloin olisi rautalankaa ainakaan tämän foorumin mielestä. Koska rautalanka on perinnemusiikkia, johon pätevät erityisen tarkat säännöt, että mitä soittimia bändissä saa olla ja miten sitä soitetaan. Eli jos haluaa soittaa rautalankaa, on soitettava perinnemusiikkia ja sehän tarkoittaa, että imitoidaan radioamatöörin ottein alkuvuosien kuninkaita. Nousepa kuule itse lauteille yleisön eteen itse 14-vuotiaana puukässyssä kyhäämälläsi kitaralla ja jollain 25 euron T-kaupan vahvistimella. Siinähän olis sitä orkkismeininkiä. Eikö vain. (Jos olet tämän tehnyt ja olet yksi alkuaikojen pioneereista, niin hatunnosto sinulle!)

HUOMIO: arvostan myös erittäin suuresti rautalangan pioneereja. Erittäin paljon. Eli en siis arvostele tippaakaan heidän asemaansa tämän musiikkityylin luojina ja vaikuttajina.

Mutta jotta tätä musiikkityyliä voisi kuulla livenä vielä tänäänkin, niin eiköhän anneta myös tunnustusta taitaville ja temposta ja saundista tarkoille muusikoille, vaikka he soittavatkin tätä musiikkia monen tuhannen euron instrumenteilla hyvän äänentoistolaitteiston kautta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 22.01.2008 / 15:36:47
Mutta jotta tätä musiikkityyliä voisi kuulla livenä vielä tänäänkin, niin eiköhän anneta myös tunnustusta taitaville ja temposta ja saundista tarkoille muusikoille, vaikka he soittavatkin tätä musiikkia monen tuhannen euron instrumenteilla hyvän äänentoistolaitteiston kautta.
Jokainen olkoon mielestäni mitä mieltä tahansa, mutta minä olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi. En noteeraa kovinkaan korkealle musiikkia, jossa on yritystä, mutta ei lahjakkuutta ja musikaalisuutta. Siteeraanpa tähän Hank Marvinia vuodelta 1961 erään nuottikokoelman alkulauseesta:

"Mistäkö musiikista pidän? Ihan kaikesta  - olkoon rokkia tai klassista. Arviointiperusteeni kaiken tyyppiselle musiikille on sama: musiikki pitää esittää antaumuksella ja umpimusikaalisesti."

Yhdyn lausahduksen loppuosaan. En itse sentään ihan kaikesta erityisesti pidä, vaikka kuinka musikaalisesti esitettäisiin. ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Albert - 22.01.2008 / 15:50:12
En noteeraa kovinkaan korkealle musiikkia, jossa on yritystä, mutta ei lahjakkuutta ja musikaalisuutta.

tätä musikaalisuustermiä kun viljet niin osaisitko märitellä sitä ? Musiikkihan on vaan tapa esittää erikorkusia ääniä korvia miellyttävällä tavalla. Molemmat opitaan, miten ne esitetään ja mitä korvat tykkäävät kuulla / eli ovat tottuneet kuulemaan. Toiset oppii nopeaan ja toiset hitaasti. Työmäärästä ja oppimisnopeudesta riippuen.

Ja kuka genren ns eturivin soittajista on umpimusikaalinen ? Ketkä ei ollenkaan ?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 22.01.2008 / 16:11:42
tätä musikaalisuustermiä kun viljet niin osaisitko märitellä sitä ? Musiikkihan on vaan tapa esittää erikorkusia ääniä korvia miellyttävällä tavalla. Molemmat opitaan, miten ne esitetään ja mitä korvat tykkäävät kuulla / eli ovat tottuneet kuulemaan. Toiset oppii nopeaan ja toiset hitaasti. Työmäärästä ja oppimisnopeudesta riippuen.

Ja kuka genren ns eturivin soittajista on umpimusikaalinen ? Ketkä ei ollenkaan ?
En ole keksinyt termiä "musikaalisuus". Se on sanakirjoissa, josta voit hakea paremman määritelmän kuin minä kykenen antamaan. Olen sitä mieltä, että kaikki muusikot ja laulajat eivät ole yhtä musikaalisia; musikaalisuuden määrässä on mielestäni eroja. Lisäksi olen sitä mieltä, että kaikki eivät kovalla harjoittelullakaan kehity erinomaisiksi tai edes hyviksi muusikoiksi tai laulajiksi. Mutta tästä saa toki olla eri mieltä, en ole haastamassa riitaa kenenkään mielipiteiden kanssa.

En mielelläni haluaisi erityisesti moittia ketään, mutta sanotaan nyt sitten vaikka, että The Strangersin Jussi Itkosta en noteeraa kitaristina kovin korkealle. Samaan aikaan soittanut Henrik Granö on mielestäni ihan eri sarjassa. En ole missään koskaan sanonut, että joku ei olisi ollenkaan musikaalinen, joten jätän viimeisen kysymyksesi vastausta vaille. Ovathan kaikki ihmiset "pitkiäkin"  -  jopa 130-senttiset ovat 130 senttiä pitkiä. Varmasti kaikissa on musikaalisuuttakin jonkin verran.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Albert - 22.01.2008 / 17:18:46
Hyvä,

ei minua oikeastaan kiinnosta pätkääkään mikä musikaalisuuden tieteellinen määritelmä on, halusin vaan tarkistaa mitä sinä sillä tarkoitat. Me kaikki kun käsitetään asiat aina vähän eri tavalla.

Turhan monet vaan monesti tuomitsee musikaalittomaksi tms sellaiset jotka ovat vielä vaiheessa ihan perustekniikan kanssa. Se on hirmuinen määrä töitä mikä sen eteen (ja ylläpitoon) on ensin tehtävä ennekuin voidaan käydä asiaan.

Ja minä arvostan ja tykkään eniten just siitä että yritetään täysillä, rinta rottingilla, aidoilla saundeilla ja remumaisilla tempoilla. En tykkää ollenkaan pilkuntarkasta näperryksestä. Tai umpimusikaalisesta oopperasta.  ;)


Onhan (?) se niin että suomalaiset korvat ja päät totutettiin kuulemaan rautalanka nauhakaiulla soitettuna emman ja m-beatin avulla 60-luvulla. Sitä saa kulkea suomea ympäri aika kauan hakkaamassa vaikka putkireverbbi-halolla yleisöä päähän ennenkuin ihmiset ja radiolistaajat uskoo että eiku noihan se juttu onkin..

...jota toivottavasti ei koskaan tapahdu, vaikka onhan näitä muitakin kieroutumisoireita jo olemassa ja aika pahana. Radio sylkee pikkunättiä digibeattia rautalanka -nimen alla koko ajan ja Agents on vääntänyt rautalangan jatsin puolelle. Pahalle näyttää.

"soita meille jotain rautalankaa, vaikka se agentsin jokeri -biisi" >:( - sanoi mulle kerran 30-40v vieraat.. jos olisin vähänkään tulisempi tyyppi olisin heittäny ne pellolle.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: lissu - 23.01.2008 / 10:01:33
Meikäläinen on kasvanut rautalankaa kuuntelevien isoveljien imussa ja Emma tais olla eka, joka jäi tuonne takaraivoon :D Kun viistoista kesäsenä sain Shadowsien kasetin kynsiini, niin se sitten soitettiinkin kerralla ihan puhki (ei niissä kaseteissa kauan siihen mennytkään) ;) ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: tortuffe-the wonder dog - 23.01.2008 / 22:11:00
Tuo alkuvuosien energia ja häpeilemättömyys on just se juttu. Siellä oli tosi hienoja saundeja. Ja sovituksissa oikaistiin kaikki mahdollinen, ja joskus jopa vähän päälle.Raakaa twangia. Ne 16 vuotiaat jätkät soitti paljon miehekkäämmin kun suurin osa tämän päivän konsensus rautalangan vääntäjistä. Tästä on tullut tälläinen keski ikäisten jätkien radio amatööri genre,jossa höpistään jostain kompuroista ja purkeista enemmän kuin itse musasta.  :(

Silloin vedettiin niillä mitä nurkista löytyi, ja asenteella!. Tällaista soittamisen hulabaloo meininkiä onneksi sentään nyky bändeistäkin joillain on. Esim. The Charadesin Moberg paiskoo kannujaan hihat käärittyinä eikä välitä hevon kuustakaan tempoista, tarkoista filleistä, ym. Pysykööt perässä ken pystyy!. Kitaristit on tän päivän ryhmissä kyllä aika tyhjä käynnillä, mutta  esim.The Aftonsien kaverilla on tartunta pintaa touhussaan.
Eikä tässä nyt ole tarkoitus ketään sen kummemmin arvostella suuntaan taikka toiseen, mutta heitinpä nyt pari esimerkkiä niistä ketkä tämän päivän rautalangan vääntäjistä tekee vaikutuksen.
Mutta jotainhan tässä on pielessä(muuallakin kuin omassa päässä...) kun niillä alkuaikojen jätkillä lähes kaikilla homma toimi!.

Tämä on erittäin yleinen mielipide kaikissa musiikin (ja muunkin harrasteiden) alalajeissa. Luetpa sitten mitä musafoorumia tahansa. Eli orkkisversiot ja kokoonpanot ovat yleensä niitä, joissa sanotaan olevan asennetta, ja että kaikki toimii, ja että muut homman jatkajat ovat sitten noita keski-ikäisiä radioamatöörejä, joilla ei ole asenne kohdallaan. Jos vaikka bluesista puhutaan, niin annas olla että ainoita ja oikeita fiiliksiä löytyy vaan jonkun heinähatun vahingossa Mississipin pusikossa savikiekolle tallentamasta kappaleesta. Jos erehdyt arvostamaan jotain myöhäisempää tästä savikiekosta inspiroituneen artistin versiota, niin et ymmärrä oikeasta bluesista pa5kan vertaa. Voi voi.

Tässä on pieni ristiriita. Jos siis haluaisi, että homma toimisi ja voisi nauttia arvostusta niin pitäisi keksiä jotain ihan uutta, ottaa kenties nurkista joitain pikkubudjetin instrumentteja ja keksiä jotain UUTTA. Mutta mutta, eihän se silloin olisi rautalankaa ainakaan tämän foorumin mielestä. Koska rautalanka on perinnemusiikkia, johon pätevät erityisen tarkat säännöt, että mitä soittimia bändissä saa olla ja miten sitä soitetaan. Eli jos haluaa soittaa rautalankaa, on soitettava perinnemusiikkia ja sehän tarkoittaa, että imitoidaan radioamatöörin ottein alkuvuosien kuninkaita. Nousepa kuule itse lauteille yleisön eteen itse 14-vuotiaana puukässyssä kyhäämälläsi kitaralla ja jollain 25 euron T-kaupan vahvistimella. Siinähän olis sitä orkkismeininkiä. Eikö vain. (Jos olet tämän tehnyt ja olet yksi alkuaikojen pioneereista, niin hatunnosto sinulle!)

HUOMIO: arvostan myös erittäin suuresti rautalangan pioneereja. Erittäin paljon. Eli en siis arvostele tippaakaan heidän asemaansa tämän musiikkityylin luojina ja vaikuttajina.

Mutta jotta tätä musiikkityyliä voisi kuulla livenä vielä tänäänkin, niin eiköhän anneta myös tunnustusta taitaville ja temposta ja saundista tarkoille muusikoille, vaikka he soittavatkin tätä musiikkia monen tuhannen euron instrumenteilla hyvän äänentoistolaitteiston kautta.

Noh, minähän annoin tunnustusta kahdellen tämän päivän muusikolle. Mutta tähän tää maailma on mennyt. Kohta varmaan Finlanders levyttää Sex Pistolsia suomeksi.Rautalanka saundeilla toki.Kaikki pitäisi hyväksyä, ja kaikkea pitäis digata jees jees meiningillä. Mutta kun ei niin ei.

Arvostus?. Se että saa hemmetisti keikkaa?rahaa?naisia?,ylitsepääsemättömän kitaristi-velho sankari viitan?.
Mies joka ei vain toteuttanut rautalankaa, vaan hän mullisti sen!. Näin se olisi pitänyt tehdä jo 45 vuotta sitten!. E.P yritti mullistusta 80-luvulla, mutta ei. Nyt tuli stailattu digi-paavo, messias joka näytti uuden valon pimeydessä vaeltaville puritaaneille.

Uutta?. Mitä ihmeen uutta. Oletteko koskaan nähneet ison 70-lukuisen muskeli Dodgen kone huoneessa viisipyttyistä Volkkarin diesel konetta. Minä olen. Kuten myös vanhan Voxin eteen kytketyn digi härpäkän.
En pitänyt kummastakaan näkemästäni,tahi kuulemastani,enkä tule koskaan pitämään.

Jokainen saa tehdä oman juttunsa niin laitteiden/kaupallisuuden/stailin/biisien/radion soittolistojen/kaikenlaisten humppa kompromissien ym,ym kera niin kuin huvittaa. Minulla on oma tiukka "raatini" jonka läpi on ihan turha(ainakaan rautalankana) työntää kaiken maailman mössöä. Olen oikealla tiellä
(itseni kanssa), ja jatkan sillä hamaan loppuun saakka!

ps. echo66, etkös ole itse useampaankin otteeseen maininnut foorumilla diggaavasi punkkia?. Musiikkia joka ensimmäisenä tyylilajina antoi mahdollisuuden päästä maailman kuuluisuuteen täysin  ilman minkäänlaisia soitto tai laulu taitoja!. Eli musiikkina jonka energia,palava into,visuaalisuus ja radikaali asenne luutuneita konservatiivisia arvoja vastaan teki siitä niin suositun(kas kummaa,eikös nämä määreet päde juuri pioneeri rautalankaan...). Unohtamatta tietenkään hyviä biisejä. Vai liekö punkistakin kelpaa vain enää sen kaupallistunut markkinamiesten luoma Sokoksen levyhyllyistä löytyvä teini "äiti anna rahat tohon levyyn ja T-paitaan" punk???? >:(
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 14.02.2008 / 16:47:11
Kaikkea ei aina suunniteltu kauhean tarkasti. Hank Marvin kertoo seuraavaa Rytmi-lehdessä 7/2004:

"Flingel Bunt on kappaleena muuten vahinko. Kerran levytyssessiossa oli tauko, ja soittelin dä-dä-tsuk-dä-dä-dä-dä ja Brian Bennett alkoi soittaa mukana, sitten John Rostill, ja siinä oli hyvä tunnelma, vaikka soitimme 12 tahdin perusbluesia. Kun lopetimme, sovitimme ja harjoittelimme sen ja sen jälkeen sille piti keksiä nimi. Näin yleensä tapahtui, kuten kappaleissa Stars Fell on Stockton ja Tales of a Traggy Tramline. Sävellys tuli ensin ja koetimme keksiä jotakin hieman erilaista. Flingel Buntille halusimme erilaisen nimen, jotta ihmiset puhuisivat siitä ja kiinnostus kappaleeseen heräisi  -  ja niin tapahtuikin."

The Rise And Fall Of Flingel Buntista on sittemmin tullut Varjojen vakionumero konsertteihin, ja kaikkihan me muistamme miten Hank mainitsi sen mielikappaleekseen eräässä lehtihaastattelussa Suomen konsertin yhteydessä vuonna 1964. Tosin hän totesi, että mielikappale muuttuu vuosien mukana kun tulee uusia levytyksiä.

Jopa The Ventures on levyttänyt tuon vahingossa syntyneen kappaleen, joten ovat hekin englantilaista rautalankaa jossakin kuulleet, vaikka eivät olekaan koskaan Englannissa esiintyneet.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 20.02.2008 / 15:35:09
Pieni lainaus Esko Lehtosen Suomalaisen rockin tietosanakirjasta:

"Helsinkiläinen The Strangers oli ensimmäinen huomattava ja menestynyt rautalankabändi Suomessa. Yhtyeen juuret juontavat alkuvuoteen 1960, jolloin Jorma Tuominen piti koulussa esitelmän kitarasta ja pyysi samalla luokalla ollutta Jussi Itkosta soittamaan kanssaan jutun päätteeksi. Pojat soittivat luokassa pari biisiä, ja kaikki olivat haltioissaan, joten he innostuivat jatkamaan ja hommasivat halvat sähkökitarat, joita soittivat radion kautta. He rakensivat ison kaapin ja piilottivat radion sen sisään. Vaikutus oli valtava: teinibailuissa jengi tuli sanomaan,että soittakaa hiljempaa, päähän tässä halkeaa! Näihin aikoihin kaverit onnistuivat saamaan käsiinsä erään Cliff Richardin EP:n ja sitä kuunneltuaan tulivat siihen tulokseen, että levyllä oli basso mukana. Itkonen tiedusteli asiaa eräästä soitinliikkeestä, josta kerrottiin, että kyseessä on bassokitara, jollaisia ei Suomesta löydy, mutta tilata sellaisen toki voisi. Kaverit pistivät tilauksen vetämään ja saivat Höfnerin viulubasson, jota tuli soittamaan samassa talossa asunut Matti Valtonen. Hän ei aikaisemmin ollut soittanut.

Shadowsien Apachen kuultuaan Itkonen kiinnostui levyn erikoisesta kitarasaundista. Hän kysyi asiaa Herbert Katzilta, joka tiesi, että tuo saundi oli saatu aikaan kaikulaitteella, jollaista ei Suomessa ollut vielä kenelläkään. Itkonen tunsi erään insinöörin, joka rakensi hänelle kaikulaitteen vanhasta nauhurista. Hieman myöhemmin kaverit huomasivat tarvitsevansa vielä rumpalin. Joku tiesi Antero Päiväläisen omistavan rummut, joten hänet pyydettiin bändiin. Päiväläinen oli aikaisemmin soittanut koululaisbändeissä jazziakin tavallisen tanssimusiikin ohella."

Joitakin pieniä asiavirheitä Lehtosen kirjassa on. Siinä esimerkiksi kerrotaan, että Itkonen olisi muka itse soittanut Kolmen kitaran jammausosan myöhemmin varsinaisen levytyksen jälkeen. Tosiasiassahan tuon kohdan soitti basisti Kari Bergström.

Hieman hupaisalta kuulostaa myös sanavalinta "onnistuivat saamaan käsiinsä". Kyllä Cliff Richardin levyjä oli kaupat pullollaan vuonna 1960; ei niiden löytäminen mitään "onnistumista" vaatinut!
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 26.03.2008 / 16:50:10
Lontoon Sohossa sijainnut 2i's-kahvila oli 50-luvulla brittiläisen nuorisomusiikin kehto. Paikassa ei myyty alkoholia, että sitä voitiin pitää auki myöhään aamuyöhön asti. Bruce Welch kuvaa kahvilaa kirjassaan A Life In The Shadows seuraavasti:

"Mutta kaikkein kuuluisin kahvila, se joka toi brittiläisen rockin kartalle, oli 2i's. Se ei tarvinnut mitään erikoistemppuja houkutellakseen väkeä. Pelkän maineensa avulla se veti tuvan täyteen ilta illan jälkeen.

Se oli vaatimattoman näköinen paikka ja näytti ulkoa aivan tavalliselta pikaruokalalta. Sisustuksessa ei ollut mitään erikoista lukuun ottamatta valtavan suurta kiiltelevää jukeboksia, joka oli sijoitettu strategisesti ikkunaan lähelle sisäänkäyntiä. Yksinkertainen neonkyltti oven päällä julisti: MAAILMANKUULU 2I'S-KAHVILA, TÄHTIEN KOTI.

Mutta tanssiminen ja kaikki jännittävät asiat tapahtuivat pienen pienessä alakerrassa, jossa paikkaan mahtuvat 200 hikoilevaa vartaloa tanssivat mukaansatempaavan rockmusiikin tahdissa yhteen litistyneinä kuin sardiinit. Se oli pikkuriikkinen, kooltaan korkeintaan 3 kertaa 9 metriä, ja kun se oli täpötäynnä, koko paikka tuntui sykkivän. Jet Harris kutsui sitä "Calcutan mustaksi aukoksi". Kuvaus oli hyvin osuva. Kellarin sisustuksesta oli vastuussa uraansa aloitteleva nuori lauluntekijä ja pesulaudan soittaja nimeltä Lionel Bart, joka oli maalannut kaksi isoa silmää yhdelle seinälle. Ne tuijottivat väkeä näkemättä mitään. Hän oli paikan kanta-asiakas, aito boheemi, joka pukeutui karkeasta villakankaasta tehtyyn takkiin ja nyörisandaaleihin.

Päästäkseen alakertaan asiakkaiden oli laskeuduttava kapeita portaita ja käännyttävä portaiden juurella oikealle kapeaan huoneeseen, jossa oli oikealla pieni esiintymislava vastapäätä toisia erittäin jyrkkiä katutasolle johtavia portaita. Huoneen perällä oli Coca-Cola-automaatti ja toinen automaatti, josta sai appelsiinimehua. Ilmastointia ei ollut; kaksi läppäikkunaa avattiin kadulle, jotta ilmaa pääsi sisään.

Paikan oli alun perin omistanut kolme iranilaista  -  Irani-veljekset  -  jotka antoivat sille nimeksi 3i's. Siitä tuli 2i's, kun yksi veljeksistä erosi yrityksestä. Se ei menestynyt hyvin, ja huhtikuussa 1956 kaksi australialaista painijaa (Ray Hunter ja Paul Lincoln) ryhtyi pitämään sitä. He asennuttivat jukeboksin ja aloittivat iltaisin skiffle-istunnot yrittäen saada paikkaan uutta eloa. Muutaman alkukuukauden ajan musiikki oli ilmaista. Sitten tuli Tommy Steele ja mullisti kaiken. Bermondseylaispojan menestys toi 2i's'ille rajattomasti mainetta. Se pääsi sanoma- ja aikakauslehtiin ja BBC jopa televisioi Six Five Special-ohjelmansa suorana sen ahtaasta kellarista."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 14.04.2008 / 18:26:39
Yksi parhaista unholaan painuneista Cliff Richardin lp-levyistä 60-luvulta on Me And My Shadows. Kuten albumin nimestäkin ilmenee, säestyksestä vastaa The Shadows  -  ja yksinomaan he. Mukana ei ole yhtään enkelikuoroa eikä jousiorkesteria. Jotkut kappaleet ovat Varjojen itsensä säveltämiä, kuten Hank Marvinin erinomainen She's Gone. Evergreen Tree puolestaan on sikäli erikoinen laulu, että Hank ei soita lainkaan kitaraa sillä. Hän soittaa huuliharppua, ja erinomaisen hyvin.

On tietysti ihan ymmärrettävää, että albumi on päässyt unohtumaan. Se ei sisällä kai yhtään singlenä julkaistua hittiä, vaikka muutamassa olisi kyllä ollut hittiainesta. Koska radioasemat keskittyvät soittamaan kaikenlaisia 20 Top Hits -kokoelma-cd:itä, tältä levyltä ei koskaan kuule radiosta mitään. Äänitys on tehty stereona ja sointi on erinomainen.

Tämä vain vihjeeksi mahdollisille Cliff-faneille. Itsekin kuuntelen häntä Varjojen yhteydessä oikein mielelläni, vaikka miehen muu tuotanto onkin jäänyt ostamatta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 30.05.2008 / 11:21:31
Suomalainen 60-luvun alun rautalankamusiikki oli monien soittajien mielestä omalla tavallaan kapinallista. Muun muassa Jussi Itkonen (The Strangers) on näin sanonut radiohaastattelussa. Näin varmaankin olikin. Kapinoinnin merkiksi riitti se, että soitettiin erittäin kovaa ja jopa se, että "pilattiin"  -  ainakin joidenkin kuulijoiden mielestä  -  vanhoille ihmisille tutuiksi tulleita sävelmiä sähkökitaroilla.

En tiedä oliko merkki kapinoinnista vaiko vain pelkästä ilkikurisuudesta se, että The Strangers soitti muutaman tahdin Neuvostoliiton kansallislaulua kesken jotakin kappalettaan. En kuollaksenikaan muista mikä sävelmä "tärveltiin" Suuren Ja Mahtavan kansallislaululla! Varmasti aika moni kuulijoista ei ehtinyt kiinnittää asiaan mitään huomiota.

Periaatteessahan yhtyeet yrittivät soittaa mahdollisimman puhtaasti, eikä edes soolokitaran ääni saanut missään tapauksessa särkyä. Usein myös pukeuduttiin niin tyylikkäästi kuin kukkaro salli, sillä kaikkien esikuva The Shadowshan esiintyi kovin juhlavissa asuissa. Nämä seikat eivät vaikuta kovin kapinallisilta, pikemminkin erittäin konventionaalisilta.

Puhtaasti soittamisella ja laulamisella -  tai ainakin sen tavoittelemisella  -  oli pitkät perinteet. Kaupallisia radioasemia ei ollut, ja vielä 50-luvun lopulla Yleisradio julisti soittokieltoon kappaleen, jossa suomalainen laulaja äänsi ranskankielisen sanan väärin. Jos Yleisradio ei suostunut soittamaan jotakin levyä, se tiesi kaupallista katastrofia levymyynnin jäädessä olemattomaksi.

Vähitellen ajat ja tavat muuttuivat. Yleisradion toimittajat saivat itse päättää mitä soittivat ja levy-yhtiötkin oivalsivat, että tärkeintä yhtiön kannalta ei ollut musiikin puhtaus ja virheettömyys, vaan se, että levyjä myytiin. Tässä vaiheessa rautalankamusiikki tosin oli siirtynyt täysin taka-alalle noustakseen taas uuteen kukoistukseen myöhemmin.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 25.08.2008 / 16:19:20
Bruce Welch kirjoittaa Apachen synnystä seuraavaan tapaan kirjassaan A Life in The Shadows:

Jerry Lordan oli ystävällinen tyyppi, kun hänet oppi tuntemaan, ja vietimme tuntikausia yhdessä rupatellen, kun hänellä ei ollut sävellyshommia. Kerroimme hänelle, että olimme olleet kovin pettyneitä, kun kolmas singlemme Saturday Dance ei ollut menestynyt, ja mainitsimme ohimennen, että etsimme kaiken aikaa uutta materiaalia levytettäväksi.

Jerry havahtui. "Minulla saattaisi olla jotakin teille," hän sanoi Hankille ja ryhtyi hyräilemään kovalla äänellä melodiaa säestäen itseään ukulelella. "Bert Weedon levytti sen noin vuosi sitten LP:lle," hän lisäsi viitaten melodiaan, jota hän yritti soittaa. "Mutta sitä ei ole julkaistu vielä, enkä oikein usko, että Bert aikoo lainkaan käyttää sitä."

Hän jatkoi soittamista. Vaikka Jerryn kappale soitettiin niin viimeistelemättömässä muodossa, tajusimme, että siinä oli valtavasti potentiaalia. Se oli instrumentaalinumero, erittäin helposti korvaan jäävä, ja jotenkin oudon ilmava. Se poikkesi täysin kaikesta markkinoilla sillä hetkellä soivasta musiikista. Heti kun hän lakkasi hyräilemästä, Hank ja minä kiiruhdimme kysymään saisimmeko levyttää sen. Se oli loistava kappale.

"Mikä sen nimi on?" minä kysyin. Jerry nosti katseensa soittimestaan ja hymyili: "Apache."

(Tässä tarinan alkuosa. Jatkoa jossakin sopivassa yhteydessä.)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 09.09.2008 / 10:35:53
"Norrie Paramor oli jo valinnut Shadowsin seuraavan singlen ennen kuin soitimme Apachen hänelle. Hänkin piti Jerry Lordanin kappaletta erinomaisena, mutta hän halusi meidän levyttävän instrumentaaliversion vanhasta solttujen yhteislaulusta nimeltä Quartermaster's Stores, jonka kaupalliseen arvoon hän uskoi siksi, että melodia oli kaikille tuttu. Emme tienneet tuolloin, että Norrien veli Alan oli juuri perustanut kustannusyhtiön Lorna Music, joka kustansi kyseisen numeron.

Meidänkin mielestämme kappaleen levyttämisessä oli järkeä, olihan se korvaan jäävä melodia. Olimme kovin nuoria emmekä tienneet mitään tekijänoikeuksista. Emme tienneet, että koska Quartermaster's Stores oli kansansävelmä, sillä ei ollut takijänoikeusrajoituksia, joten kuka tahansa saattoi sovittaa sen uudelleen, lisätä nimensä levyetikettiin ja kerätä rojaltit itselleen. Niinpä Norrien veljellä oli odotettavissa mukavasti rahaa, jos levystä tulisi hitti.

Me tosin emme halunneet Quartermasteria levyn a-puoleksi. Olimme vakuuttuneita, että Apachella oli paremmat menestymismahdollisuudet, koska se poikkesi niin paljon kaikesta senaikaisesta musiikista. Quartermaster's Stores kuulosti lähinnä Johnny & The Hurricanes -numerolta. Emme kuitenkaan koskaan inttäneet Norrielle vastaan; olihan hän pomomme ja luotimme hänen arvostelukykyynsä täysin. Hän oli tuottanut niin paljon hittejä, joten hän tiesi mitä teki. Norrie puolestaan oli kyllin viisas ja antoi meidän soittaa ja sovittaa musiikkimme haluamallamme tavalla

Hän kai oivalsi soittomme raakuuden ja energian, eikä halunnut estellä sitä mitenkään vaan antoi meille vapaat kädet. Hän tajusi, että koska olimme teini-ikäisiä, tiesimme mikä oli meille luontevaa. Ja mehän halusimme vain rokata!"

Bruce Welch: A Life in The Shadows

(Osa 3 joskus toiste.)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 18.09.2008 / 12:18:56
"Kun saapuu syys ja lehdet puiston.." ..hämärtyvät illat houkuttelevat selailemaan kirjahyllyä.  Käteeni tarttui Maarit Niiniluodon kirjoittama Toivo Kärjestä kertova mainio muistelmateos, (julk .Tammi 1982).
Kirjasta voi lukea mm. Kärjen muisteloita vuosilta jolloin hän siirtyi keikkamuusikosta työpöydän ääreen Musiikki Fazerin kotimaisen musiikin tuotantopäälliköksi.

Useissa myöhempinä aikoina ilmestyneissä Suomi Pop/Rock kirjoissa rautalankaa käsittelevissä artikkeleissä siterataan usein tätä Kärjen lausetta:
 "Väitin, että ammattikitaristit rumpalin kanssa saavat saman tuloksen aikaan kuin amatöörit. Mutta eivät ne pirut pystyneet, jostain syystä. Siinä olin kyllä väärässä"

Lause on pomittu muistelmakirjan kappaleesta jossa Kärki palaa mietteissään 50- ja 60-lukuihin. Uskon että on laajemminkin mielenkiintoa saada tietää mistä asianyhteydestä lause on peräisin.

" Sodan jälkeen tavallinen suomalainen ihminen teki töitä hampaat irvessä ja juhli myös hampaat irvessä. Kun ensimmäiset rokkilevyt tulivat Yhdysvalloista 50-luvun puolessavälissä ei kukaan arvannut siitä tulevan mitään pysyvää. Minulle rock and roll ei ollut mikään uusi ilmiö; siinä oli vanhaa bluesia, vähän dixietä.
 Bill Haleyn Rock around the clock on edelleen parhaita bluespohjaisia rokkeja mitä olen koskan kuullut, lajissaanhan se on jo klassikko. Pidin myös Chuck Berrystä. Ehdin soittaa rokkia keikoilla ennen Fazerille menoa, sitä oli meidän bändimme toivekonserteissa kaiken tangon, valssin ja jenkan keskellä. Ainakin satoja kertoja olen ehtinyt soittaa Rock around the clockin Suomen taloilla ja lavoilla. Monet vanhemmat pitivät  rock and rollia kauhistuksena, minusta se oli ihan luonnollinen juttu. Toinen asia oli sitten, etten pitänyt suomalaisista rokkilevyistä, ne olivat silloin aivan atavistisia, väärin käsiteltyjä. Originaalirokit olivat niihin verrattuna täysin omaa luokkaansa.

Kun 60-luku alkoi ei siinä mitään suurta muutosta tapahtunut. Georg Ots lauloi Rakastan sinua elämä. Eino Grön paahtoi Ruhtinaan viulua, Heikki Laurila soitti kitaralla Liljankukkaa. Ragni Malmsten lauloi Unohtomatonta Elmeriä. Oli vähän joka sorttia. Minun sävellyksistäni olivat suosiossa Repe Helismaan tulkitsema rattijuoppoja irvaileva Seutulan polkka, Tapsa Rautavaaran miehekkään jäyheästi esittämä Tuopin jäljet ja nuoren Marion Rungin aika svengaava Pieni rahastajatyttö. Kansanomainen linja jatkui mutta ulkomailta alkoi tulvia rautalankamusiikkia. The Shadowsien Apache oli ihan hyväksyttävä juttu mutta suomalainen rautalanka oli jo köyhempää. Kaikki puhaltimet ja jouset pudotettiin pois, kitarat vain soivat, sähköbasso ja rummut. Kaikki bändit muuttuivat samanlaisiksi. Tuli Esquires ja The Scaffolds, The Sounds, jonka Osmo Ruuskanen keksi. Siitä tuli sitten kauhea riita kun ne pojat menivät Scandialle. Minä en koskaan erikoisemmin pitänyt rautalangasta, varsinkin kun sitä soitettiin usein huonosti ja yksitoikkoisesti. Väitin, että ammattikitaristit, rumpalin kanssa saavat saman tuloksen aikaan kuin amatöörit. Mutta eivä ne pirut pystyneet, jostain syystä. Siinä olin kyllä väärässä
."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 18.09.2008 / 13:14:12
Toivo Kärki jatkaa:
"Sähköinen rautalankamusiikki aiheutti sitten ennennäkemättömän tangoallon, tangolevyjä myytiin enemmän kuin koskaan. Tuli uusia tangolaulajia: Markus Allan, Taisto Tammi, Esko Rahkonen. Tavallinen iskelmä oli 60-luvun puolessavälin heikoilla: ei ollut muuta kuin rautalanka tai tangoa. Umberto Marcato lauloi Syvärillä jatkosodan aikana säveltämiä tangoja uudelleen listoille suomeksi ja italiaksi, nuorena kuollut Taisto Tammi oikealta nimeltään Lundberg, lauloi kappaleet Tango merellä ja Tango Sinikalle, Ragni Malmsten Tangon amerikkalaisittain.. Fazer oli tähän aikaan minusta johtuen ehkä vähän vanhoillinen firma; rautalangan vastapainona olivat Matti Louhivuori, Esa Pakarinen, Johnny Forssell, Reino Helismaa ja Metro-tytöt ja he lauloivat kaiken maailman tavaraa.
Osmo Ruuskanen hoiti rautalankakundit, en minä siihen puuttunut kun he olivat vielä puoliamatööritasolla. Annoin heidän puuhata mitä puuhasivat. Minun periaatteeni oli edelleen että joka sorttia piti olla. Kansa sai valita mistä tykkää. Työ oli kollektiivista: Osmo Ruuskanen hääräsi tahollaan, Jaakko Borg ja Mosse Wikstedt samoin. Repekin oli kuukausipalkalla......."

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 18.09.2008 / 13:43:40
..ja lopuksi:

"Vaikka en rautalangasta välittänyt The Beatles oli aivan eri juttu. Suomalaisversioita ei näistä hienoista sävellyksistä osattu tehdä, sanat, sovitukset ja esittäjät olivat vääriä, teosten henkeä ei saavutettu. Repe ne käänsi ennen kuolemaansa, mutta ei hän huonon englannin taitonsa takia voinut ymmärtää Lennonin minenmielisiä ilmaisuja. Mutta en minä niihin puuttunut, ajattelin, että tehkööt mmitä tekevät. Kun sanat eivät rimmanneet, orkesterikokoonpanot olivat epäaidot niin ainoa onnistuja oli Pepe Willberg Penny Lanessa. Olen analysoinut Beatlesien kappaleita tuntikausia ja on mielenkiintoista todeta mitä kaikkia aineksia heidän musiikissaan on rackin ja bluesin lisäksi..."

Toivo Kärki jatkaa terävästi kirjansivun verran Beatles kappaleiden analysointia.... ja toteaa edelleen:
 " Monet taidesäveltäjät, uskovaiset ja nuorison moraalista kiinnipitävät väittivät jo rokkia  pornoksi ja saastaksi. Se löi kuitenkin itsensä läpi vastustuksesta huolimatta, ei siinä mikään auttanut.
 Beatlesit vain todistivat sen, että musiikillisen, verbaalisen ja runollisen lahjakkuuden ei tarvitse liittyä kotiin tai ympäristöön. Ne ovat perittyjä ominaisuuksia. Ihmisen arvo ei ole kytketty lukeneisuuteen, rikkauteen eikä rahaan. Amerikkalaisten evergreenien säveltäjät olivat useinkin säätyläiskodeista. Beatlesit työläiskodeista mutta kaikki he olivat luonnonlahjakkuuksia. Kuka tahansa renkipoika Kuusamosta voi viheltää iskelmän kun vaan joku kirjoittaa sen muistiin, mitään rajaa ei ole. John Lennonin kuolemassa vain huipentui murheellisella tavalla se ihailu ja massahysteria, joka oli alkanut 50-60 luvulla ympyröidä poptähtiä filmitähtien, urheilijoiden ja perinteisten iskelmälaulajien jälkeen."
Kuten muistamme John Lennon ammuttiin kuollettavasti New Yorkissa astuessaan ulos kadulle asuintalostaan... :(
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 18.09.2008 / 13:46:59
Kiintoisaa luettavaa ja ajankuvaa tuo Ammeen teksti - näinköhän tässä täytyy vääntäytyä kaupunkiin ja musiikkikirjastoon etsimään Maarit Niiniluodon kirjaa Toivo Kärjestä ;).
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 18.09.2008 / 13:59:46
Kiintoisaa luettavaa ja ajankuvaa tuo Ammeen teksti - näinköhän tässä täytyy vääntäytyä kaupunkiin ja musiikkikirjastoon etsimään Maarit Niiniluodon kirjaa Toivo Kärjestä ;).

 Lukemisen arvoinen kirja on kustantajaltaan loppuunmyyty, kirjastoista lainattavissa. RLY,osta kirja :D kannattaa tarkistaa esim. Huutonetistä, elokuussa oli teos vielä saatavana, lähtö 3€. Divarihinta kalliimpi, hipuaa jopa n. 20€ .
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 18.09.2008 / 14:14:51
Apache oli ihan hyväksyttävä juttu mutta suomalainen rautalanka oli jo köyhempää. Kaikki puhaltimet ja jouset pudotettiin pois, kitarat vain soivat, sähköbasso ja rummut.
Kärjellä oli todella tarkka korva, jos hän kuuli puhaltimia ja jousia Apachessa!  ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 18.09.2008 / 14:23:46
Kiitos vinkistä, Amme ;) Kävin vilaisemassa Huutonettiä - näytti siellä olevan kirja tarjolla lähtöhintaan 20 euroa. Täytyypä seurata tilannetta ;)

Minulla ei Maarit Niiniluodon kirjoitustyylistä ole omakohtaista lukukokemusta, joten melkein täytyy ensin käydä kirjastossa tsekkaamassa, onko se niin elävää kerrontaa, että kirja vie mennessään. Kotikirjastossa nääs pölyttyy monta muistelmateosta, jotka ovat kerronnaltaan niin kuolettavan pitkäpiimäisiä ja tylsiä, ettei niitä jaksa edes hampaat irvessä lukea :D :D :D.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 18.09.2008 / 14:33:42
Heh. ;D ;D ;D ;D.. joopajoo..muistelmien kirjaaja Maarit Niiniluoto lienee tulkinnut Toivo Kärjen  Apache lausahduksen näin. Ehkä Kärjellä oli kuitenkin mielessä "Wonderful land" ???

Maarit Niiniluodon haastattelu Alueuutiset lehdessä 13.6.2001 :
"Maarit Niiniluoto kirjoitti säveltäjä Toivo Kärjen elämäkertateoksen "Siks oon mä suruinen". Kirjailija kertoo ystävystyneensä legendaarisen miehen kanssa kirjan terkemisen aikana.
-Topi oli karismaattinen hahmo, joka hallitsi koko huonetta. Hänen asemansa suomalaisessa viihdekulttuurissa oli samanlainen kuin Tauno Palolla näytämötaiteessa ja Urho Kekkosella politiikassa Niiniluoto kuvailee
"
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 18.09.2008 / 15:46:01
En ollut kyseisestä kirjasta tietoinen ollenkaan. Tilasin sen äsken lähikirjastooni. Täällä ruuhka-Suomessa nimittäin toimitetaan asiakkaan tietokoneella tilaamat kirjat ja äänilevyt asiakkaan haluamaan kirjastoon 50 sentin korvausta vastaan. (Kuka sitä nyt jaksaisi käydä hakemassa luettavaa viiden kilometrin päästä?  ;D)

Olen kyllä Kärjen kanssa samaa mieltä monien 60-luvun rautalankabändien soiton tasosta. Kaikki alkoi Suomessa niin yhtäkkiä ja yllättäen, että useimmilla kitaran kaulaan ripustaneilla oli enemmän intoa kuin musikaalisuutta ja soittotaitoa. Eihän siinä tietysti mitään pahaa ole, että vähemmilläkin kyvyillä soitellaan, mutta tällöin ei oikein ole toiveita suuresta ja pitkäaikaisesta suosiosta. Jotkut levyttämään päässeetkin bändit olivat vähän niin ja näin.

Hyvä esimerkki on The Strangers, josta olen ennenkin puhunut. Soittotaidot vaihtelivat kovasti. Soolokitaristi Jussi Itkonen ei ole vieläkään oppinut soittamaan Kolmen kitaran soolo-osaa oikein. Levyllähän sen soittaa erinomainen basisti Kari "Jet" Bergström. Itkonen on julkisesti viimeksi kai soittanut tätä itselleen mahdottoman vaikeata kappaletta muutama vuosi sitten kesällä Helsingin Aleksanterinkadun varrella olevalla terassilla. Olen tallentanut levyilleni myös televisiossakin esitetyn version itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 Helsingin jäähallissa pidetystä konsertista. Itkosen soitto on aivan kauheata, kun sitä kuuntelee näin "raakana" ilman mitään studiossa tehtyjä korjauksia.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 19.09.2008 / 12:24:23
Apache, tilamaasi kirjaa odotellessa en haluasi pilata lukuelämyksesi siteeraamalla liikaa kirjan sivuja.  ;D En malta kuitenkaan olla toistamatta seuraavaa muistelua, se kun sivuaa/liittyy The Strangersin "Kolme Kitaraa" levytykseen. Olettamukseni on että, Eila Pellisen levyttämä "Kaksi kitaraa", jonka Topi Kärki sovitti "svengaammaksi" oli mahdollisesti  jonkinlainen innoituksen lähde Strangers rautalankaversioon  ???    Näinkö tahtomattaan Topi oli  sittenkin mukana kitaramusiikin levinnäisyyteen Suomessa..

"Fazerilla jouduin heti itselleni hyvin ristiriitaiseen tilanteeseen. Vedin yhtyön kansanomaista iskelmätuotantoa ja tein omia tähän linjaan sopivia menestysiskelmiä koko 50-luvun lopun...."

"Puuhasin aivan toisenlaisen linjan ja laulajien kanssa kun Scandiassa Eino Virtanen ja Paavo Einiö, jotka levyttivät minulle paljon läheisempää jatsahtavampaa tuotantoa. Kun italialaisiskelmät tulivat Scandia hakkasi rahaa juuri svengimusiikilla, joka oli ollut erikoisalaani. Jostain kumman syystä me emme Fazerilla onnistuneet.
Muistan valvoneeni yhden yön vuokratussa huvilassa Kolmirannassa, juoneeni konjakkia ja miettineeni kun Suklaasydän ja Puukko Mackie olivat juuri tulleet markkinoille. Suklaasydänkin täytyi panna purkkiin Metro-tyttöjen laulamana. Sitten tulin ajatelleeksi, kuinkahan vanha venäläinen sävellys Kaksi kitaraa menestyisi jos se sovitetaan vähän svengaavammaksi.
 Ajattelin yrittää uudella tulokkaalla Eila Pellisellä ja kirjoitin sinä yönä jazzmaisen sovituksen tästä kappaleesta puhallinorkesterille.. Kun siitä tuli menestys sain lisäää itseluottamusta, että kyllä tässä pärjätään
"   
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 19.09.2008 / 12:55:42
Apache, tilamaasi kirjaa odotellessa en haluasi pilata lukuelämyksesi siteeraamalla liikaa kirjan sivuja.  ;D
Siteeraile pois vaan. Ei se minua haittaa ollenkaan. Samahan se on missä järjestyksessä kirjassa mainitut asiat minulle valkenevat. Jotkin mehukkaat kohdat saattavat jäädä jopa huomaamatta, jos en ole niistä etukäteen saanut mitään vinkkiä!
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Hanu - 21.09.2008 / 21:16:36
Itse ostin jo aiemmin lukemani Kärjen elämänkerran kirjaston poistomyynnistä eurolla jokunen vuosi sitten. Eräänlainen perusteos kotimaiseen iskelmään, vaikken pidä sitä muuten erinomaisena kirjana.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 22.09.2008 / 10:36:17
Lukeminen kannattaa aina, ei ole niinkään tärkeätä mitä lukee pääasia on että lukee..

Kotimaisen iskelmän syvempiin syöväreihin pääsee myös Heikki Metsämäen ja Petteri Pelkin kirjassa : " Satumaa, Unto Mononen, - elämä ja laulut". Gummerus 1997.

Unto Monoselle kitara oli rakas soitin, ote kirjan kappaleesta " Kitaraa hän soitti vaikka väärinpäin".

"Kitara oli vielä 50-luvun puolivälinjälkeen harvinainen soitin maaseudun tanssiorkestereissa. Orkesterikitarat olivat nykypäivän lankkuihin verrattuna raskaita soittaa ja useimmiten niillä vedeltiin vain komppia.

 Raskastekoiset kielet olivat korkealla otelaudasta ja kitaristin tunsi baaripöydässä känsäisistä sormenpäistä.
Hanuristi Lasse Santakangas ja kumppanit arvioivat, että Unto oli tuonaikaisilla mittapuilla hyvä soittaja. Hän esitti mielellään sooloja, joita ripautti inspiraation mukaan aina eri kohtin kappaletta. Pieni nyökkäys Lasselle ilmaisi että "nyt lähtee". Unton bravuureita olivat kitaraboogie ja Tico tico, jolla hän lämmitti menomatkalla sormiaan ja kanssamatkustajien  hermoja. Paikalle päästyään hän riensi laittamaan vehkeet kuntoon ja alkoi jauhaa boogieta ennen yleisön saapumista."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 23.09.2008 / 18:45:07
Minulla ei Maarit Niiniluodon kirjoitustyylistä ole omakohtaista lukukokemusta, joten melkein täytyy ensin käydä kirjastossa tsekkaamassa, onko se niin elävää kerrontaa, että kirja vie mennessään. Kotikirjastossa nääs pölyttyy monta muistelmateosta, jotka ovat kerronnaltaan niin kuolettavan pitkäpiimäisiä ja tylsiä, ettei niitä jaksa edes hampaat irvessä lukea :D :D :D.
Kirja tuli luettua kahdessa päivässä. Niiniluodon kirjoitustyyli on kielioppiseikkoihin kangistumatonta, mistä on hyötyä ja haittaa. Teksti on lennokasta ja vauhdikasta, mutta koska kirjoittaja ei hallitse suomen kielioppia erityisen hyvin, seurauksena on silloin tällöin vaikealukuisuutta. Virkkeiden rakenne aiheuttaa muutaman kerran hetken pysähtelyjä, kun lukija miettii, mitä oikeastaan on tarkoitus sanoa. Pilkkujen puuttuminen vääristä paikoista on yksi epäselvyyksien aiheuttaja.  - Älä anna tämän kuitenkaan vaikuttaa lukupäätökseesi. Sivuseikka.

Muutamassa kohdassa hörähdin nauruun. Kirjassa on mehukkaita kohtia runsaasti. Esimerkistä käy se, miten opettaja nosti Kärjen fysiikasta saaman nelosen viitoseksi. ;D Kärjellä on myös persoonallisia mielipiteitä vaikka muille jakaa: "Absoluuttisella sävelkorvalla ei ole mitään tekemistä musikaalisuuden kanssa." Se osoittaa, miten korkealla hänen rimansa oli!

Kirjasta huokuu Kärjen katkeruus hänen kriitikoitaan kohtaan, vaikka hän toteaakin jo varhain päättäneensä, ettei tule välittämään mahdollisista moitteista pätkääkään. Kohta edellisen jatkoksi hän luettelee maita, joissa kevyen musiikin ammattilaisia arvostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Mainintoja on myös kriitikoista, jotka ovat syyttä suotta haukkuneet Kärjen pystyyn.

Itse hypin vain muutaman sivun käytännöllisesti katsoen kokonaan yli. Ne käsittelivät Kärjen matkoja Neuvostoliittoon. Kun musiikista ei ollut juuri mitään mainintoja, en jaksanut kiinnostua pitkistä ventovieraiden henkilöiden nimilistoista ja muista matkoihin liittyvistä asioista.

Kyllä kirja ehdottomasti kannattaa lukea, jos on vähääkään kiinnostunut suomalaisen kevyen musiikin historiasta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 23.09.2008 / 18:49:58
Kiitos informaatiosta, Apache :D. Täytynee laittaa kirja hankintaan. Ei 20 euroa ole mielenkiintoisesta henkilökuvasta liikaa, etenkään kun se liittyy itsellekin nuoruusvuosilta tuttuun musiikkihistoriaan.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 27.09.2008 / 22:35:05
Minä en koskaan erikoisemmin pitänyt rautalangasta, varsinkin kun sitä soitettiin usein huonosti ja yksitoikkoisesti. Väitin, että ammattikitaristit, rumpalin kanssa saavat saman tuloksen aikaan kuin amatöörit. Mutta eivä ne pirut pystyneet, jostain syystä. Siinä olin kyllä väärässä."
Hmm... :-\ Tätä kohtaa lukiessa tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia. En ollenkaan yritä olla kovasti eri mieltä, mutta kuitenkin...

1. Aivan rautalangan alkuaikoina ammattikitaristeilla ei edes ollut sähkölankkuja. Jussi Itkonen tilasi omansa ulkomailta, ja hän on sanonut, että "kaikki" Suomen kitaristit tulivat sitä kummastelemaan. Fendereitä ei myyty Suomessa, kun rautalankavillitys otti täällä ensi askeleitaan.

2. Sitten kun kitaroita oli saatavilla Suomessakin, ammattikitaristit eivät juurikaan edes yrittäneet esittää Shadows-tyylistä kitaransoittoa. Jos olisivat yrittäneet, eivätköhän he olisi kyenneet soittamaan "huonosti ja yksitoikkoisesti" hekin? Rautalanka oli nuorison enemmän tai vähemmän kapinallista musiikkia. Ei se purrut ammattimuusikkoihin. Eivät he halunneet kapinoida.

3. Rautalankabändien alkuaikoina nuoret soittivat nuorisolle ensimmäistä kertaa. Shadowsin pojat aloittivat teini-ikäisinä. 50-luvulla oli jo ollut nuoria rokkareita, mutta vaikka joillakin heistä oli ollut bändeissään nuortakin väkeä, bändit olivat taka-alalla  -  vähän kuin sivuseikka. Nyt yhtäkkiä soolokitaristista oli tullut laulajan korvike. Soitettiin paljon ilman vokalistia. Suomalainen nuoriso halusi lavalle nuoret, joihin saattoi samaistua. Eivät sille olisi kelvanneet keski-ikäiset kitaristit, vaikka nämä olisivat soittaneet kuinka hyvin.

Tällaisia mietteitä tulee mieleen. Ihan kernaasti saa olla eri mieltä  -  en pahastu ollenkaan. Itse silmät kiiluen lavalle vuonna 63 tuijotelleena arvelisin kuitenkin tietäväni, mistä puhun. Hyvän ystäväni pikkusisko, joka tuolloin oli 15-vuotias, kertoi innoissaan kuinka Henkka Granö oli kuulemma katsellut häntä pitkän aikaa lavalta jollakin keikalla. :D Ja tyttö oli tietysti ollut hyvin otettu ja tyytyväinen.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 28.09.2008 / 14:23:48
Apache, osa 3:

"Kesäkuun 17. päivänä levytimme molemmat kappaleet Abbey Roadilla. Kaikki tuntui istuvan hyvin kohdalleen, kun purkitimme Apachen. Ehkä Quartermaster's Stores ei synkannut sielujemme kanssa aivan yhtä hyvin. Hank käytti kaikua ensimmäistä kertaa levyttäessään, ja minä soitin ensimmäistä kertaa akustista kitaraa levyllä. Aikaisemmin olin aina soittanut sähkökitaraa ja olin aina kuulostanut pelkältä taustahuminalta. Apachea varten lainasin Cliffin Gibson Jumboa. Se lisäsi sointiin syvyyttä ja siitä tuli tavaramerkkini, "helisevä" komppikitara. Se oli pelkkä sattuma, mutta mitäs siitä! Apache levytettiin neljällä otolla. Cliff soitti kiinalaista rumpua levyn alkutahtien aikana.

Heti kuultuamme sen nauhalta, meille valkeni, että se oli aivan erityisen onnistunut esitys, ja sanoimme Norrielle, että mielestämme se oli parempi puoli. Uskoimme siihen kuin vuoreen. Meille ei juolahtanut mieleenkään, että Norrie muuttaisi mieltään; arvelimme hänen valitsevan Quartermaster's Storen. Norrie teki samoin kuin aina, kun hän oli epävarma jostakin levytyksestä. Hän vei nauhan kotiinsa ja soitti sen lapsilleen nähdäkseen heidän reaktionsa.* Meidän onneksemme hekin pitivät enemmän Apachesta. Norrie, jolla oli liikemiesvainua, noudatti lastensa näkemystä ja valitsi Apachen a-puoleksi.

Levy julkaistiin kuukautta myöhemmin, ja Quartermaster's Stores oli b-puolella. EMIn mainososastolla alkoivat kiireet. Se lähetti esittelylevyjä kaikille musiikkitoimittajille, ja mukana oli nuoleen kiinnitetty lehdistötiedote: 'Huolehtikaa, että teiltä ei viedä päänahkaa! Tässä tulee The Shadows ja heidän jymyhittinsä Apache.' Levy nousi listalle sijoittuen 19. paikalle heinäkuun 20. päivänä. Olimme vihdoin viimein menestyneet omilla avuillamme.

Apache nousi ykköseksi ensimmäisen kerran 20. elokuuta 1960 ja ikään kuin kohtalon oikusta syrjäytti ykköspaikalta Cliffin levyn kakkoseksi."

Bruce Welch: A Life In The Shadows

* Norrie Paramorin teini-ikäinen tytär oli valinnut myös Cliff Richardin Move It -levytyksen a-puoleksi. (Oma kommenttini.)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 29.09.2008 / 16:48:41
Kiitos informaatiosta, Apache :D. Täytynee laittaa kirja hankintaan. Ei 20 euroa ole mielenkiintoisesta henkilökuvasta liikaa, etenkään kun se liittyy itsellekin nuoruusvuosilta tuttuun musiikkihistoriaan.
Palasipa mieleeni yksi mitätön pikkuseikka kirjasta. Kärki kehuu Olavi Virtaa hyväksi bisnesmieheksi, jolla oli musiikkiliike lähellä Kolmen sepän patsasta Helsingissä. Taitaa olla väärä tieto. En kuollaksenikaan muista Virralla olleen keskustassa kauppaa, mutta hän kylläkin piti levyliikettä osoitteessa Kustaankatu 1 Kallion kaupunginosassa. Se oli kai suunnilleen vuonna 1959 tai 60. Kauppa ei elänyt kauan, vaikka minäkin taisin ostaa sieltä ainakin yhden levyn. Asuin nimittäin Kalliossa itsekin tuohon aikaan. Fleminginkadulla oli asiakaskuntansa vakiinnuttanut levykauppa nimeltä Levykeskus, joka lakkasi toimimasta vasta 80-luvun lopulla, ja se riitti kyllä huolehtimaan kalliolaisten levytarpeista.

Myös Lasse Liemola kokeili kykyjään levykauppiaana samoihin aikoihin tai hieman myöhemmin. Hänen kauppansa oli Pengerkadulla hieman Helsinginkadusta etelään. Myymälä oli erittäin pieni eikä elänyt kauan.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: TwistOla - 29.09.2008 / 19:22:34

Palasipa mieleeni yksi mitätön pikkuseikka kirjasta. Kärki kehuu Olavi Virtaa hyväksi bisnesmieheksi, jolla oli musiikkiliike lähellä Kolmen sepän patsasta Helsingissä. Taitaa olla väärä tieto. En kuollaksenikaan muista Virralla olleen keskustassa kauppaa, mutta hän kylläkin piti levyliikettä osoitteessa Kustaankatu 1 Kallion kaupunginosassa. Se oli kai suunnilleen vuonna 1959 tai 60. Kauppa ei elänyt kauan, vaikka minäkin taisin ostaa sieltä ainakin yhden levyn. Asuin nimittäin Kalliossa itsekin tuohon aikaan.

Olan Kootut levyt-sarjan cd:llä 24 olevassa saateläpyskässä kerrotaan, että Ola vuokrasi v. '57 lopulla liikehuoneiston Mannerheimintieltä talosta nro 14, Kolmen sepän kohdalta ja perusti musiikkikaupan Olavi Virta & Co. Liike menestyi niin hyvin, että v. '58 alussa Ola laajensi yritystä avaamalla toisen myymälän Kustaankatu 1:een.

Eihän nuo putiikit kait kovinkaan pitkäaikaisia olleet, Hotelli Tornissa taisi Olan päivät enimmäkseen sujua ja liikkeet jäivät vähän huonolle hoidolle.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 30.09.2008 / 12:12:15

Palasipa mieleeni yksi mitätön pikkuseikka kirjasta. Kärki kehuu Olavi Virtaa hyväksi bisnesmieheksi, jolla oli musiikkiliike lähellä Kolmen sepän patsasta Helsingissä. Taitaa olla väärä tieto. En kuollaksenikaan muista Virralla olleen keskustassa kauppaa, mutta hän kylläkin piti levyliikettä osoitteessa Kustaankatu 1 Kallion kaupunginosassa. Se oli kai suunnilleen vuonna 1959 tai 60. Kauppa ei elänyt kauan, vaikka minäkin taisin ostaa sieltä ainakin yhden levyn. Asuin nimittäin Kalliossa itsekin tuohon aikaan.

Olan Kootut levyt-sarjan cd:llä 24 olevassa saateläpyskässä kerrotaan, että Ola vuokrasi v. '57 lopulla liikehuoneiston Mannerheimintieltä talosta nro 14, Kolmen sepän kohdalta ja perusti musiikkikaupan Olavi Virta & Co. Liike menestyi niin hyvin, että v. '58 alussa Ola laajensi yritystä avaamalla toisen myymälän Kustaankatu 1:een.

Eihän nuo putiikit kait kovinkaan pitkäaikaisia olleet, Hotelli Tornissa taisi Olan päivät enimmäkseen sujua ja liikkeet jäivät vähän huonolle hoidolle.

Mannerheimintie 14 kiinteistön omisti Helsingfors Sparbank, nykyinen Aktiabank. Sijainti on mitä keskeistä Helsinkiä, Kolmen sepän patsaan vastapäätä, Mannerheimintien ja Kalevankadun kulmassa. Vanha kiinteistö jossa Olan musiikkiliike sijaitsi purettiin 1962-63, ja tilalle nousi nykyinen rumilus. Kuten tiedetään onnistuivat kaupungin kaavoittajat tuhoamaan 1960-luvulla enemmän Hesan keskustaa kuin mitä venäläiset pommikoneet sotiemme aikana. Liikkeen tarkempi sijainti kiiinteistössä on minulle epäselvä, ja myös miten kauan Ola sitä piti. Oletan että tunnettu oy Foto-Nyblin ab fotoliike tuli tilalle vuokralaiseksi, fotoiiketoiminta jatkui myös uudessa vastavalmistuneessa rakennuksessa.  Pankista vielä, muistan itse pyrkineeni pankin palvelukseen  vuoden -63 syksynä, pankkiiria minusta ei tullut, työhaastattelua pidemmälle en koskaan edennyt. Sensijaan tarjoutui vuosikymmeniä kestävä työpaikka aivan likeltä.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 13.10.2008 / 12:04:23
 Tähän väliin sopii taas palata ruotuun ja aiheeseen "löpinää rautalangasta"... mitä mieltä ollaan seuraavasta kannanotosta ???. Teksti on lainattu arvovaltaisen, vielä ilmestyvän aikakausilehden artikkelista "Rautalangan magiaa".

Ajankohta on vuodenvaihde 1963-64, kuuma rautalankakesä on takanapäin. Suomen nuorisoa villinnyt musiikki ei ota laantuakseen. Tässä sopiva aihe paheksuntaan ja vastahyökkäykseen. Konservatiivien piirien ja päättäjien lukemaan, suurlevikkeiseen arvovaltaiseen korkeakulttuuria suosivaan lehteen on laadittava virallinen arvosteleva lehtijuttu. Joten  toimittaja Esko Helminen tartuu kynäänsä ja lehden vuoden 1964 ensimmäiseen numeroon juttu on valmis julkaistavaksi.

Asenteellisen lehtijutun johdanto  kertoo jo lähes kaiken:

"Tanssipaikoissa vallitsee rautalankakausi. Rytmikäs räminä hurmaa, huumaa ja juovuttaa arvostelukyvyttömimmän osan (se on suuri) nuoresta yleisöstä. Alaikäiset sähkökitaran rimputtajat, joiden oma osaaminen on sitä ja tätä, kohtelevat ylhäisen ylimielisesti kovalla työllä taitonsa hankkineita ammattimuusikoita. Onhan heillä tukenaan puolikasvuisen yleisön hillitön suosio. Mutta pian, kun villitys menee ohi, myydään rautalankakalustoa vanhojen tavarain kaupoissa pilkkahintaan."

No pieleen meni ennustukset: ensinnäkin rautalanka elää ja voi hyvin vielä vuonna 2008, toiseksi vanhain tavarain kaupoissa myytävä rautalankakalusto ei myydä pilkkahintaan. ;D ;D ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 13.10.2008 / 22:53:00
No pieleen meni ennustukset: ensinnäkin rautalanka elää ja voi hyvin vielä vuonna 2008, toiseksi vanhain tavarain kaupoissa myytävä rautalankakalusto ei myydä pilkkahintaan. ;D ;D ;D
Pieleen meni, mutta niin ovat menneet monet muutkin ennustukset. Muistan oikein  hyvin, kun Elvis palasi siviiliin maaliskuussa 60. Jokin suomalainen lehti kirjoitti, että hänen täytyy vaihtaa musiikkkityyliä, koska hän on aivan liian vanha rock-laulajaksi.  ;D 50-luvulla rockia olivat esittäneet siloposkiset teinipojat  -  tai ainakin siloposkisilta näyttäneet  - ja yleinen ajattelu oli, että eivät "aikuiset" ihmiset ryhdy tätä ohimenevää hytkytystä esittämään.

Tämä on minusta ihan ymmärrettävää, koska tätä hytkymusiikkia esittäneet olivat enemmän tai vähemmän nuoria, eikä kenenkään mieleen liene tuolloin juolahtanut, että kyseinen musiikkityyli saattaisi elää vielä vuonna 2008. Itse Elvis Presleykin totesi haastattelussa vuonna 1960, että hän ei oikein tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi ja mihin suuntaan kulkea. Shadowsin Bruce Welch kirjoittaa kirjassaan, että hän vuonna 1960 arveli suosiota riittävän kitaraa soittamalla korkeintaan pariksi kolmeksi vuodeksi.

Tämä kaikki saattaa tuntua oudolta nykynuorten mielestä, mutta tuolloin nuorisomusiikin historia oli erittäin lyhyt, ja monet olivat sitä mieltä, että sillä ei ollut tulevaisuutta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 15.10.2008 / 10:39:00
Olet aivan oikeassa Apache, yleinen mielipide tuohon aikaan oli sitä mieltä että ns. puhdas rautalankamusiikki on vain ohimenevä muoti-ilmiö, jollaiseksi se tosin jäikin.  Rytmilliselle tanssihytkemusiikille oli kuitenkin olemassa ns. sosiaalinen tilaus.  Harmillinen takaisku korkeakulttuurille, kun vanhasta riesasta päästiin eroon niin hylätystä syrjäytetystä räminästä syntyi kuitenkin taas jotain uutta joka villitsi..

Näin jälkeenpäin katsottuna, on osoittanut että niin monia kotimaisia tuon ajan kitaristeja on harmittanut seikka että möivät soittimensa pilkkahintaan tai vaihtoivat kitaran toiseen uuteen.  Kas, siihen aikaan ajateltiin että eihän soittaja tarvitse omistaa kuin yhden kitaran.
 Vanha Strato, Tele, Lp olisi nyt jälkikasvun käytössä kelvannut. Ei nelkyt v. sitten kukaan voinut kuvitella minkälaisen yhteiskunnallisen arvostuksen ja aseman kitara saavuttaisi.  Rahallinen arvostus..selviää selailemalla "vanhain tavarain" nyk. "vintage" kauppojen nettisivujen tarjontaa.
Ylivoimainen osa tämänpäivän eniten myydyistä sähkismalleista oli saatavana jo silloin kun "faija kitaran osti ".  Ehkä aika on kypsä pienelle kyselylle, moniko foorumilainen soittaa isän nuorisokitaralla?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 15.10.2008 / 11:06:28
Olet aivan oikeassa Apache, yleinen mielipide tuohon aikaan oli sitä mieltä että ns. puhdas rautalankamusiikki on vain ohimenevä muoti-ilmiö, jollaiseksi se tosin jäikin.  Rytmilliselle tanssihytkemusiikille oli kuitenkin olemassa ns. sosiaalinen tilaus.  Harmillinen takaisku korkeakulttuurille, kun vanhasta riesasta päästiin eroon niin hylätystä syrjäytetystä räminästä syntyi kuitenkin taas jotain uutta joka villitsi..

Näin jälkeenpäin katsottuna, on osoittanut että niin monia kotimaisia tuon ajan kitaristeja on harmittanut seikka että möivät soittimensa pilkkahintaan tai vaihtoivat kitaran toiseen uuteen.  Kas, siihen aikaan ajateltiin että eihän soittaja tarvitse omistaa kuin yhden kitaran.
 Vanha Strato, Tele, Lp olisi nyt jälkikasvun käytössä kelvannut. Ei nelkyt v. sitten kukaan voinut kuvitella minkälaisen yhteiskunnallisen arvostuksen ja aseman kitara saavuttaisi.  Rahallinen arvostus..selviää selailemalla "vanhain tavarain" nyk. "vintage" kauppojen nettisivujen tarjontaa.
Ylivoimainen osa tämänpäivän eniten myydyistä sähkismalleista oli saatavana jo silloin kun "faija kitaran osti ".  Ehkä aika on kypsä pienelle kyselylle, moniko foorumilainen soittaa isän nuorisokitaralla?

Ylläolevaan viitaten http://www.scandinavianguitarshow.wmr.se    25 -26 Lokak. 2008, Fryshuset, Stockholm
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 20.03.2009 / 10:48:11
Jossakin toisessa ketjussa olen kertonut John Rostillin itsemurhasta, mutta mahtavatko kaikki tietää, että myös Shadowsin rytmikitaristi Bruce Welch yritti kerran riistää henkensä? Hän kirjoittaa tapauksesta kirjassaan A Life In The Shadows.

Bruce oli kihlautunut Olivia Newton-Johnin kanssa, mutta tämä purki kihlauksen vuonna 1972 ja lopetti suhteen. Isku oli liikaa Brucelle, joka ryhtyi juomaan ja masentui. Heinäkuussa hän oli lopullisesti kyllästynyt elämään ja suunnitteli jättävänsä sen.

"Luulin suunnitelleeni kaiken oikein. Oli kertonut ystävilleni, että menisin maalle viikonlopuksi ja että minuun ei saisi yhteyttä kotona. Minusta ei kannattanut olla huolissaan  -  palaisin maanantaiaamuna. Olin peruuttanut maitotilauksen ja sanomalehdet. En halunnut mitään merkkejä, jotka vetäisivät huomiota puuhiini.

Muistan, että kyseessä oli sunnuntai. Vilkaisin viimeisen kerran ikkunastani Lontoon siluettia ja nielaisin kourallisen barbituraatteja, jotka olin tuonut viimeiseltä matkaltani Portugalin Algarvessa sijaitsevalle huvilalleni. Sitten join niin paljon konjakkia kuin sain menemään alas kurkustani. Sitten vain odottelin, tietämättä itsekään mitä tapahtuisi. Samantekevää. Viimeinen asia, jonka muistan, on punertava iltataivas.

Olin unohtanut ikkunanpesijän. Hän pesi ikkunani kerran kuussa ja saapui maanantai-iltapäivänä. Täsmällisesti mies oli saapunut sovittuun aikaan, ja talonmies päästi hänet asuntooni yleisavaimella. He löysivät minut lattialta makaamassa tajuttomana. Minut kiidätettiin ambulanssilla Middlesex-sairaalaan. Se liippasi erittäin läheltä. Tabletit olivat voimakkaita, mutta en sittenkään ollut ottanut niitä tarpeeksi.

Palasin tajuihini tiistaina. Ensimmäinen tuntemukseni ei ollut katuminen tai ilo henkiin jäämisestä, vaan kipu. Hirveä kipu. Ihoni oli rakkuloilla ja palanut. Barbituraatit olivat tunkeutuneet ihoni läpi sisältä päin. Ja vasenta jalkaani vihloi sietämättömästi. En kyennyt liikuttamaan sitä. Kun olin rojahtanut lattialle tajuttomana, olin päätynyt huonoon asentoon, ja koko painoni oli joutunut vasemman jalkani päälle, mikä haittasi verenkiertoa erittäin paljon. Makasin paikallani tuntikausia, ja sen seurauksena hermopäätteet vaurioituivat pahasti.

Lehdistöllä oli kissanpäivät ja uutisia itsemurhayrityksestäni leviteltiin ympäri maailmaa. Olin sairaalassa kaksi kuukautta, jona aikana Olivia kävi katsomassa minua kaksi kertaa. Jalkani tila oli vakava, ja jouduin käyttämään keppiä jonkin aikaa. Sairaalasta päästyäni aloin taas juoda."

Bruce kertoo myös, että romanssi Olivia Newton-Johnin kanssa alkoi uudestaan Olivian aloitteesta, mutta loppui kuitenkin taas. Bruce muutti toiseen asuntoon. EMI halusi Shadowsin levyttävän uutta materiaalia, minkä tuloksena syntyi Rocking With Curly Leads. Se ei ollut jymymenestys, mutta vahvisti miesten uskoa, että ehkä heidän musiikilleen olisi sittenkin kysyntää pidempäänkin. Horisontissa näkyi siis valoa.

Brucehan oli todennut jo aikaisemmin 60-luvun alussa, että "emme voi loputtomiin suoltaa markkinoille näitä instrumentaaleja". Hän siis arveli, että ne eivät kävisi lopulta enää kaupaksi.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 08.06.2009 / 13:26:46
Kesän 1963 kynnyksellä ilmestyy, ammattimuusikoista koostuvan, The Destroyers yhtyeen Safir merkille levyttämä singlelevy.
Levy arvostellaan Iskelmä lehden suvinumerossa ja samalla levyn pyörittäjä  hieman filosofoi tasa-arvosta joka loistaa poissaolevana rautalankamusiikissa...
 
"THE DESTROYERS King of vagabonds - Rullaati twist (45-S 105)

Vanhoja, hyviä sävelmiä molemmin puolin keskinkertaisella rautalankatyylillä raastettuina. Erinomaisen hienolta kalskahtavia nimiä muuten näillä kitarayhyeillä, englanninkielisiä kaikki tyyni. - Rautalangasta puheen ollen olen itsekseni  ihmetellut, miksi ei Manta - tiedättehän hänet, joka soittaa mandoliinia - ole pannut kanssasisariensa kera poppoota pystyyn. Minkä vuoksi elää kitkuttaa pesutuvan höyryisessä ankeudessa, kun jo kenties ensi viikolla saattaisivat tuhannet valomainokset ja lehti-ilmoitukset julistaa Manta and her Mantoliners - yhtyeen kiitos ja kunnia"
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 08.06.2009 / 13:45:42
Kesän 1963 kynnyksellä ilmestyy, ammattimuusikoista koostuvan, The Destroyers yhtyeen Safir merkille levyttämä singlelevy.
Levy arvostellaan Iskelmä lehden suvinumerossa
Hyvä, Amme! Ehdin jo luulla, että Iskelmä-arkistosi olisi loppumassa!  ;D Lehden arvostelu on aika tyypillinen kyseiselle lehdelle. Koska lehden linja oli erittäin konservatiivinen, ja kirjoittajat linjan mukaisia vaikkakin useissa tapauksissa musiikillisesti päteviä ihmisiä, kaikkeen uuteen kuten rautalankaan suhtauduttiin pidättyväisesti. Ainakaan siitä ei saanut sen kummemmin innostua. Eikä tällainen innostuminen ja hehkuttaminen olisi lehdelle ja sen kirjoittajille luontevasti käynytkään. He eivät nimittäin pitäneet nuorisomusiikista sen kummemmin, joutuivatpahan vain olosuhteiden pakosta kirjoittamaan siitäkin juttuja.

Kokonaan toista linjaa veti kilpailija Suosikki, joka keksi juttuja jopa omasta päästä. Esimerkiksi Elviksen väitettiin vierailleen Helsingissä. Varmemmaksi vakuudeksi lehdessä oli kuva Elviksestä, joka Rautatientorilla kyseli poliisilta, mistä lähtee bussi Sipooseen! ;D Ja Renegades-bändistä lehdessä oli sivukaupalla juttua siten, että nimi  RENEGADES oli jaettu yhdeksälle sivulle niin, että nimestä joka sivulla oli vain yksi kirjain. Layout ja yliampuminen olivat totaalinen Iskelmän vastakohta. Iskelmä haudattiinkin hiljaisuudessa pian rautalangan kukoistuskauden jälkeen.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 08.06.2009 / 14:00:03
Hectorin radio-ohjelmaan viitaten jossa hän soitti kuultavaksemme tanskalaisenThe Cliffters levytyksen vuodelta 1963...
Levyarvio  saman vuoden kevään Iskelmä lehdessä.

"THE CLIFFTERS Riding cossack - Listen to my heart (355269 PF) Arvostelu: **

Kyllä tämän levyn tittelipuoli olisi ehdottomasti pitänyt hienotunteisuussyistä soittaa sähköbalalaikalla. Kasakkapartio on jo vuosien takaa suuri suosikkini, mutta kitarointi ei tehnyt sille oikeutta. Sensijaan kääntöpuolella oltiin jo lähempänä pikkusievää tanssiviihdettä. Ja lopuksi sallittaneen pieni ennuste: Kasakkapartio soitetaan 4 vuoden kuluttua neljällä oboella ja yksillä rummuilla..."


Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 15.06.2009 / 14:59:59
Säestysyhte The Shadowsin menestys alettiin pikkuhiljaa noteerata Suomessa alan lehdissä.
Jep. Pakkohan heidän oli jotakin myönteistäkin sanoa. Minäkin muuten muistan vielä nytkin, kuinka joku Iskelmä-lehden levyarvostelija kehui Duane Eddyä hyväksi kitaristiksi, koska hän "pihtaa soittaessaan". Kirjoittaja tarkoitti tällä Eddyn tapaa soittaa tahallaan hieman off beat  -  kuten englanniksi sanotaan, eli jäljessä tahdista. Aika yleistähän oli, että Eddy haukuttiin huonoksi siksi, että hänen kappaleitaan soitteli kuka tahansa parilla sormella. Niin soittelikin, mutta ei yhtä hyvin kuin Eddy. Muistan ajatelleeni lukiessani, että noh, kirjoittaja on ainakin musikaalinen, jos ei mitään muuta... ;D (Nuorena ihminen tietää kaiken niin paljon paremmin!)

Mahdatko löytää lehdistäsi tämän Duane Eddyn singlen arvostelun kokonaisuudessaan?
Seuraavanlainen Duane Eddy single arvostelu julkaistiin Iskelmän toukokun numerossa , 1965. Ei varmaan sitä Apachen tarkoittamaa, mutta sitä etsiessä....

 "DUANE EDDY Moon Shot - Roughneck  (RCA 47-8507) Arvostelu: **
 Kun sinä ja minä olimme ihan pieniä, soitti Duane Eddy kitaraa. Kun minä ja sinä kasvoimme suuriksi soitti Duane Eddy yhä kitaraa. En minä sano, etteikö hän saisi ja etteikö osaisi, mutta ihmettelen vain, miksi hän soittaa aina kitaraansa samalla tavalla. Tietenkin on hienoa, että on oma tyyli, mutta mielestäni Duane Eddyn kaltainen kitarataituri voisi joskus saada edes hiukan vaihtelua levyihinsä. Tietenkin se on h ä n e n oma asiansa!"


Arvostelun laati Markku Veijalainen.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 15.06.2009 / 15:40:31
Seuraavanlainen Duane Eddy single arvostelu julkaistiin Iskelmän toukokun numerossa , 1965. Ei varmaan sitä Apachen tarkoittamaa, mutta sitä etsiessä....

 "DUANE EDDY Moon Shot - Roughneck  (RCA 47-8507) Arvostelu: **
 Kun sinä ja minä olimme ihan pieniä, soitti Duane Eddy kitaraa. Kun minä ja sinä kasvoimme suuriksi soitti Duane Eddy yhä kitaraa. En minä sano, etteikö hän saisi ja etteikö osaisi, mutta ihmettelen vain, miksi hän soittaa aina kitaraansa samalla tavalla. Tietenkin on hienoa, että on oma tyyli, mutta mielestäni Duane Eddyn kaltainen kitarataituri voisi joskus saada edes hiukan vaihtelua levyihinsä. Tietenkin se on h ä n e n oma asiansa!"


Arvostelun laati Markku Veijalainen.
Kiitos, Amme! Ei ollut tämä levy ja tämä arvostelu. Veijalainen oli minullekin tuttu nimi jo vuonna 65, vaikka en tiennytkään monista Iskelmän vanhemmista vakiokirjoittajista kovinkaan paljon.

Minulla muuten sattumalta on tämä Eddyn single yhä ja kaivoin sen esille. Näkyy olevan lähes uudenveroisessa kunnossa koteloineen. Kannessa on kappaleiden nimet isoilla kirjaimilla ja niiden alla värillinen valokuva puseroon pukeutuneen Eddyn ylävartalosta ilmeisesti jonkinlaista ruskeata kalliotaustaa tai jotakin sen tapaista vasten.

Takakannessa mainostetaan: "Enjoy these other DUANE EDDY records on RCA Victor". Alla mainitaan kaksi albumia kappaleineen ja neljän singlen kappaletiedot ja numerot.

Veijalaisen musikaalisuus ei muuten oikein olisi riittänyt havaitsemaan mitään off beat -tyyppistä soittotapaa, vaikka mies onkin ansioitunut kevyen musiikin toimittajana. Lähetin noihin aikoihin hänelle kirjeen, koska hän toimitti Yleisradiossa nuorten musiikkiohjelmaa, jonka nimeä en nyt muista. Esitin toivomuslistan noin 20 kappaleen soittamisesta ihan piruuttani. Yhtään ei taidettu soittaa, mutta Veijalainen yllätyksekseni vastasi kirjeeseeni. Olisi pitänyt säilyttää kirje, mutta eihän sitä nuorena tullut ajatelleeksi, että sille saattaisi olla käyttöä 45 vuotta myöhemmin...  ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 07.07.2009 / 15:50:48
 Voin suositella, kevyttä kesälukemista kaipaaville, riippakoivun alle mukaan otettavaksi ...

Hyvin kattavan katsauksen suomalaiseen viihdelehtimaailmaan voi lukea viime vuonna ilmestyneestä kirjasta Nina af Enehjelm "Skandaalin käryä, yksinoikeudella Mauri Linterä".

 Se kertoo "menneiden vuosikymmenien sensaatiojulkisuudesta ja aikakaudesta, jolloin lehtiä tehtiin antaumuksella, ja lehtitoimitukset olivat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä persoonallisuuksia".

"Mauri Linterä oli ensimmäinen lehtikustantaja, joka ymmärsi nuorisoidolien kaupallisen merkityksen. Suosikki nousi Pohjoismaiden suurimmaksi nuortenlehdeksi keskittymällä idolipalvontaan"

"Kun Beatles-kuume ravisteli nuorisoa Englannissa ja pian kaikkialla muuallakin länsimaailmassa, Linterä toimi nopeasti. Ennen kuin Liverpoolilainen pop-yhtye oli valloittanut suomalaisenkin nuorison, hän oli ostanut oikeudet kaikkiin Beatles-valokuviin. Niin kauan kun Beatle-huuma kesti, Suosikki oli täynnä Beatlesia. Samalla nostettiin muita pop-tähtiä, jotka osasivat sekä laulaa että näyttivät hyviltä...kustantaja, joka tämän ymmärsi, oli löytänyt kultaa munivan hanhen"

 Kirjan yli 250 sivuilta löytyy tarinaa menestyslehdistä Jallu, Nyrkkiposti,Jaana, Jermu.
Pelkästään Suosikista on dokumentoitu tietoa n.35 sivun verran.  Lehtijuttujen taustoja selvitellään, kuten Jammu, lakanajulisteet, ilmiöt Danny, Irwin, Beatles. Avustajajina mm. Markku Veijalainen ja..yllätys yllätys M.A.Numminen.



Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 01.08.2009 / 16:06:02
Kuuntelin joskus 80-luvun alkupuolella Yleisradiosta nauhoittamani The Strangers -yhtyeen soolokitaristin Jussi Itkosen haastattelun juuri uudestaan. 25 minuutin pituisen ohjelman toimitti Arto Vilkko. (Kasettinauhurini näköjään toimii yhä! On syytäkin, sillä se maksoi aikanaan lähes 4000 markkaa. Ei ole käytetty kai kymmeneen vuoteen...)

Yhtyeen alkutaival oli aika värikäs. Itkonen aloitti soittamisen komppikitaristi Jorma Tuomisen kanssa. Tuominen osasi kaksi sointua (A ja E) ja opetti ne Itkosellekin. Boogieta soittaessaan he sitten kummastelivat, kun yksi kohta meni pieleen.

Mukaan tuli pian Matti Valtonen soittamaan bassoa, joten tarvittiin enää rumpali. Itkonen oli kuullut jostakin Päiväläinen-nimisestä rumpalista ja etsi Helsingin puhelinluettelosta kaikki Päiväläiset. Sitten hän lähti soittamaan Päiväläisten ovikelloja löytääkseen oikean kaverin. Heti ensimmäinen Päiväläinen Topeliuksenkadulla tärppäsi! Antero Päiväläinen olisi tosin halunnut soittaa jazzia eikä rautalankaa, mutta hänet puhuttiin ympäri.

Kitarat ja vahvistimet olivat toinen ongelma. Itkosen ensimmäinen lankku oli japanilainen, Lontoosta 15 punnalla ostettu kitara. Tuomisella oli aluksi akustinen kitara, jonka hän myöhemmin vaihtoi puoliakustiseksi. (Eihän tämä mitään: Bruce Welch käytti akustista kitaraa lähes kaikilla Shadows-yhtyeen menestyslevytyksillä 60-luvulla!) Vahvistimina käytettiin radioita kunnes "jossakin vaiheessa me saatiin tommonen voimavahvistin, johon kaikki kolme kitaraa kytkettiin".

Kun bändi oli soitellut jonkin aikaa helsinkiläisten koulujen teinihipoissa ja vähän maaseudullakin, Itkonen tilasi Fender Stratocasterin, jota "tuli ihmettelemään kaikki Suomen muusikot". ;D Kesällä 1963 bändi soitti toista kuukautta Ranskan Rivieralla joka ilta kolmessa eri klubissa. Syksyllä 63 lauluyhtyeet alkoivat korvata rautalankaa, ja Itkonen inhosi ajatusta, että Strangers muuttuisi laulubändiksi.

Ohjelmassa tätä ei mainita, mutta Jorma Tuominen on henkilökohtaisesti sanonut minulle, että Strangerin laulusolistiksi suunniteltiin mm. Ann Christietä. En tiedä, miten tosissaan suunniteltiin. Samoin Tuominen kertoi, että maasta muuttavan Itkosen tilalle olisi tullut toinen soolokitaristi. Näinhän ei kuitenkaan käynyt, vaan bändi haudattiin keväällä 64.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Martti_W - 03.10.2009 / 09:23:41
Moro,
Tässä ohessa lainaus Göran Holgerssonin viestistä, jossa hän kertoo eräästä tapauksesta vuodelta 1963, jolloin
hän oli rumpalina ruotsalaisessa Mad Caps rautalankabändissä (k.s myös http://www.gudmund.nu/index.htm    1960-talet).

" vi var i Finnland vid samma tidpunkt (hösten 63) och hade spelning i
Taivassalo där två spelningar var bokade, om den första gick bra skulle vi
komma tillbaka. Vi träffade Johnny o Adventurers i Tampere tror jag. Vi hade
ett problem vi visste inte va Jenka var så Johnny tipsade oss om att spela
en polka det var samma sak! När vi spelade i Taivassalo och annonserade
jenka blev det problem, för de som dansade, det saknades liksom en takt. Vi
fick inte komma tillbaka."

t-Masa
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Katri - 05.10.2009 / 09:22:15
Laitan tämän linkin nyt tänne, tuota lehteä kun ei tule enkä kerkeä sitä porukoilta hakemaan, pitää tyytyä vain tähän

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/suomi-on-kaihoisan-rautalangan-suurvalta/157732
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 14.12.2009 / 16:50:21
29. huhtikuuta 2004 The Scotsman -lehden otsikkona oli Varjot katoavat lopulta yöhön. Sitä seurasi melkoisella asiantuntemuksella kirjoitettu juttu The Shadowsin uran alkuajoista ja maininta, että menestyksestä huolimatta soitto päättyi 1. joulukuuta 1990.

Vaikka tämän vuosituhannen tapahtumat eivät varmastikaan edusta rautalangan alkuaikoja, käännän tähän valikoituja pätkiä kyseisen lehden artikkelin siitä kohdasta, joka käsittelee bändin paluuta lavoille. Bändihän oli rautalangan uranuurtaja Euroopassa.

"Marvinin ja Welchin elinikäinen hyvä ystävä Roger Field suostutteli heidät palamaan yhteen  jäähyväiskiertuetta varten. 'Beatlesiä on mahdotonta kasata uudestaan, niinpä Shadows on toiseksi parasta, mitä voi tapahtua,' hän sanoi. Saksassa asuva Fields kulutti kolme vuotta saadakseen Shadowsit vakuuttuneeksi asiasta. Hän sanoi, että Marvinin ensimmäinen reaktio oli ollut: 'Siitä ei tule koskaan mitään.' Ja epätodennäköiseltähän se tuntuikin; Marvin ja Welch eivät olleet nähneet toisiaan 14 vuoteen, ja bändi oli hajonnut riitaisena.

Welch myöntää, että häntä oli loukannut se, miten kaikki päättyi. 'Meillä oli ollut upea vuosi, älppärimme oli myynyt platinaa ja viimeinen kiertue oli ollut loppuunmyyty. Sitten Hank lähetti faksin ilmoittaen, että häntä ei Shadows enää innostanut. Olin hyvin loukkaantunut. Ihmiset luulevat, että me tappelimme. Emme me tapelleet. Me vain lakkasimme puhumasta toisillemme.'

Viimke vuoden (= 2003) lopulla Marvin soitti Welchille ja ehdotti, että heidän pitäisi 'haudata Shadows kunnolla'. Welch oli samaa mieltä, ja niin oli Bennettkin, joka myöntää: 'Odotan innolla tätä kiertuetta, koska meidän ei enää tarvitse todistaa yhtään mitään. Me vain soitamme niin kuin haluamme, otamme asiat rennosti ja viihdymme toistemme seurassa.'

Mutta Fieldin menestys on saattanut nousta hänellä päähän. Hän väittää, että hänen seuraava hankkeensa on saada Sir Cliff Richard esiintymään jälleen yhdessä entisen bändinsä kanssa. 'Olen ihan tyytyväinen, että sain Shadowsit takaisin yhteen, mutta se on vasta alkua', hän sanoo.

Marvinkin on ajatellut asiaa. Hän lausui eräässä haastattelussa pari vuotta sitten: 'Ihmiset puhuvat, että Cliff ja Shadows ehkä tekisivät jotakin yhdessä. Noh, mitään suunnitelmia ei ole. Haluan korostaa sitä, mutta kaikkihan on aina mahdollista. Mikä tänään ei missään tapauksessa käy saattaa hyvinkin olla todellisuutta vuoden kuluttua. Voihan siitä jotakin tulla.'

Aikaisemmin tänä vuonna kuitenkin Welch, joka ei tunnu antaneen Sir Cliffille anteeksi sitä, että tämä lemppasi Welchin syrjään levyjään tuottamasta, tosiasiallisesti murskasi kaikki haaveet paluusta yhteen. Hän sanoi: 'Olimme tehneet kolme albumia yhdessä, kun minut ajettiin ulos. Cliffissä ei ollut miestä ilmoittaa asiasta minulle henkilökohtaisesti. Uskon lojaalisuuteen, mutta monet eivät usko. Sanoin Cliffille, että hänen menettelynsä oli loukkaavaa. Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka loukkaavat minua, mutta eivät kestä mielipidettäni, kun mainitsen asiasta. Minulla ei ole mitään tekemistä Cliffin kanssa nykyisin. En kuulu hänen elämäänsä, eikä hän minun. Hän on kuin hevonen, jolla on silmälaput. Hänen ainoa asiansa on 'minä, minun urani ja minä'.'

Bennett toisaalta Marvinin tapaan ei sulje mitään mahdollisuutta pois. Kun hän valmistautuu matkustamaan pohjoiseen, hän sanoo: 'Jos Cliff on esiintymässä lähellä meitä, menemme tietysti katsomaan häntä, ja jos me esiinnymme lähellä häntä, hän tulee luultavasti katsomaan meitä. Hän saattaa jopa nousta lavalle laulamaan pari laulua. Olihan hän nimittäin meidän vokalistimme."

Tässä lehtiartikkelissa siis puhutaan lähinnä Cliffin ja Varjojen yhteisesiintymisestä vuoden 2004 ensimmäisen "viimeisen" kiertueen aikana, mikä muuten toteutuikin ylimääräisessä konsertissa Lontoon Palladiumissa kesäkuussa. Cliff lauloi muutaman laulun, jonka Hank ja Bruce olivat esittäneet aikaisemmissa konserteissa. En tiedä, miten Cliff ja Bruce olivat sopineet riitansa. Hankillä ja Brianillahan ei Cliffin kanssa ollut mitään skismaa koskaan ollutkaan. Cliff oli muun muassa esiintynyt 90-luvulla Hankin sooloalbumeilla ja noussut hänen kiertueillaan lavallekin Hankin kanssa.

Jostakin muualta olen lukenut, että kun Hank lopulta soitti Brucelle ja aloitti sanomalla: "Hello, Bruce. This is Hank", Bruce oli kysynyt: "Hank who?" ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 25.02.2010 / 15:48:02

Palasipa mieleeni yksi mitätön pikkuseikka kirjasta. Kärki kehuu Olavi Virtaa hyväksi bisnesmieheksi, jolla oli musiikkiliike lähellä Kolmen sepän patsasta Helsingissä. Taitaa olla väärä tieto. En kuollaksenikaan muista Virralla olleen keskustassa kauppaa, mutta hän kylläkin piti levyliikettä osoitteessa Kustaankatu 1 Kallion kaupunginosassa. Se oli kai suunnilleen vuonna 1959 tai 60. Kauppa ei elänyt kauan, vaikka minäkin taisin ostaa sieltä ainakin yhden levyn. Asuin nimittäin Kalliossa itsekin tuohon aikaan.

Olan Kootut levyt-sarjan cd:llä 24 olevassa saateläpyskässä kerrotaan, että Ola vuokrasi v. '57 lopulla liikehuoneiston Mannerheimintieltä talosta nro 14, Kolmen sepän kohdalta ja perusti musiikkikaupan Olavi Virta & Co. Liike menestyi niin hyvin, että v. '58 alussa Ola laajensi yritystä avaamalla toisen myymälän Kustaankatu 1:een.

Eihän nuo putiikit kait kovinkaan pitkäaikaisia olleet, Hotelli Tornissa taisi Olan päivät enimmäkseen sujua ja liikkeet jäivät vähän huonolle hoidolle.

Mannerheimintie 14 kiinteistön omisti Helsingfors Sparbank, nykyinen Aktiabank. Sijainti on mitä keskeistä Helsinkiä, Kolmen sepän patsaan vastapäätä, Mannerheimintien ja Kalevankadun kulmassa. Vanha kiinteistö jossa Olan musiikkiliike sijaitsi purettiin 1962-63, ja tilalle nousi nykyinen rumilus. Kuten tiedetään onnistuivat kaupungin kaavoittajat tuhoamaan 1960-luvulla enemmän Hesan keskustaa kuin mitä venäläiset pommikoneet sotiemme aikana.

Tuosta Olavi Virran liiketoiminnasta on maininta Jyrki Hämäläisen kirjassa "Hopeinen Kuu", Otava 1994. Jyrki on haastatellut Jussi Raittista joka kertoi serraavaa:

"Olavi Virran Mannerheimintiellä olevan pääliikkeen ikkunassa oli Gibson -kitara jota käytiin ihailemassa ja kuolaamassa. Meidän tyrmistykseksi se sitten päätyi Eemelille. Varsinaiselle "kitaristille"."

Olkoon Jussi mitä mieltä tahansa Eemeli komppaustaidoista, yksi asia on varma, Eemelillä tuntui omaavan oivan näppituntuman millainen on hyvä kitara. En tiedä mikä oli ikkunakitarana, oletan sen olleen Gibson L-7 mallinen orkesterikitara. Tällaisella Eemeli säesti itseään iltamakiertueilla. Eemeli omisti toisenkin laatukitaran, Gibson J-200, blondi akustinen ns. "Elvis"malli.

Hallussani on kopio alkuperäisestä ostokuitista jonka Olavi Virta allekirjoitti vahvistaessaa erästä liiketapahtumaa.  Liekö kyseessä ollut juuri tuo Mannerheimintien liikkeen ikkunassa nähty soittopeli?
 
Kuitti on päivätty Tampereella (!) 1p:nä toukokuuta 1962. Tämä päivämäära nostaa monta spekulaatiota, miksi juuri vapunpäivänä?  Lasku/Kuitti on  osoitettu seuraavasti:

"Johtaja Esko T o i v o n e n maksava 1 kpl. Gibson-merkkinen kitara mk 60.000 (kuusikymmentätuhatta-/mk)
kuitataan maksetuksi:(käsialalla) Olavi Virta, (nimen selvennys alla) Olavi Virta, laulaja."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 26.02.2010 / 12:16:16
Olisiko käynyt niin että Johtaja Toivonen oli kustantanut Tampereella vietetyn taiteilijoiden iloisen vapunaaton juhlan, jonka menoerän OV kuittasi luovuttamalla kitaran ? Vai syntyikö aamuyön tunteina myyntipäätös muuten vain äkillisestä käteisrahan puutteesta?
Tilastokeskuksen rahanarvonkertoimen mukaan 1962 60.000 mk  olisi tänään n. 1.188 € .  Ei mikään paha hinta tällaisesta arvokitarasta.
No, tämähän on vain arvailuni. Maassamme on varmasti lukuisia OV ihailijoita jotka voivat tietää asian oikean laidan ?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 02.03.2010 / 11:35:37
Vuoden 63 suomalaisissa kitarabändeissä oli lahjakkuuttakin, vaikka Toivo Kärjen mukaan rautalankaa soitettiin huonosti. The Sounds taisi olla musikaaliselta "keskiarvoltaan" paras, ja eduksi oli tietysti sekin, että pojilla oli hyvät kitarat, joiden saundi oli hyvä. Yleensä kehutaan soolokitaristi Henrik Granöä  -  ja ihan aiheellisesti  -  mutta unohtaa ei sovi myöskään rumpali Johnny Liebkindiä.

Ehkei hän rumpalina ollut maailman parhaimmistoa, mutta kuitenkin riittävän hyvä bändin tarpeisiin. Kaikki eivät kuitenkaan taida tietääkään, että nimenomaan hän vastasi Soundsien singlemenestysten ns. improvisointiosuuksien säveltämisestä. Termi on vähän huono, sillä eiväthän bändit improvisoineet mitään. Liebkindin musikaalisuus tuotti korvaa miellyttäviä, levytettävään sävelmään erittäin hyvin istuvia sävelkulkuja, joita soittaessaan Granö pääsi käyttämään pettämätöntä tyylitajuaan. Nämä Liebkindin säveltämät pätkät ovat niin hyviä, että ovat lähes poikkeuksetta kelvanneet Soundsien levytyksistä covereita tehneille nykyajan bändeillekin Venturesin Manchurian Beatiä myöten. Liebkindin sävelkynän jälkiä on mm. kappaleissa Emma, Manchurian Beat, Kulkuri ja Muurari.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LautaRanka - 02.03.2010 / 19:40:23
Vuoden 63 suomalaisissa kitarabändeissä oli lahjakkuuttakin, vaikka Toivo Kärjen mukaan rautalankaa soitettiin huonosti. The Sounds taisi olla musikaaliselta "keskiarvoltaan" paras, ja eduksi oli tietysti sekin, että pojilla oli hyvät kitarat, joiden saundi oli hyvä. Yleensä kehutaan soolokitaristi Henrik Granöä  -  ja ihan aiheellisesti  -  mutta unohtaa ei sovi myöskään rumpali Johnny Liebkindiä.

 8) Savagesillakin taisi olla aika kova keskiarvo. Esimerkiksi Savagesin soolokitaristi Ole Halén toimi myöhemmin 20 vuotta kitaransoiton opettajana Sibelius-Akatemiassa ja rumpali Martin Brushanella oli sittemmin mm. oma Big Band.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Savages (http://fi.wikipedia.org/wiki/Savages)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Brushane (http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Brushane)

80-luvulla Ole järjesti kesäisin mm. Ikaalisissa kitaraworkshopeja joissa tavallinenkin harrastaja  :) sai oppia maailmanluokan soittajilta (Barney Kessel, Jim Hall, Steve Morse, Frank Gambale, John Knowles, Jorge Morel jne.). 
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 29.03.2010 / 16:54:17
Hank Marvin ja Bruce Welch värvättiin Cliff Richardin taustabändiin syksyllä 1958 ja ensiesiintyminen oli 5. lokakuuta Victoria Hall -nimisessä paikassa Hanleyssä lähellä Stoke-on-Trentiä. Cliff & The Drifters eivät suinkaan olleet pääesiintyjiä tällä kiertueella. He esittivät viisi laulua omalla vuorollaan. Bruce Welch kirjoittaa noista keikoista kirjassaan seuraavasti:

"Olimme harjoitelleet musiikkinumeroitamme  -  siis viittä laulua  -  eräänä iltapäivänä muutamaa päivää aikaisemmin Cliffin talossa Cheshuntissa, mutta emme olleet kiinnittäneet mitään huomioita liikkumiseen lavalla. Me kai ajattelimme, että Cliff hoitelisi sen puolen ja me voisimme keskittyä soittamiseen. Kuitenkin, kun revitimme Jerry Lee Lewisin kappaletta Whole Lotta Shakin' Goin' On, Cliff päätti pitää hieman hauskaa. Kun laulussa päästiin kuoron laulamaan osaan "shake, baby, shake"  -   Cliff kumartui lavalla yhä alemmas saadeen aikaan kasvavaa kiljuntaa yleisöstä. Kun hän kumartui alemmas, bändin voluumi heikkeni samaa tahtia. Se oli vanha kikka, jota Bill Haley ja The Comets olivat käyttäneet.

Niinpä Hank, Sammy Samwell ja minä seurasimme Cliffin esimerkkiä kunnes me kaikki makasimme lavalla ja jatkoimme soittamista. Hiljalleen lisäsimme musiikin voimakkuutta eräänlaisen kliimaksin saavuttamiseksi. Ideana oli, että me kaikki pomppaisimme pystyyn samanaikaisesti. Mutta minäpä en kyennyt nousemaan pystyyn ja soittamaan yhtä aikaa. Siitä ei tullut mitään. Makasin jumissa lattialla kuin väärin päin käännetty kilpikonna kattoa tuijottaen. Vilkaisin Hankiä, joka oli samassa asennossa.

'Olen jumissa! Soita hetki komppia, niin nousen ylös!' huusin hänelle musiikin pauhun yli ja sitten yritin nousta ylös vähemmän tyylikkäästi. Olin tikahtua nauruun, mikä vain pahensi asiaa. Kun lopulta kömmin jaloilleni, huomasin olevani täysin pölyn peitossa. Yleisö piti siitä kovasti luullen, että se oli etukäteen suunniteltu juttu  -  ja kirkui vieläkin kovempaa.

Cliff tuskin tajusi, mikä vaikutus hänellä oli yleisöön. Se oli pelottavaa. Kun soitimme Move It'in, koko sali räjähti hysteerisesti. Me seisautimme koko shown, mikä ei ollut Kalin Twinsin mieleen, sillä heidän oli mahdotonta tulla lavalle meidän jälkeemme, kuten esiintymissopimuksessa mainittiin. Kun muut esiintyjät menivät lavalle meidän jälkeemme, tunnelma lässähti ja tytöt kirkuivat: 'We want Cliff! We want Cliff!'

Se oli noloa kaikille, etenkin noille kahdelle amerikkalaiselle. Yhdessä vaiheessa he jopa ehdottivat, että me siirtyisimme esiintymään aikaisemmin ohjelmassa, jotta heidän ei tarvitsisi tulla lavalle heti meidän jälkeemme. Mutta Cliff kieltäytyi. 'Sopimuksessamme sanotaan, että me avaamme shown jälkimmäisen puoliskon, ja se pitää.' Ammattimielessä se oli oikea veto. Kaikki se julkisuus, joka seurasi siitä, että uusi brittilaulaja murskasi yhden USA.n huipputähdistä lavalla, ei olisi voinut tulla parempaan aikaan."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 31.03.2010 / 09:03:45


Me seisautimme koko shown, mikä ei ollut Kalin Twinsin mieleen, sillä heidän oli mahdotonta tulla lavalle meidän jälkeemme, kuten esiintymissopimuksessa mainittiin.

Kalin Twins "When" 1959.  http://www.youtube.comwatch?v=G55yNWCnXTI
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 05.06.2010 / 15:37:40
60-luvun alussa rautalangaksi nimetyn musiikkityylin loppu tuli Suomessa vastaan nopeasti ja yllättäen. Jussi Raittinen kirjoittaa asiasta kirjassaan Muistan vielä vuonna 56 seuraavasti:

"Myös kilpailevat bändit olivat heränneet lauletun beat-musiikin voittokulkuun. Rautalangasta tuli hetkessä epämuodikasta musiikkia. Viimeiseksi rautalangasta piti kiinni The Strangers, joka palasi syksyllä menestyksekkäältä Ranskan-turneeltaan. Täällä Suomessa he huomasivat yks kaks olevansa vanhanaikaisia. 

Talvi 63-64 oli oli nopea murros rautalangasta beatiin ja orastavaan rhythm 'n' bluesiin, vaikka levytetty todellisuus tulikin jäljessä. Kaikki beat-kauden alkupuolen levytykset, kuten Esquiresin Maailma ilman rakkautta kesältä 64, kuulostavat aika Shadows-tyyppiseltä tavaralta. Moderni saundi syntyi vasta, kun kaikulaite pantiin nurkkaan ja kitaristi vaihtoi ohuet kielet.

Sen lisäksi kitarat nousivat rinnuksille ja tukat kasvoivat  -  ja The Sounds oli nähty. Eeron ja Jussin viimeinen Sounds-keikka oli Kotkan lyseossa maaliskuun lopulla 1964. Lähtö oli yhdistelmä työntö- ja vetovoimaa: Sounds oli valmis potkimaan Raittiset pihalle ja Raittiset olivat valmiita lähtemään. 'Fiilikset eivät olleet loppuaikoina kovin rakentavat. Olimme vähän ulkona', muistelee Jussi."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 07.08.2010 / 16:44:02
Shadows hajosi 19. joulukuuta 1968 ensimmäisen kerran. Sitä ennen lehtimies Andy Gray kirjoitti heistä seuraavasti saman vuoden syyskuussa:

"The Shadows äänestettiin parhaimmaksi instrumentaalibändiksi New Musical Express -lehdessä kahdeksana peräkkäisenä vuotena. Melkoinen saavutus, ja sitäkin merkittävämpi sikäli, että he ovat aina voittaneet saaden tuhansiä ääniä enemmän kuin pahin kilpailijansa. Hank ja Bruce ovat vain 26-vuotiaita ja vaikka he ovatkin hyvin rikkaita miehiä, he saavat yhä enemmän nautintoa työstään kuin rahoistaan. Toivokaamme, että he jatkavat vielä kauan, koska käyttääkseni heidän hittinsä FBI:n kirjaimia, he ovat 'the Foremost British Instrumentalists'."

Lokakuun keskipaikkeilla Shadowsin tulevaisuus oli kuitenkin lehtien mukaan vaakalaudalla. Bruce Welch ilmoitti lähtevänsä bändistä varmasti 14. joulukuuta. Brian Bennettkin ilmoitti eräässä vaiheessa lähtevänsä samana päivänä.

Brucen ehdotus, että he hoitaisivat loppuun Palladiumin konsertit Cliffin kanssa ja lopettaisivat siihen tuntui saavan kaikkien hyväksynnän. Niinpä 19.12.1968 Hank Marvin, Bruce Welch, Brian Bennett ja John Rostill, yksi maailman tunnetuimmista yhtyeistä, soitti yhdessä vihoviimeisen kerran säestäen kaveria, jonka he olivat tavanneet Sohossa räätälin luona vuonna 1958, kun häneltä oli otettu mittoja vaaleanpunaista pikkutakkia varten.

Kun esirippu laskeutui viimeisen kerran, pojat antoivat Brucelle kellon, joka näytti ajan eri valtioissa ympäri maailman.

- Otteita Mike Readin kirjasta The Story of the Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 07.04.2011 / 09:48:14
Kun vuonna 1963 Beatlesien myötä kävi rytinällä selväksi, että pelkkä instrumentaalirautalangan soittaminen ei taannutkaan pysyvää taivaspaikkaa, Ventureskin kokeili Cliff & The Shadows -tyylistä vokalistin käyttöä. Bobby Vee oli yksi lukuisista 60-luvun alun siloitellun näköisistä nuorista laulajista. Hänellä oli ollut menestystä singlellä The Night Has A Thousand Eyes, joten hän oli aika tunnettukin.

Niinpä kesäkuussa 63 julkaistiin älppäri Bobby Vee Meets The Ventures, jolle oli valittu lähes yksinomaan coverversioita. Tämä ei tietenkään sinällään ole mikään paha asia. Maailmahan on lähes täynnä coverversioita hyvistä melodioista, ja on hyvin ymmärrettävää, että uusien versioiden tekeminen muiden artistien aikaisemmin levyttämistä melodisista lauluista kiehtoo. Lopputuloskin voi olla hyvinkin onnistunut ja jopa elämään jäävä, jos coverversio yltää laadussa ja/tai suosiossa alkuperäisen rinnalle  -  tai jopa sen ohi.

Niin innokas alkuaikojen Ventures-soundin fani kuin olenkin, en millään pysty kehumaan tätä omassa hyllyssänikin olevaa lp:tä. En ole ensinnäkään mitenkään innostunut Bobby Veen lauluäänestä ja -tekniikasta, ja sovituksetkin kuulostavat pahimmiltaan kamalilta  -  parhaimmillaan vähän mitäänsanomattomilta ja keskinkertaisilta. Mahtavatko muut foorumilaiset tuntea tätä levyä? Olisi mukava kuulla muita, mahdollisesti omastani poikkeavia mielipiteitä!

Levyn listamenestys ei antanut aihetta uuteen samanlaiseen yritykseen. Levy oli korkeimmillaan Billboardin lp-listoilla sijalla 91. Bobby Vee & The Venturesista ei tullut USA:n Cliff Richard & The Shadowsia.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Zoni - 07.04.2011 / 13:19:41
kyseinen levy on jäänyt itseltä jostain syystä kuuntelematta.mutta semmoinen kun Bobby Vee Meets The Crickets LP..1961 Liberty GB SLBY 1086..löytynee CD.levynä. ja oikeata musaa. kyllä on tykätty..kuitenkin se vinyyli soi paremmin.. :D..täytyy varmaan kuunnella kyseistä levyä CD.ltä.originaali vinyyli myyty ajat sitten. harmi ?..meni siinä kokoelmassa paljon muutakin 60 luvun originaalia. myös LOVE..n tuotanto..mutta eihän näitä asioita tässä kyselty..Bobby Vee Meets The Crickets.. ON HYVÄ..
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 01.05.2011 / 23:49:11
Nyt vasta huomasin tämän keskustelusäikeen ja haluan tuoda tähän omia nuoruuteni muistoja mukaan.

Olin innokas radiokuuntelija 1950-luvun lopussa (harrastin ns. DX-kuuntelua ja olin tuolloin Suomen DX-kuuntelijoiden jäsen, DX tarkoittaa kuunnellaan etäisiä asemia). Tuohon aikaan Suomen Yleisradio soitti kevyttä musiikkia lähinnä lauantaisin "lauantain toivotuissa" noin 20 minuuttia. Siis siinä koko viikon kevyenmusiikin annos tuolloin YLE:ltä.

DX-kuuntelijana olin löytänyt Luxembourgin pikkuvaltion Radio Luxembourg aseman, joka toimi kaupallisin periaattein. Iltaisin heidän lähetys suunnattiin UK:hon, juontajat olivat aito englantilaisia ja musiikki sen hetken kuuminta UK:n musiikkielämää.

Parasta oli, kun tunnissa soittivat sen viikon parhaiten myyviä levyjä, siis TOP 20. Sieltä sain kuulla sellaista musiikkia, mitä ei Suomessa tuolloin saanut. Olin aluksi Elvis-fani. Pikkuhiljaa niitä single levyjä ilmestyi Suomen levykauppoihin. Elviksen levy on ensimmäinen ostamani levy.

1960 luvulla he alkoivat soittamaan paljon kitaravoittoista musaa, mm. Chet Atkinsia ja Duanne Eddyä sekä muita, joista minut herätti The Ventures:n Walk don't Run. Sitä ei saanut mistään suomalaisesta levykaupasta tuolloin. Opettelin kappaleen radiosta kuuntelemalla.

Seuraavaksi ihastuin The Shadowsien Apacheen. Sitä kappaletta aloin harjoittelemaan hyvän kaverini kanssa. Tästä alkoi The Saints yhtyeen toiminta.

Kuulin, että Etelä Haagassa soittaa jokin kitarayhtye. Etsin paikan, joka oli Veikko Itkosen elokuvastudio, siinä paikassa, missä nyt on Haagan paloasema). The Strangers harjoittelivat ja ystävällisesti päästivät meidät kuuntelemaan heidän harjoituksia.

Tässä innostuimme kovasti ja uusimme myös kitaroitamme ja hankimme vahvistimia ja rakensimme omat kovaäänislaatikot. Sitten kuulimme, että lähellämme soitti The Sounds, Munkkiniemen ruotsalaisesta yhteiskoulusta. (Me olimme Munkkiniemen suomalaisesta yhteiskoulusta.) Olimme paljon The Soundsien harjoituksissa mm Henkka Granön kotona Munkkivuoressa. Vastavuoroisesti The Sounds kävi kuuntelemassa meidän harjoituksia.

Ensimmäin julkinen The Saints keikka oli Mäkelänrinteen yhteiskoulussa alkusyksystä 1962.

http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Saints
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 17.05.2011 / 12:13:09
Lare H, onko sinulla omakohtaisia muistikuvia kesältä 1964 ?

Korson Sos Dem Työväenyhdistys on julkaissut kirjan "Korson Työväenyhdistys 1906 - 2006. Työn ja tasa-arvon puolesta".

Kirjasta on maininta yhdistyksen kotisivuilla, josta poimin muutaman mielenkiintoisen rivin...

" Tanhurinnetoimikunta (huom.: yhdistyksen oma kokoontumispaikka/tanssilava) järjesti sunnuntaina 26.7.1964 konserttikiertueen jonka kuluessa The Saints & Ricky rautalankayhtye kävi esiintymässä Kuusijärven, Rusutjärven, Keravan ja Järvenpään uimarannoilla. Luvassa oli "rantamusiikkia" toistekin jos vain hellettä riittää ja rannoilla kansaa."

Itse en käynyt Korson Tanhurinteellä, mutta minulla on lavan 1964 ohjelmaopas tallessa. Siellä on maininta  Ricky & The Saints esiintymispäivästä. Täytyy vielä tarkistaa tuo päivämäärä, kunhan löydän sen arkistostani, muistikuvani on kuitenkin että laulusolistin nimi oli "onnistuttu" kirjoittamaan oppaaseen väärin. ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 17.05.2011 / 13:48:20
Lare H, onko sinulla omakohtaisia muistikuvia kesältä 1964 ?

Korson Sos Dem Työväenyhdistys on julkaissut kirjan "Korson Työväenyhdistys 1906 - 2006. Työn ja tasa-arvon puolesta".

Kirjasta on maininta yhdistyksen kotisivuilla, josta poimin muutaman mielenkiintoisen rivin...

" Tanhurinnetoimikunta (huom.: yhdistyksen oma kokoontumispaikka/tanssilava) järjesti sunnuntaina 26.7.1964 konserttikiertueen jonka kuluessa The Saints & Ricky rautalankayhtye kävi esiintymässä Kuusijärven, Rusutjärven, Keravan ja Järvenpään uimarannoilla. Luvassa oli "rantamusiikkia" toistekin jos vain hellettä riittää ja rannoilla kansaa."

Itse en käynyt Korson Tanhurinteellä, mutta minulla on lavan 1964 ohjelmaopas tallessa. Siellä on maininta  Ricky & The Saints esiintymispäivästä. Täytyy vielä tarkistaa tuo päivämäärä, kunhan löydän sen arkistostani, muistikuvani on kuitenkin että laulusolistin nimi oli "onnistuttu" kirjoittamaan oppaaseen väärin. ;D
Meidän bändillä kolme jäsentä piti leikekirjaa. Niissä on näistä mainintoja. Olen tehnyt Excel taulukkolaskennalla The Saints historiikin päivämääräjärjestyksssä. Sen mukaan vuonna 1964
The Saints soitti Tanhurinteellä Korsossa 1.5.1964 (Wappupäivä), 13.5.1964 Puistokulmassa Hiekkaharjulla,
21.6.1964 Tanhurinne ja 5.7.1964 Tanhurinne. 22.7.1964 mulla lukee vain Korso. Olisiko sekin taas
Tanhurinne keikka? 19.8.1964 Tanhurinne. 16.9.1964 Tanhurinne. 3.10.1964 Tanhurinne. Soitettiin me
paljon muuallakin, mutta tässä oli muistiin merkitsemiäni Tahurinne keikkoja. Soitettiin me monta kertaa Tanhurinteellä myös 1963.

Minä oli jo unohtanut tuon Uimaranta kiertueen. Meidän basisti muistaa sen vieläkin elävästi, se oli sen verran erikoinen ja hauska kokemus. Kuulema soitettin myös jossain uimapukukopin katolla. Joitain kuviakin on niistä, esimerkiksi miten soitettiin avo-kuorma-auton lavalta (jossa kovaääniset ym).

Muuten, tuo 3.10.1964 saattoi olla viimeinen The Saints keikka, sillä minua kutsui armeijaan meno ja
bändi lopetti siksi toimintansa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 17.05.2011 / 14:30:58
Mitäs The Saintsille nykyään kuuluu?  Loppuiko soitto tykkänään vuoteen 64 armeijan kutsuessa vai vieläkö soitto soi entisellä/uudella kokoonpanolla?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 17.05.2011 / 15:18:57
Kiitos Lare vastauksesta.

Muuten..tuo DX kuuntelu harrastuksena oli hyvin suositta  koulunuorten keskuudessa 1950 ja - 60 luvuilla. Itse kuuluin kerhoon, jonka jäsenet nyt eläkkeelle jäätyään jälleen kokoontuvat säännöllisesti, monen vuoden tauon jälkeen. :D. Tammisaarelaisen samankaltaisen kerhon kutsumana kävimme tänä keväänä tutustumassa kaupungin uuteen radiomuseoon, Lasse Ingmans Radiomuseum  Lasse, still going strong 91v. toimi silloin oppaana.
Samassa osoitteessa sijaitsee myös viehättävä kahvila ulkoterasseineen, Cafe Smögen.

Voin lämpimästi suositella käyntiä,  kotisivuilla on n. 50 kuvaa "apparaateista" sekä sisäkuvia kahvilasta. http://smogen.fi/
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 17.05.2011 / 20:27:09
Kiitos Lare vastauksesta.

Muuten..tuo DX kuuntelu harrastuksena oli hyvin suositta  koulunuorten keskuudessa 1950 ja - 60 luvuilla. Itse kuuluin kerhoon, jonka jäsenet nyt eläkkeelle jäätyään jälleen kokoontuvat säännöllisesti, monen vuoden tauon jälkeen. :D. Tammisaarelaisen samankaltaisen kerhon kutsumana kävimme tänä keväänä tutustumassa kaupungin uuteen radiomuseoon, Lasse Ingmans Radiomuseum  Lasse, still going strong 91v. toimi silloin oppaana.
Samassa osoitteessa sijaitsee myös viehättävä kahvila ulkoterasseineen, Cafe Smögen.

Voin lämpimästi suositella käyntiä,  kotisivuilla on n. 50 kuvaa "apparaateista" sekä sisäkuvia kahvilasta. http://smogen.fi/

Olipa hieno museo. En ollut tämmöisestä ennen edes kuullut. Olen vierailut Lahden radiomastojen juurella olevassa radiomuseossa, mutta siellä ei näin hienoja laitteita löyttynyt.

Liityin aikanaan DX-radiokuuntelijoihin ja muistaakseni tunnukseni oli OH-733. (OH tarkoittaa Suomi.)

Tänäpäivän tekniikka on mennyt huimasti eteenpäin. Nyt on satelliittitelevisio ja minulla kotona
näkyy yli 5000 tv-asemaa eripuolilta maailmaa. Samoin satelliittien kautta saan tuhansia paikallisia
radioasemia kuuluviin.

Vielä uudempaa on, että Internetin kautta saa eri puolilta maailmaa katsoa paikallisia tv-lähetyksiä ja samoin paikallisia radioasemia voin kuunnella.

1960 luvulla ei se näin helppoa ollut. Etenkin Radio Luxembourg kuuntelua häiritsivät Neuvostoliiton häirintäasemat, jotka pyrkivät estämään Neuvostolaisten kuulemasta länsimaisia asemia. Ja se häiritsi myös suomalaisten Radio Luxembourgin kuulemista.

Sitten syntyivät "piraatti" radioasemat. Esimerkiksi Itämerelle Radio Nordica, joka lähetti kevyttä musiikkia ja mainoksia. Se oli suunnattu enemmän ruotsalaisille, mutta kuului hyvin myös etelä-Suomessa. Siitä YLE joutui sitten myöntymään ja aloittamaan kanavauudistuksen Suomessa. Näin kevyt musiikki sai oman kanavan Suomessa.

Ja myöhemmin sallittiin Suomessakin paikalliset yksityiset (=kaupalliset) radioasemat. Ensimmäisenä aloitti Radio City kuuluisassa lepakkolinnassa. Nyt pääkaupunkiseudulla kuulen yli 35 erilaista paikallista radioasemaa.

Aivan uutta tekniikka on se, että voin internetin kautta kytkeytyä radiovastaanottimeen (tietyt verkkoon kytketyt laitteet) eri puolilla maailmaa ja voin kotoota siihen laitteseen säätää haluamani radiotaajuuden, jota haluan kuunnella. Fantastista palvelua. Esimerkiksi ei tarvitse matkustaa enää Chileen, että voisi kuunnella, Chileläisiä radioasemia.

T. Lauri
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 19.05.2011 / 09:59:03




[/quote]


Sitten syntyivät "piraatti" radioasemat. Esimerkiksi Itämerelle Radio Nordica, joka lähetti kevyttä musiikkia ja mainoksia. Se oli suunnattu enemmän ruotsalaisille, mutta kuului hyvin myös etelä-Suomessa. Siitä YLE joutui sitten myöntymään ja aloittamaan kanavauudistuksen Suomessa. Näin kevyt musiikki sai oman kanavan Suomessa.



[/quote]

Ilouutinen ;D ;D Radio Nord "aalloilla" :o jälleen ;D ;D

http://radionordrevival.blogspot.com/
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 06.06.2011 / 13:21:23
Hank Marvinin ja Bruce Welchin elämä musiikista tulevaisuutta etsivinä teini-ikäisinä miljoonakaupunki Lontoossa ei ollut alussa mitään ruusuilla tanssimista. Seuraavassa pieni kuvaus Sohosta Welchin kirjasta A Life in the Shadows:

"Jotta kykenimme syömään  -  ja maksamaan vuokran, mikä oli tosin toisarvoinen seikka  -  meidän piti tehdä työtä. Jos meillä ei ollut työtä, näimme nälkää. Asia oli hyvin yksinkertainen. Ei ystäviltä voinut loputtomiin ruokaa pummata. Ainoa tapa tehdä työtä, joka meille kelpasi, oli soittaminen, ja ainoa paikka, jossa arvelimme sen onnistuvan oli 2i -kahvila osoitteessa 59 Old Compton Street  -  mutta samalla tavalla ajatteli moni muukin. Sohosta oli tullut Mekka sadoille nuorille muusikoille, joita tulvi Lontooseen Manchesteristä, Liverpoolista, Newcastlesta, Birminghamistä ja Glasgowsta. He kaikki omistivat ainoastaan kitaran ja toivoivat löytävänsä työtä lukemattomista kahviloista Wardour Streetillä, Frith Streetillä, Dean Streetillä, Rupert Streetillä, Greek Streetillä ja niiden välisillä kujilla. Kaikki he rukoilivat mielessään, että heidän kykynsä huomaisi tummaan pukuun pukeutunut sikaria poltteleva levy-yhtiön johtaja. Meillä kaikilla oli samat unelmat.

Soho oli kuin majakka meille kaikille. Se oli boheemi-Lontoon keskus, jonne kaikki muusikot, kirjailijat ja taiteilijat kokoontuivat joka ilta keskustelemaan, ryypiskelemään ja pitämään muuten vaan hauskaa. Sohossa kaikki oli kivaa. Siellä oli rajattomasti värikkyyttä ja kirjavia tyyppejä. Se oli kosmopoliittinen kylä miljoonakaupungin sydämessä, jossa vanhanaikaisen kaupunkilaiselämän kylkiäisenä oli ranskalaisia, italialaisia ja kreikkalaisia baareja, ravintoloita ja pikaruokaloita. Englanti oli vain yksi siellä puhutuista kielistä. Siellä olleet strippausluolat ja vastaavat paikat tuntuivat ikään kuin kuuluvan kalustoon, eikä kukaan suhtautunut niihin vakavasti.

Soho oli epätavallinen ja jännittävä. Sinne saattoi tuntea kuuluvansa. Ilmassa leijui kaiken aikaa erilaisten tuoksujen kirjo: kahvinpapujen, makkaran, pastan. Ilmapiiri oli ystävällinen ja hyväntahtoinen, mutta täynnä vastakohtia. Ihmiset tervehtivät aina toisiaan kohteliaasti, mutta toisaalta Soho oli paheen pesä, jossa ilotytöt tarjosivat palvelujaan kylteillä  -  nuoret ranskalaiset mallit asuivat aina toisessa kerroksessa  -  ja konnat juonivat rikoksiaan pimeillä syrjäkujilla.

Vaikka alamaailma oli aina lähellä, Soho ei ollut turvaton paikka. Ainakaan me emme koskaan nähneet vilaustakaan väkivallasta. Soho tuntui meistä kahdesta newcastlelaisesta turvalliselta, ja turvallinen se oli niile tuhansillekin, jotka joka päivä tungeksivat sinne kokemaan sen iloja ja maistelemaan italialaista espressoa ja kuuntelemaan brittiläistä rokkia."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 12.07.2011 / 14:25:45
Hank Marvinin ja Bruce Welchin elämä musiikista tulevaisuutta etsivinä teini-ikäisinä miljoonakaupunki Lontoossa ei ollut alussa mitään ruusuilla tanssimista. Seuraavassa pieni kuvaus Sohosta Welchin kirjasta A Life in the Shadows:

Ainoa tapa tehdä työtä, joka meille kelpasi, oli soittaminen, ja ainoa paikka, jossa arvelimme sen onnistuvan oli 2i -kahvila osoitteessa 59 Old Compton Street  -  
http://en.wikipedia.org/wiki/The_2is_Coffee_Bar
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 12.07.2011 / 14:53:29
Hank Marvinin ja Bruce Welchin elämä musiikista tulevaisuutta etsivinä teini-ikäisinä miljoonakaupunki Lontoossa ei ollut alussa mitään ruusuilla tanssimista. Seuraavassa pieni kuvaus Sohosta Welchin kirjasta A Life in the Shadows:

Ainoa tapa tehdä työtä, joka meille kelpasi, oli soittaminen, ja ainoa paikka, jossa arvelimme sen onnistuvan oli 2i -kahvila osoitteessa 59 Old Compton Street  -  
http://en.wikipedia.org/wiki/The_2is_Coffee_Bar
Amme, linkin takaa löytyy vain ilmoitus, että kyseisestä baarista ei ole Wikipediassa artikkelia. ::)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 12.07.2011 / 16:25:00
No voi jummi..linkkiosoitteissa oltava tarkkana >:( kahvilasta kertova wikipedia sivu on olemassa,  jostakin syystä en saa naputeltua kohdalleen tuon puuttuvan, tärkeän, heittomerkin tuohon 2i´s sanaan ...

Mainiossa käännösjutussasi Soho.... http://wikipedia.org/wiki/Soho
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 12.07.2011 / 19:01:54
Hank Marvinin ja Bruce Welchin elämä musiikista tulevaisuutta etsivinä teini-ikäisinä miljoonakaupunki Lontoossa ei ollut alussa mitään ruusuilla tanssimista. Seuraavassa pieni kuvaus Sohosta Welchin kirjasta A Life in the Shadows:

Ainoa tapa tehdä työtä, joka meille kelpasi, oli soittaminen, ja ainoa paikka, jossa arvelimme sen onnistuvan oli 2i -kahvila osoitteessa 59 Old Compton Street  -  
http://en.wikipedia.org/wiki/The_2is_Coffee_Bar
Amme, linkin takaa löytyy vain ilmoitus, että kyseisestä baarista ei ole Wikipediassa artikkelia. ::)

Tässä oikea linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/2i's_Coffee_Bar

Olen ollut tuossa "clubissa" vuonna 1966. Oli silloin jo hiipumassa ja se suljettiin 1967.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 03.10.2011 / 10:58:08
Lare H, onko sinulla omakohtaisia muistikuvia kesältä 1964 ?

Korson Sos Dem Työväenyhdistys on julkaissut kirjan "Korson Työväenyhdistys 1906 - 2006. Työn ja tasa-arvon puolesta".

Kirjasta on maininta yhdistyksen kotisivuilla, josta poimin muutaman mielenkiintoisen rivin...

" Tanhurinnetoimikunta (huom.: yhdistyksen oma kokoontumispaikka/tanssilava) järjesti sunnuntaina 26.7.1964 konserttikiertueen jonka kuluessa The Saints & Ricky rautalankayhtye kävi esiintymässä Kuusijärven, Rusutjärven, Keravan ja Järvenpään uimarannoilla. Luvassa oli "rantamusiikkia" toistekin jos vain hellettä riittää ja rannoilla kansaa."

Itse en käynyt Korson Tanhurinteellä, mutta minulla on lavan 1964 ohjelmaopas tallessa. Siellä on maininta  Ricky & The Saints esiintymispäivästä. Täytyy vielä tarkistaa tuo päivämäärä, kunhan löydän sen arkistostani, muistikuvani on kuitenkin että laulusolistin nimi oli "onnistuttu" kirjoittamaan oppaaseen väärin. ;D
Meidän bändillä kolme jäsentä piti leikekirjaa. Niissä on näistä mainintoja. Olen tehnyt Excel taulukkolaskennalla The Saints historiikin päivämääräjärjestyksssä. Sen mukaan vuonna 1964
The Saints soitti Tanhurinteellä Korsossa 1.5.1964 (Wappupäivä), 13.5.1964 Puistokulmassa Hiekkaharjulla,
21.6.1964 Tanhurinne ja 5.7.1964 Tanhurinne. 22.7.1964 mulla lukee vain Korso. Olisiko sekin taas
Tanhurinne keikka? 19.8.1964 Tanhurinne. 16.9.1964 Tanhurinne. 3.10.1964 Tanhurinne. Soitettiin me
paljon muuallakin, mutta tässä oli muistiin merkitsemiäni Tahurinne keikkoja. Soitettiin me monta kertaa Tanhurinteellä myös 1963.

Minä oli jo unohtanut tuon Uimaranta kiertueen. Meidän basisti muistaa sen vieläkin elävästi, se oli sen verran erikoinen ja hauska kokemus. Kuulema soitettin myös jossain uimapukukopin katolla. Joitain kuviakin on niistä, esimerkiksi miten soitettiin avo-kuorma-auton lavalta (jossa kovaääniset ym).

Muuten, tuo 3.10.1964 saattoi olla viimeinen The Saints keikka, sillä minua kutsui armeijaan meno ja
bändi lopetti siksi toimintansa.


Lare, huomasitko Tavastian  01.10.11 rautalankatapahtuman soitinnäyttelyn oheismateriaalin. Soittimien takana oli pahvilevyille niitattu värillisiä näköiskopioita kuusikymmentäluvun julkaisuista.
"Rautalangat soivat Suomen suvessa" taulussa oli Korson Tanhurinteen ohjelma-oppaan kansikuva vuodelta 1964.  Oppaan sisäsivuilta oli valittu näkymä jossa juhannuksena 21.6. esiintyy The Saints, laulusolistina Rigky. Juu painovirhe, laulaja oli Ricky. Ei nyt sentään sukunimeltään Nelson.. :D.. vai oliko sittenkin?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 03.10.2011 / 17:12:08
Lare H, onko sinulla omakohtaisia muistikuvia kesältä 1964 ?

Korson Sos Dem Työväenyhdistys on julkaissut kirjan "Korson Työväenyhdistys 1906 - 2006. Työn ja tasa-arvon puolesta".

Kirjasta on maininta yhdistyksen kotisivuilla, josta poimin muutaman mielenkiintoisen rivin...

" Tanhurinnetoimikunta (huom.: yhdistyksen oma kokoontumispaikka/tanssilava) järjesti sunnuntaina 26.7.1964 konserttikiertueen jonka kuluessa The Saints & Ricky rautalankayhtye kävi esiintymässä Kuusijärven, Rusutjärven, Keravan ja Järvenpään uimarannoilla. Luvassa oli "rantamusiikkia" toistekin jos vain hellettä riittää ja rannoilla kansaa."

Itse en käynyt Korson Tanhurinteellä, mutta minulla on lavan 1964 ohjelmaopas tallessa. Siellä on maininta  Ricky & The Saints esiintymispäivästä. Täytyy vielä tarkistaa tuo päivämäärä, kunhan löydän sen arkistostani, muistikuvani on kuitenkin että laulusolistin nimi oli "onnistuttu" kirjoittamaan oppaaseen väärin. ;D
Meidän bändillä kolme jäsentä piti leikekirjaa. Niissä on näistä mainintoja. Olen tehnyt Excel taulukkolaskennalla The Saints historiikin päivämääräjärjestyksssä. Sen mukaan vuonna 1964
The Saints soitti Tanhurinteellä Korsossa 1.5.1964 (Wappupäivä), 13.5.1964 Puistokulmassa Hiekkaharjulla,
21.6.1964 Tanhurinne ja 5.7.1964 Tanhurinne. 22.7.1964 mulla lukee vain Korso. Olisiko sekin taas
Tanhurinne keikka? 19.8.1964 Tanhurinne. 16.9.1964 Tanhurinne. 3.10.1964 Tanhurinne. Soitettiin me
paljon muuallakin, mutta tässä oli muistiin merkitsemiäni Tahurinne keikkoja. Soitettiin me monta kertaa Tanhurinteellä myös 1963.

Minä olin jo unohtanut tuon Uimaranta kiertueen. Meidän basisti muistaa sen vieläkin elävästi, se oli sen verran erikoinen ja hauska kokemus. Kuulema soitettin myös jossain uimapukukopin katolla. Joitain kuviakin on niistä, esimerkiksi miten soitettiin avo-kuorma-auton lavalta (jossa kovaääniset ym).

Muuten, tuo 3.10.1964 saattoi olla viimeinen The Saints keikka, sillä minua kutsui armeijaan meno ja
bändi lopetti siksi toimintansa.


Lare, huomasitko Tavastian  01.10.11 rautalankatapahtuman soitinnäyttelyn oheismateriaalin. Soittimien takana oli pahvilevyille niitattu värillisiä näköiskopioita kuusikymmentäluvun julkaisuista.
"Rautalangat soivat Suomen suvessa" taulussa oli Korson Tanhurinteen ohjelma-oppaan kansikuva vuodelta 1964.  Oppaan sisäsivuilta oli valittu näkymä jossa juhannuksena 21.6. esiintyy The Saints, laulusolistina Rigky. Juu painovirhe, laulaja oli Ricky. Ei nyt sentään sukunimeltään Nelson.. :D.. vai oliko sittenkin?


En huomannut. Noteerasin kyllä, että eri lehdistä ja muualta oli taustalevylle laitettu niissä olleita juttuja rautalangasta yms. Katsoin niitä kitaroita ja vahvistimia tarkemmin, kas kun
vieressä oli kavereita, jotka myös halusivat nähdä niitä, joten siihen muodostui kuin jono, joka meni eteenpäin.

Laulusolistimme ja managerimme oli Raimo Pirskanen, taiteilijanimeltään Ricky. Meidän lopetettua vuoden 1964 lopulla, Pirskanen jatkoi managerihommia
monien eri bändien kanssa. Jussi Raittinen kertoo Pirskasen toiminnasta monessa kohtaa kirjassaan: "muistan vuonna 56..."

Tulitko ottaneeksi valokuvan siitä? Sinullahan on tallessa alkuperäinen ohjelma-opas. Voisitko siitä vaikka skannata ne sivut ja laittaa
sähköpostissa tulemaan liitetiedostona minulle? Tai ota niistä valokuvat digikameralla ja lähetä ne valokuvat liitetiedostona.
Vaikka tämän sivuston "Yksityisviestinä".


Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 04.10.2011 / 10:24:06
Tuo konsertin "oheistapahtuma" oli järjestäjiltä hyvä veto. Laskujeni mukaan ainakin kolmasosa kaikista, noin neljästäkymmenestä soittimista olivat ,"rautalankahengen" ;) mukaan, värisävyltään Fiesta red .

Selailin ohjelmaoppaan sivuja ja huomasin että mainitsemasi ke. 22.7. 64 Korso keikka, oli tosiaan Tanhurinteellä. Toisaalta, la. 3.10.64  on ohjelmistoon merkitty esiintyjiksi Harry Aaltonen, Tuula ja Paula.

Skannaan, ja lähetän sinulle jossain vaiheessa ne sivut jossa The Saints ja Rigky esiintymiset on mainittu.

 
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 11.10.2011 / 16:09:26

Mahdatko löytää lehdistäsi tämän Duane Eddyn singlen arvostelun kokonaisuudessaan?

Sorry, tämä vastaus tulee kait vähän myöhässä, mutta satuin lukemaan tuon arvostelun Iskelmä-lehden numerosta 9/1963:

"Duane Eddy. Lonely boy, lonely guitar - Joshin' (RCA 8180). Mielestäni Duane on hyvä kitaristi. Hänellä on runsaasti persoonallisia kikkoja ja muusikkokielellä sanottuna hän 'pihtaa' juuri sopivasti saadeen soittoonsa osaamisesta kielivää rauhallisuutta. Tämä on ominaisuus, joka tulisi olla jokaisella muusikolla, etenkin jos mielii soittaa hyvää jazzia."

Itse aikoinaan innostuin tuosta Duanen jykevästä rautalankasaundista. Mukana oli usein joku räkänen torvi, josta en niinkään digannut.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 11.10.2011 / 16:55:27
"Duane Eddy. Lonely boy, lonely guitar - Joshin' (RCA 8180). Mielestäni Duane on hyvä kitaristi. Hänellä on runsaasti persoonallisia kikkoja ja muusikkokielellä sanottuna hän 'pihtaa' juuri sopivasti saadeen soittoonsa osaamisesta kielivää rauhallisuutta. Tämä on ominaisuus, joka tulisi olla jokaisella muusikolla, etenkin jos mielii soittaa hyvää jazzia."
Kiitos! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Muistin itsekin tuosta arvostelusta sanan 'pihtaa', jolla tarkoitettaneen sitä, että soittaja on hieman tahdista syrjässä tahallaan. Mitä lienee virallisella muusikkoslangilla? Englanniksi sanotaan 'off beat'.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 12.10.2011 / 13:48:13

Mahdatko löytää lehdistäsi tämän Duane Eddyn singlen arvostelun kokonaisuudessaan?

Sorry, tämä vastaus tulee kait vähän myöhässä, mutta satuin lukemaan tuon arvostelun Iskelmä-lehden numerosta 9/1963:

"Duane Eddy. Lonely boy, lonely guitar - Joshin' (RCA 8180). Mielestäni Duane on hyvä kitaristi. Hänellä on runsaasti persoonallisia kikkoja ja muusikkokielellä sanottuna hän 'pihtaa' juuri sopivasti saadeen soittoonsa osaamisesta kielivää rauhallisuutta. Tämä on ominaisuus, joka tulisi olla jokaisella muusikolla, etenkin jos mielii soittaa hyvää jazzia."

Itse aikoinaan innostuin tuosta Duanen jykevästä rautalankasaundista. Mukana oli usein joku räkänen torvi, josta en niinkään digannut.

Lisäksi kikka kaksi, kitara on viritetty ½-sävelaskelta alemmaksi, kuin normaalisti.
Samaa kikka kakkosta käytti myös virtuoosi Stevie Vaughan.
Siitä syntyy herrojen soundiin se jykevyys, varsinkin kun molemmat käyttävät soitossaan purevia vapaita kieliä miehekkäästi! 8)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 12.10.2011 / 16:04:04

Olen kyllä Kärjen kanssa samaa mieltä monien 60-luvun rautalankabändien soiton tasosta. Kaikki alkoi Suomessa niin yhtäkkiä ja yllättäen, että useimmilla kitaran kaulaan ripustaneilla oli enemmän intoa kuin musikaalisuutta ja soittotaitoa. Eihän siinä tietysti mitään pahaa ole, että vähemmilläkin kyvyillä soitellaan, mutta tällöin ei oikein ole toiveita suuresta ja pitkäaikaisesta suosiosta. Jotkut levyttämään päässeetkin bändit olivat vähän niin ja näin.

Hyvä esimerkki on The Strangers, josta olen ennenkin puhunut. Soittotaidot vaihtelivat kovasti. Soolokitaristi Jussi Itkonen ei ole vieläkään oppinut soittamaan Kolmen kitaran soolo-osaa oikein. Levyllähän sen soittaa erinomainen basisti Kari "Jet" Bergström. Itkonen on julkisesti viimeksi kai soittanut tätä itselleen mahdottoman vaikeata kappaletta muutama vuosi sitten kesällä Helsingin Aleksanterinkadun varrella olevalla terassilla. Olen tallentanut levyilleni myös televisiossakin esitetyn version itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 Helsingin jäähallissa pidetystä konsertista. Itkosen soitto on aivan kauheata, kun sitä kuuntelee näin "raakana" ilman mitään studiossa tehtyjä korjauksia.

Aikoinaan Iskelmä-lehden (5/1963) levyarvostelija kyllä kehui Jussi Itkosta:

"The Strangers. Vaara - SRP 003 (KS 476). Jussi Itkonen, tunnettu kitaraeksperttimme, esiintyy tällä levyllä myös säveltäjänä ja sovittajana. Monipuolinen musiikkimies siis. En ole mikään rautalankamusiikin ihailija, joten tyydyn täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni toteamaan kullakin aikakaudella olevan omat vitsauksensa."

Lopussa panee aika pahasti, mutta pyöräyttää nopasta kolme pistettä levylle. Minuakin tuo Strangersien soitto innosti aikoinaan rakentamaan oman lankkukitaran.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 12.10.2011 / 18:22:04

Olen kyllä Kärjen kanssa samaa mieltä monien 60-luvun rautalankabändien soiton tasosta. Kaikki alkoi Suomessa niin yhtäkkiä ja yllättäen, että useimmilla kitaran kaulaan ripustaneilla oli enemmän intoa kuin musikaalisuutta ja soittotaitoa. Eihän siinä tietysti mitään pahaa ole, että vähemmilläkin kyvyillä soitellaan, mutta tällöin ei oikein ole toiveita suuresta ja pitkäaikaisesta suosiosta. Jotkut levyttämään päässeetkin bändit olivat vähän niin ja näin.

Hyvä esimerkki on The Strangers, josta olen ennenkin puhunut. Soittotaidot vaihtelivat kovasti. Soolokitaristi Jussi Itkonen ei ole vieläkään oppinut soittamaan Kolmen kitaran soolo-osaa oikein. Levyllähän sen soittaa erinomainen basisti Kari "Jet" Bergström. Itkonen on julkisesti viimeksi kai soittanut tätä itselleen mahdottoman vaikeata kappaletta muutama vuosi sitten kesällä Helsingin Aleksanterinkadun varrella olevalla terassilla. Olen tallentanut levyilleni myös televisiossakin esitetyn version itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 Helsingin jäähallissa pidetystä konsertista. Itkosen soitto on aivan kauheata, kun sitä kuuntelee näin "raakana" ilman mitään studiossa tehtyjä korjauksia.

Aikoinaan Iskelmä-lehden (5/1963) levyarvostelija kyllä kehui Jussi Itkosta:

"The Strangers. Vaara - SRP 003 (KS 476). Jussi Itkonen, tunnettu kitaraeksperttimme, esiintyy tällä levyllä myös säveltäjänä ja sovittajana. Monipuolinen musiikkimies siis. En ole mikään rautalankamusiikin ihailija, joten tyydyn täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni toteamaan kullakin aikakaudella olevan omat vitsauksensa."

Lopussa panee aika pahasti, mutta pyöräyttää nopasta kolme pistettä levylle. Minuakin tuo Strangersien soitto innosti aikoinaan rakentamaan oman lankkukitaran.

No, kuuntelijat tykkävät erilaisista musiikeista. Itse pidän Vaara kappaletta yhtenä yksikertaisimmista kappaleista, mitä on rautalankana levytetty. Mutta kysymys on "tilaistyöstä", jonka Jussi Itkosen isä tilasi elokuvaansa Vaara. Nyt en muista, mitä siinä elokuvassa tapahtui tuon musiikin kuuluessa. Musiikin tehtävä elokuvassa kun on tukea elokuvassa olevaa tapahtumaa.
Muistaakseni elokuvassa oli jokin ravintolakohtaus, jossa The Stranges soitti lavalla. Olisiko ollut siinä soitettu tuota Vaara kappaletta?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 12.10.2011 / 18:38:16
Muistaakseni elokuvassa oli jokin ravintolakohtaus, jossa The Stranges soitti lavalla. Olisiko ollut siinä soitettu tuota Vaara kappaletta?
Ei. Pojat soittavat ravintolassa "harjoituksena" Kolme kitaraa. Tämä pätkä on otettu mukaan myös johonkin iskelmäelokuvaan  -  olisiko ollut nimeltään Lauantaileikit. Lisäksi se löytyy (jälleen) YouTubesta oltuaan sieltä jonkin aikaa poistettuna.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 12.10.2011 / 18:55:51
Muistaakseni elokuvassa oli jokin ravintolakohtaus, jossa The Stranges soitti lavalla. Olisiko ollut siinä soitettu tuota Vaara kappaletta?
Ei. Pojat soittavat ravintolassa "harjoituksena" Kolme kitaraa. Tämä pätkä on otettu mukaan myös johonkin iskelmäelokuvaan  -  olisiko ollut nimeltään Lauantaileikit. Lisäksi se löytyy (jälleen) YouTubesta oltuaan sieltä jonkin aikaa poistettuna.
Anteeksi! Kirjoitin aivan toista juttua, kun viestisi ilmestyi. Sotkin koko asian. Tuo Kolme kitaraa ei tietenkään ole Vaarallista vapautta -elokuvassa lainkaan. :-[ Pitäisi tehdä yksi asia kerrallaan. Pahoitteluni sähellyksestäni.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 13.10.2011 / 10:26:51
Muistaakseni elokuvassa oli jokin ravintolakohtaus, jossa The Stranges soitti lavalla. Olisiko ollut siinä soitettu tuota Vaara kappaletta?
Ei. Pojat soittavat ravintolassa "harjoituksena" Kolme kitaraa. Tämä pätkä on otettu mukaan myös johonkin iskelmäelokuvaan  -  olisiko ollut nimeltään Lauantaileikit. Lisäksi se löytyy (jälleen) YouTubesta oltuaan sieltä jonkin aikaa poistettuna.

Ja kyseinen ravintola oli tietysti Kaivohuone, Helsingin Kaivopuistossa. Kuvattu huhtikuussa 1963.  Arvelinkin että joku sen jälleen lataa verkkoon. Lauantaileikit  esitettiin televisiossa menneenä kesänä erittäin hyvänlaatuisena kopiona. Ensimmäisten Suomeen tuotujen Fender kitaroiden "oikean" punaisen Fiesta Red värisävyn voi myös vihdoin havaita.

http://www.youtube.com/watch?v=vWDlBt_7BBo

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 14.10.2011 / 09:20:46

Olen kyllä Kärjen kanssa samaa mieltä monien 60-luvun rautalankabändien soiton tasosta. Kaikki alkoi Suomessa niin yhtäkkiä ja yllättäen, että useimmilla kitaran kaulaan ripustaneilla oli enemmän intoa kuin musikaalisuutta ja soittotaitoa. Eihän siinä tietysti mitään pahaa ole, että vähemmilläkin kyvyillä soitellaan, mutta tällöin ei oikein ole toiveita suuresta ja pitkäaikaisesta suosiosta. Jotkut levyttämään päässeetkin bändit olivat vähän niin ja näin.

Hyvä esimerkki on The Strangers, josta olen ennenkin puhunut. Soittotaidot vaihtelivat kovasti. Soolokitaristi Jussi Itkonen ei ole vieläkään oppinut soittamaan Kolmen kitaran soolo-osaa oikein. Levyllähän sen soittaa erinomainen basisti Kari "Jet" Bergström. Itkonen on julkisesti viimeksi kai soittanut tätä itselleen mahdottoman vaikeata kappaletta muutama vuosi sitten kesällä Helsingin Aleksanterinkadun varrella olevalla terassilla. Olen tallentanut levyilleni myös televisiossakin esitetyn version itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 Helsingin jäähallissa pidetystä konsertista. Itkosen soitto on aivan kauheata, kun sitä kuuntelee näin "raakana" ilman mitään studiossa tehtyjä korjauksia.

Aikoinaan Iskelmä-lehden (5/1963) levyarvostelija kyllä kehui Jussi Itkosta:

"The Strangers. Vaara - SRP 003 (KS 476). Jussi Itkonen, tunnettu kitaraeksperttimme, esiintyy tällä levyllä myös säveltäjänä ja sovittajana. Monipuolinen musiikkimies siis. En ole mikään rautalankamusiikin ihailija, joten tyydyn täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni toteamaan kullakin aikakaudella olevan omat vitsauksensa."

Lopussa panee aika pahasti, mutta pyöräyttää nopasta kolme pistettä levylle. Minuakin tuo Strangersien soitto innosti aikoinaan rakentamaan oman lankkukitaran.

Lisäystä sen verran, että ensimmäinen innoittaja oli tietysti Shadowsien Apassi. Skittan rakensin Taitaja-lehden ohjeen mukaan. Muistaako kukaan minä vuonna tuo ohje on julkaistu?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 14.10.2011 / 10:16:05
Lisäksi kikka kaksi, kitara on viritetty ½-sävelaskelta alemmaksi, kuin normaalisti.
Samaa kikka kakkosta käytti myös virtuoosi Stevie Vaughan.
Siitä syntyy herrojen soundiin se jykevyys, varsinkin kun molemmat käyttävät soitossaan purevia vapaita kieliä miehekkäästi! 8)
Omaa korvaanikin on aina viehättänyt Duane Eddyn soiton vaivattomuus ja pelkistetty, näennäinen ilmeettömyys. Hän on muuten Hank Marvinin mielikitaristi. Kitaran soitossa saa toki tarvittaessa olla vaikka kuinka paljon teknisiä konstailuja ja hyvää sorminäppäryyttä osoittavia elementtejä, mutta mielestäni soittajan musikaalisuus ei ole suoraan verrannollinen näiden imponeeraaviksi tarkoitettujen temppujen kanssa. Ei paras kitaristi ole se, joka soittaa nopeimmin. Ei paras laulajakaan liene se, joka suoltaa sanoja suustaan nopeammin kuin kukaan muu. ;D

Muistan vielä, miten luokkakaverini Strangersin komppikitaristi Jorma Tuominen sanoi, että "kuka tahansa soittaa Duane Eddyn kappaleet. Niihin tarvitaan vain kaksi sormea". Epäilemättä soittaa  -  mutta kuinka moni soittaa samalla tavalla, yhtä hyvin? Korjasin tuon kuultuani mielessäni arviotani "Ykin" musikaalisuudesta. (Yki oli hänen lempinimensä.)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 14.10.2011 / 11:59:27
ironman:lle vastauksena hänen kirjoitukseen: "Lisäystä sen verran, että ensimmäinen innoittaja oli tietysti Shadowsien Apassi. Skittan rakensin Taitaja-lehden ohjeen mukaan. Muistaako kukaan minä vuonna tuo ohje on julkaistu?"

Minulle tuli aikanaan Taitaja-lehti. Se oli aluksi Tekniikan Maailman ilmainen liite, mutta se kasvoi sitten itsenäiseksi (tilattavaksi) lehdeksi. Se oli nimenomaan erikoistunut tee-se-itse rakentelijoille. Soitappa OtavaMediaan (nykyinen Tekniikan Maailman julkaisija), heillä on varmaan täydellinen arkisto hallussaan. Valitettavasti kun muutin ulkomaille, jouduin luopumaan vanhoista TM ja Taitaja lehdistäni, kuin myös Iskelmä, Melody Maker ja New Musical Express ja Billboard-lehdistäni. Huuto.net:ssä on silloin tällöin vanhoja Taitaja-lehtiä kaupan. Niiden mukaan se on vielä ilmestynyt v 1965 ja ehkä sen jälkeenkin.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 12.12.2011 / 17:11:27
Vuosi 1963 on kohta kulunut, kiihkeä rautalankakesä on muisto vain.  Bändien on seurattava/mukaudettava nuorten uusiin trendeihin ja tapoihin. Tänään tasan 48 vuotta sitten, 12.12.1963, julkaisi Ajan Sävel lehti arvostelun viimeisimmästä letkis levytyksestä:

"Jan Rohde & The Adventurers: Doin`n the Jenka - Love Potion No. 9.

Letkajenkan sankarit The Adventurers ovat saaneet amerikkalais-norjalaisesta Jan Rohdesta vertaisensa laulusolistin. Uuden yhdistelmän ensimmäinen yhteinen levy lienee eräs tämän joulun vahvimmista myyntivalteista levymarkkinoilla - varsinkin kun kuullaan letkajenkkaa. "Doin`n the Jenka" ei ole enempää eikä vähempää kuin tuttu "Matalan torpan balladi" hieman modernisoituna ja englanninkielisin sanoin varustettuna. Englanninkielisen tekstin on laatinut muuten Jan itse osoittaen täten myös melkoisia sanoittajan taipumuksia. Esitys edustaa tyylipuhtaasti "Seikkailijoille" ominaista eleganttia tyylisuuntaa ja on kaikin puolin korkealaatuinen. Sama koskee myös levyn kääntöpuolta, jolla kuullaan amerikkalainen twistiskelmä "Love potion No. 9".


Merkille pantavana seikkana on kait mainittava että levyä arvostellut henkilö nimenoman korostaa että tällä levyllä kuullaan letkajenkkaa.  Muut lauletut letkikset ilmestyivät ymmärtääkseni vasta seuraavana vuonna, 1964.
LauriThe Saint on useassa yhteydessä Rautalankafoorumin eri topiceissa harmitellut ettei The Saints yhtyeen, Rauno Lehtisen tuottama, instrumentaaliletkis koskaan julkaistu..tilanne olisi ehkä ollut erilainen jos Rauno olisi älynnyt sovittaa tekstin melodiaansa...
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 05.01.2012 / 11:52:37
www.markkukujala.fi/Biografia.htm

Pitkän linjan muusikon tarinointia elämänvaiheistaan.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 07.02.2012 / 12:00:38
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=266

Vuonna 2009 ilmestyi rock/rautalanka/pop historiikki Salon seudun nuorten musiikkiharrastuksista ja elämäntavoista 1960 luvun Suomessa. Pari sivua, kirjan kokonais-sivumäära on 354, on uhrattu Sauli Niinistön nuoruusvuosien kerrontaan.
Näinköhän ensi vuonna saadaan linnan itsenäisyysjuhlien tanssiaisissa kuulla aitoa isänmaallista rautalankaa?? Ainakin seuraavan muistimerkinnän mukaan empatiaa rautalankaa kohtaan on olemassa:

"Poppariakaan Niinistöstä ei tullut, vaikka rautalankavallankumous hölskytti hänenkin sisimpäänsä. Hän paheksui irvileukoja, jotka pilkkasivat naapurin Vikin bändiä, The Travellersia, jollakin alkualkojen keikalla.
- Varmaan pojat olikin vähän amatöörejä, mutta minusta se pilkkaaminen oli alhaista. Muistan varsin hyvin, että siinä oli myös uuden kulttuurin vastaista suhtautumista mukana.

Pitkätukkamuodin kanssa Niinistön peli oli pelattu heti kättelyssä.
- Mulla ei ollut oikein varaa kasvattaa tukkaani. Jouduin havaitsemaan että siitä olisi tullut afro. "
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 08.02.2012 / 09:57:14

Näinköhän ensi vuonna saadaan linnan itsenäisyysjuhlien tanssiaisissa kuulla aitoa isänmaallista rautalankaa??

Eilen, 07.02., lähetti TV2 suorana lähetyksenä keskusteluohjelman "Suomi - ilta, Suomi saa uuden presidentin, mihin suuntaan maa liikahti".  
Lähetyksen jälkimmäisen osan lopuksi lopputekstien pyöriessä soi "Porilaisten marssi". Kohdassa 1.06.33 - 1.07.30. Jollen ole aivan väärässä niin sovitus kuin esityskin oli RAMY House Bandin  "Porilaisten twist" vuodelta 2006  ;D
 
Ottamatta enempää kantaa varsinaiseen vaaliin, hyvään  twist-suuntaan tämä maa näyttäisi liikahtaneen....

http://areena.yle.fi/video/1328652158050

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 08.02.2012 / 14:35:57
Mikko Vienonen & Timo Lähteenmäki: "Koit ny rauhoittu". Tositarinoita Pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin.
Salon ensimmäinen rautalankabändi The Travellers rikkoi syksyllä 1963 Mathildedalin työväentalon yleisöennätyksen, joten ei soittotaito voinut olla  ollut aivan amatööritasoa. Siteeraan kirjasta:

"Sjöbergillä oli jopa lankkukitara. Hän oli ostanut sen paikallisesta Elomaan musiikkiliikkeestä Annankadulta, mikä osoittaa, että liikkeenharjoittaja Unto Elomaa oli ajan hermolla ja pystyi tyydyttämään vähemmistöryhmien tarpeet heti, kun niitä syntyi. Sjöbergin kitara ei kuitenkaan kelvannut bändiin. Heput ymmärsivät, että ulkomusiikilliset seikat olivat rautalankabändille vähintään yhtä perustuvan tärkeitä kuin itse soundi. Oikeaoppisen rautalankabändin eturivin soittimien piti olla samanvärisiä. Niinpä Vuorio ja Sjöberg hankkivat turkulaiselta Soitin-Laineelta itselleen karkinpunaiset Hagström Kentit.

Myös Vikström oli soitellut The Travellersin perustamiseen saakka kitaraa. Koska vaihtoehdot olivat vähissä, Vikström oli ryhdyttävä basistiksi ja hankittava Salon ensimmäinen sähköbasso.

Soitin-Laineelta hankittiin myös bändin molemmat vahvistimet. Tyylikkäästä VOX-rivistöstö oli jo nähty päiväunia, mutta reaalimaailmassa piti tyytyä japanilaiseen Guyatoneen, jonka hallitsevt ominaisuudet Sjöberg tiivistää osuvasti kahteen sanaan: - Pieni paska."


The Travellers kokoonpano: Soolokitara Seppo Sjöberg, komppikitara Pekka Vuorio, bassokitara Heikki "Viki" Vikström, rummut Jorma "Jopi" Aaltonen.

Kirjassa julkaistu vauhdikas bändivalokuva paljastaa että Vikin bassokitara on kaksimikkinen Lucky 7.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 26.04.2012 / 21:24:57
Vuosi 1963 on kohta kulunut, kiihkeä rautalankakesä on muisto vain.  Bändien on seurattava/mukaudettava nuorten uusiin trendeihin ja tapoihin. Tänään tasan 48 vuotta sitten, 12.12.1963, julkaisi Ajan Sävel lehti arvostelun viimeisimmästä letkis levytyksestä:
Amme, kun sinulla tuntuu olevan tallella vanhoja lehtiä, mm. Iskelmän numeroita, niin sattuisiko sinulla olemaan se syksyn 63 numero, josta selviää Soundsien Muurarin listasijoitus?  Itse muistelen, että levy oli jo elokuun listoilla (maininta siis syyskuun numerossa). Bobi Söderblom muistelee, että Muurari levytettiin vasta syyskuussa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 26.04.2012 / 23:56:33
Vuosi 1963 on kohta kulunut, kiihkeä rautalankakesä on muisto vain.  Bändien on seurattava/mukaudettava nuorten uusiin trendeihin ja tapoihin. Tänään tasan 48 vuotta sitten, 12.12.1963, julkaisi Ajan Sävel lehti arvostelun viimeisimmästä letkis levytyksestä:
Amme, kun sinulla tuntuu olevan tallella vanhoja lehtiä, mm. Iskelmän numeroita, niin sattuisiko sinulla olemaan se syksyn 63 numero, josta selviää Soundsien Muurarin listasijoitus?  Itse muistelen, että levy oli jo elokuun listoilla (maininta siis syyskuun numerossa). Bobi Söderblom muistelee, että Muurari levytettiin vasta syyskuussa.

Vanhojen lehtien kaipailijoille edullinen ratkaisu on mennä Helsingin Ylipiston kirjastoon. He ovat nauttineet satoja vuosia vanhasta Tsaarin aikaansaamasta laista, että kaikista "painetuista" tuotteista piti laittaa 3 kopiota Yliopiston kirjastoon. (Helsinki yo piti yhden, toinen taisi mennä Turkuun yo ja kolmas, en muista minne). Mutta kaikki nämä painotuotteet ovat edelleen Helsingin Yliopiston kirjastossa katsottavissa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 27.04.2012 / 09:26:12
Vuosi 1963 on kohta kulunut, kiihkeä rautalankakesä on muisto vain.  Bändien on seurattava/mukaudettava nuorten uusiin trendeihin ja tapoihin. Tänään tasan 48 vuotta sitten, 12.12.1963, julkaisi Ajan Sävel lehti arvostelun viimeisimmästä letkis levytyksestä:
Amme, kun sinulla tuntuu olevan tallella vanhoja lehtiä, mm. Iskelmän numeroita, niin sattuisiko sinulla olemaan se syksyn 63 numero, josta selviää Soundsien Muurarin listasijoitus?  Itse muistelen, että levy oli jo elokuun listoilla (maininta siis syyskuun numerossa). Bobi Söderblom muistelee, että Muurari levytettiin vasta syyskuussa.

Moi, vaikka Amme en ookaan, niin skannasin tuohon Iskelmä-lehden numeron 11/1963 listan.
Muurari on sijalla 15.



[ylläpito on poistanut liitteen]
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 27.04.2012 / 10:01:43

Harmin paikka  ??? , nyt en voi kyseistä lehtivuosikertaa selailla. Olen ns. evakossa kun taloyhtiössäni  on remontti parhaillaan menossa. Äänitearkiston tiedon mukaan The Sounds "Muurari" levytyksen päivämäärä on 21.09.1963.
Tässä laulettuna alkuperäinen, Kipparikvartetti kuudenkymmenen vuoden takaa.
http://www.youtube.com/watch?v=hKcs4xP5Wug

Tiedoksi.. vanhan vapaakappalelain saaja Helsingissä oli siis Helsingin yliopiston kirjasto, nykyiseltä nimeltään Kansalliskirjasto. Nimenmuutos on toteutettu vuosia sitten, jolloin myös ryhdyttiin kirjaston mittavan aineiston digitointiin. Pienpainatteita ja lehtiä vuosikymmenien takaa voi vaivatta iloksemme selata verkossa.   http://www.kansalliskirjasto.fi  

Helsingin yliopiston pääkirjastolle valmistuu vielä täna vuonna uudet tilat Kaisaniemenkadulle
http://www.helsinki.fi/kirjasto/

            


Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 29.04.2012 / 00:04:40
Kiitos sekä ironmanille että ammeelle.  Muistini toimi näemmä huonommin kuin Bobin muisti! Täytyy uskoa, että Muuraria ei levytetty kesällä kuten muistelin, jos se oli ensimmäistä kertaa listoilla vasta lokakuussa.  Bobikin sanoi muistelevansa levytyspäivämääräksi ammeen mainitseman.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 29.04.2012 / 15:33:39
Vuosi 1963 on kohta kulunut, kiihkeä rautalankakesä on muisto vain.  Bändien on seurattava/mukaudettava nuorten uusiin trendeihin ja tapoihin. Tänään tasan 48 vuotta sitten, 12.12.1963, julkaisi Ajan Sävel lehti arvostelun viimeisimmästä letkis levytyksestä:
Amme, kun sinulla tuntuu olevan tallella vanhoja lehtiä, mm. Iskelmän numeroita, niin sattuisiko sinulla olemaan se syksyn 63 numero, josta selviää Soundsien Muurarin listasijoitus?  Itse muistelen, että levy oli jo elokuun listoilla (maininta siis syyskuun numerossa). Bobi Söderblom muistelee, että Muurari levytettiin vasta syyskuussa.

Tuonne on koottu Iskelmä-lehden levytilastot rautalangan kuumimpana vuotena 1963.

http://koti.welho.com/spalande/rautalanka1963.pdf (http://koti.welho.com/spalande/rautalanka1963.pdf)

Tilastossa ei ole huomioitu laulantaa sisältäviä rautalankalevyjä.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 11.05.2012 / 15:40:25
Lisäksi kikka kaksi, kitara on viritetty ½-sävelaskelta alemmaksi, kuin normaalisti.
Samaa kikka kakkosta käytti myös virtuoosi Stevie Vaughan.
Siitä syntyy herrojen soundiin se jykevyys, varsinkin kun molemmat käyttävät soitossaan purevia vapaita kieliä miehekkäästi! 8)
Omaa korvaanikin on aina viehättänyt Duane Eddyn soiton vaivattomuus ja pelkistetty, näennäinen ilmeettömyys. Hän on muuten Hank Marvinin mielikitaristi. Kitaran soitossa saa toki tarvittaessa olla vaikka kuinka paljon teknisiä konstailuja ja hyvää sorminäppäryyttä osoittavia elementtejä, mutta mielestäni soittajan musikaalisuus ei ole suoraan verrannollinen näiden imponeeraaviksi tarkoitettujen temppujen kanssa. Ei paras kitaristi ole se, joka soittaa nopeimmin. Ei paras laulajakaan liene se, joka suoltaa sanoja suustaan nopeammin kuin kukaan muu. ;D

Muistan vielä, miten luokkakaverini Strangersin komppikitaristi Jorma Tuominen sanoi, että "kuka tahansa soittaa Duane Eddyn kappaleet. Niihin tarvitaan vain kaksi sormea". Epäilemättä soittaa  -  mutta kuinka moni soittaa samalla tavalla, yhtä hyvin? Korjasin tuon kuultuani mielessäni arviotani "Ykin" musikaalisuudesta. (Yki oli hänen lempinimensä.)
Levyarvostelu "Musiiikki viesti" lehdessä , toukokuu 1960:

"Bonnie Come Back - Movin``N`Groovin`  DUANE EDDY 45-HLW 9050"

Vanha mutta hyvinvoipa merimiesvalssia My Bonnie on viime aikoina vedetty jos jonkinlaiseen merimiessolmuun. Viimeisimmän levytyksen on tehnyt viime numeromme Kuukauden Komea Poika rock-kitaristi Duane Eddy. Pat Boonen levyn suhteen valitimme tapahtumaköyhyyttä, mutta Eddyn levyllä tapahtuu koko rahan edestä. Tällaista rockin tulee juuri olla: tapahtumarikasta ja rytmikästä, raisua, reimaa, repäisevää. Rock vaatii sekä kuulijoilta että esittäjiltä nuoruuden reippautta. Tämän rock-levyn pluspuolelle on ennenkaikkea laskettava römeitten saksofonisoolojen uupuminen. Emme lainkaan ihmettele, että Duane Eddyn kaikki viimeisimmät levytykset ovat poikkeuksetta nousseet bestseller-listojen kärkipäähän USA:ssa. Bonnie Come Back on menevän miehen ja naisen levy".


...hmm.. mitä levyä arvostelija oli kuunnellut ? Levyn molemmat puolet, sekä A että B sisältävät römeitä saksofonisooloja. Löytyykö tähän jokin selitys?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 12.05.2012 / 09:15:28
Muistanpa hyvinkin missä kuulin ekan kerran rautalanka Emman. Ja pysäytti se!
Se oli talvella 1963 ja paikka Mauno Kurjen yhtyeen treenikämppä Uittolan vintillä.
Putkiradio oli merkkiä Telefungen ja siitä löytyi hienosti myös Radio Luxembourg.
Tuo Telefungen oli ahkerassa käytössä ja siitä otettiin talteen musiikki kelanauhurille, joka oli merkkiä Philips.
Äänitykset tehtiin mikin välityksellä.

Semmoista aikaa nuoruudesta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 12.05.2012 / 09:43:00
Muistanpa hyvinkin missä kuulin ekan kerran rautalanka Emman. Ja pysäytti se!
Se oli talvella 1963 ja paikka Mauno Kurjen yhtyeen treenikämppä Uittolan vintillä.
Putkiradio oli merkkiä Telefungen ja siitä löytyi hienosti myös Radio Luxembourg.
Tuo Telefungen oli ahkerassa käytössä ja siitä otettiin talteen musiikki kelanauhurille, joka oli merkkiä Philips.
Äänitykset tehtiin mikin välityksellä.

Semmoista aikaa nuoruudesta.

Missä kuulin ekan kerran Emman, sitä en muista. Mutta mieleen on jäänyt eka live keikka, joka oli Helsingin Musiikki-Fazerilla Aleksilla. Vuosi oli todennäköisesti 1963. Siellä sain myös alkuperäiset Emman nuotit, jotka joku sitten pölli minulta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 12.05.2012 / 09:53:57
Putkiradio oli merkkiä Telefungen ja siitä löytyi hienosti myös Radio Luxembourg.
Radiosi merkki taisi kuitenkin olla Telefunken? Meillä oli kotimainen Helvar-merkkinen  (http://fi.wikipedia.org/wiki/Helvar)radio, ja äänityksetkin tein oikein piuhalla.  Isokokoisessa putkiradiossa oli sisällä lähinnä ilmaa.  Ajan tavan mukaisesti etupaneelissa oli kuitenkin paljon erilaisia painikkeita, joilla äänen sävyyn ja väriin saattoi vaikuttaa. Yhdessä napissa luki "Stero". Ei siis "Stereo". Ilmeisesti termi oli kirjoitettu tahallaan väärin, ettei kukaan voinut valittaa syntyvästä "stereovaikutelmasta".

Ei napin painaminen nimittäin mitään aitoa stereovaikutelmaa tietenkään luonut.  Ääni avartui tai kaiuttui hieman  -  sinä kaikki. Yleisradiolla, ainoalla suomalaisella radio-ohjelmia lähettäneellä firmalla, ei edes ollut stereolähetyksiä, ja stereolevysoittimetkin olivat  kalliita harvinaisuuksia.  Maailman ensimmäistä kotikäyttöön tarkoitettua stereokelanauhuria ei ollut edes keksitty vielä.

Vielä 50-luvun lopulla radioliikkeiden mainoksissa, esimerkiksi Hirvonen-nimisen lafkan sellaisissa, mainostettiin radioita kertomalla mainoksessa, että radiossa oli "kahdeksan painonappia"! (Hirvonen on nykyisin Hirvox. Nimi on väännetty hybridi sanoista Hirvonen ja latinan "vox" (ääni).)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 12.05.2012 / 14:09:12
Lisäksi kikka kaksi, kitara on viritetty ½-sävelaskelta alemmaksi, kuin normaalisti.
Samaa kikka kakkosta käytti myös virtuoosi Stevie Vaughan.
Siitä syntyy herrojen soundiin se jykevyys, varsinkin kun molemmat käyttävät soitossaan purevia vapaita kieliä miehekkäästi! 8)
Omaa korvaanikin on aina viehättänyt Duane Eddyn soiton vaivattomuus ja pelkistetty, näennäinen ilmeettömyys. Hän on muuten Hank Marvinin mielikitaristi. Kitaran soitossa saa toki tarvittaessa olla vaikka kuinka paljon teknisiä konstailuja ja hyvää sorminäppäryyttä osoittavia elementtejä, mutta mielestäni soittajan musikaalisuus ei ole suoraan verrannollinen näiden imponeeraaviksi tarkoitettujen temppujen kanssa. Ei paras kitaristi ole se, joka soittaa nopeimmin. Ei paras laulajakaan liene se, joka suoltaa sanoja suustaan nopeammin kuin kukaan muu. ;D

Muistan vielä, miten luokkakaverini Strangersin komppikitaristi Jorma Tuominen sanoi, että "kuka tahansa soittaa Duane Eddyn kappaleet. Niihin tarvitaan vain kaksi sormea". Epäilemättä soittaa  -  mutta kuinka moni soittaa samalla tavalla, yhtä hyvin? Korjasin tuon kuultuani mielessäni arviotani "Ykin" musikaalisuudesta. (Yki oli hänen lempinimensä.)
Levyarvostelu "Musiiikki viesti" lehdessä , toukokuu 1960:

"Bonnie Come Back - Movin``N`Groovin`  DUANE EDDY 45-HLW 9050"

Vanha mutta hyvinvoipa merimiesvalssia My Bonnie on viime aikoina vedetty jos jonkinlaiseen merimiessolmuun. Viimeisimmän levytyksen on tehnyt viime numeromme Kuukauden Komea Poika rock-kitaristi Duane Eddy. Pat Boonen levyn suhteen valitimme tapahtumaköyhyyttä, mutta Eddyn levyllä tapahtuu koko rahan edestä. Tällaista rockin tulee juuri olla: tapahtumarikasta ja rytmikästä, raisua, reimaa, repäisevää. Rock vaatii sekä kuulijoilta että esittäjiltä nuoruuden reippautta. Tämän rock-levyn pluspuolelle on ennenkaikkea laskettava römeitten saksofonisoolojen uupuminen. Emme lainkaan ihmettele, että Duane Eddyn kaikki viimeisimmät levytykset ovat poikkeuksetta nousseet bestseller-listojen kärkipäähän USA:ssa. Bonnie Come Back on menevän miehen ja naisen levy".


...hmm.. mitä levyä arvostelija oli kuunnellut ? Levyn molemmat puolet, sekä A että B sisältävät römeitä saksofonisooloja. Löytyykö tähän jokin selitys?

Tuubissa tuo levy soi, ja kyllähän siellä tuo räkänen torvi kuuluu, kuten yleensä Duane Eddyllä on ollut tapana: http://www.youtube.com/watch?v=M0Kwt_HNbLM
 
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: .. - 12.05.2012 / 14:45:48
Muistanpa hyvinkin missä kuulin ekan kerran rautalanka Emman. Ja pysäytti se!
Se oli talvella 1963 ja paikka Mauno Kurjen yhtyeen treenikämppä Uittolan vintillä.
Putkiradio oli merkkiä Telefungen ja siitä löytyi hienosti myös Radio Luxembourg.
Tuo Telefungen oli ahkerassa käytössä ja siitä otettiin talteen musiikki kelanauhurille, joka oli merkkiä Philips.
Äänitykset tehtiin mikin välityksellä.

Semmoista aikaa nuoruudesta.

Oisko kuitenkin ollut Telefunken?

http://en.wikipedia.org/wiki/Telefunken (http://en.wikipedia.org/wiki/Telefunken)

Tai sit Fender on oikeesti Fenger? 8)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 12.05.2012 / 18:48:21


Oisko kuitenkin ollut Telefunken?

Olisi, kuten tuossa ylempänä asia jo asiallisesti oikaistiin. 8)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: .. - 12.05.2012 / 18:59:55


Oisko kuitenkin ollut Telefunken?

Olisi, kuten tuossa ylempänä asia jo asiallisesti oikaistiin. 8)

Sullahan on toi asiallisuus ollu aina hallussa.. 8) ::)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 13.05.2012 / 00:33:52
Muistanpa hyvinkin missä kuulin ekan kerran rautalanka Emman. Ja pysäytti se!
Se oli talvella 1963 ja paikka Mauno Kurjen yhtyeen treenikämppä Uittolan vintillä.
Putkiradio oli merkkiä Telefungen ja siitä löytyi hienosti myös Radio Luxembourg.
Tuo Telefungen oli ahkerassa käytössä ja siitä otettiin talteen musiikki kelanauhurille, joka oli merkkiä Philips.
Äänitykset tehtiin mikin välityksellä.

Semmoista aikaa nuoruudesta.

Joo, samalla tavalla minäkin opiskelin rautalankaa Radio Luxembourgin avulla putkiradiosta. Meillä ei ollut magnetofonia, joten omaan korvaan
piti luottaa ja hyvän mieleen jääneen kappaleen jälkeen menin olohuoneen pianon ääreen ja hiljaa tapailin siitä sen kappaleen sävelet.
Hiljaa, koska vanhempani nukkuivat viereisessä huoneessa. Se paras UK TOP 20 ohjelma tuli sunnuntai iltaisin puolenyön aikaan.
 
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: F-Jag - 13.05.2012 / 09:27:11
Joo, samalla tavalla minäkin opiskelin rautalankaa Radio Luxembourgin avulla putkiradiosta. Meillä ei ollut magnetofonia, joten omaan korvaan
piti luottaa ja hyvän mieleen jääneen kappaleen jälkeen menin olohuoneen pianon ääreen ja hiljaa tapailin siitä sen kappaleen sävelet.
Hiljaa, koska vanhempani nukkuivat viereisessä huoneessa. Se paras UK TOP 20 ohjelma tuli sunnuntai iltaisin puolenyön aikaan.

Jaaha, täytyypä ottaa osaa tänne "papat muistelevat" -säikeeseen  ;D

Emmat ja muut tuli kuunnelluksi Philips-matkaradiosta, jonka kylän kauppamies "Radio-Mikko" oli saanut taloon myydyksi. "Kahdeksan kärjessä" oli radio-ohjelman nimi, siis ihan suomalainen. Radio Luxemburgista en ollut oikein koskaan varma, kun siinä kuului niin monta asemaa lähekkäin. Yksi mikä kuului tosi selvästi siinä 200m alueella oli Moskovan radion suomenkieliset lähetykset joka ilta kahdessa jaksossa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 15.05.2012 / 14:45:19
Jatko-osa jutusta "ROCK`N ROLLIN RIEMUHETKI". Alkuosan voi lukea foorumin "Timo Jämsen on poissa" muistokirjoituksen alta.
Nimimerkiki "HORN"in selostus Musiikki-Fazerin koelaulutilaisuudesta Helsingin Neitsytpolku studiolta toukokuulta 1960.

"George Dolivo lauloi latinalaisesta nimestään huolimatta kauniisti muös suomenkielellä ja osoitti esityksellään musikaalisuutta ja hyvää makua

Rock-orkesteri harjoitteli sivuhuoneessa tahtia polkevan joukon ympäröimäna.. Tässä kuultiin jo oikeata musisoimista.. Basisti ja patteristi aivan laatuluokkaa. Kitaristilla hienot sähkövahvistimet lisäämässä soittimen voimaa. Jorma Kaleniusta oli orkesteri tullut säestämään.

Tilaisuuden todelliseksi kohokohdaksi muodostuikin Jorma Kalenius ja hänen Rock Devil-orkesterinsa esitys. Harjoitusesitys oli antanut aivan oikean kuvan poikien taidosta. Jorma on sepittänyt itse muutamia suomenkielellä esitettäviä lauluja. Hän kumosi samalla sen harhaluulon, etteikö omalla kielellämme voitaisi rokkia laulaa. Yhteisesitys kertoikin, ettei tässä ensikertaa oltu pappia kyydissä.

Jorma tarinoi, että he olivat harjoitelleet ja soitelleet vuoden ajan yhdessä. Olipa oltu oikein keikoillakin tienaamassa taskurahoja. Hän on itse päivisin varastoapulaisena ja lisäksi on soittajistossa sekä koululaisia että muilla aloilla toimivia. Erään kappaleen nimenä on "Rock`n Rollin riemuhetki" joka sopikin tämän värikkään tilaisuuden motoksi. Kävi selvästi ilmi, että rock on todella nuorten musiikkia ja kuuluu tärkeänä osana määrättyyn ikäkauteen. Iän mukana tasantuu myös raisu rytmi toiseksi, mutta harrastus musiikkiin on kuitenkin jäänyt pysyväksi. Ja se on hyvä se."[/i
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 15.05.2012 / 15:08:05
 RocK Devil  (tai Rock Devils) orkesterijäsenet   M-F:n koelaulutilaisuudessa olivat 18 vuotias pakkaaja Jorma Kalenius, 18 v. ylioppilas kitarasolisti (!)  Reijo Bergström, 19 v. opiskelija toinen kitaristi Renè Östling, 18 v. koululainen pianisti Heikki Kuivala, 17 v. viilarioppilas Risto Kuutamo, sekä 17 v. varastomies rumpali Reijo Mantere.

Harrastus musiikkiin jäi pysyväiseksi eikä raisu rytmi ole vielä  tasaantunut ainakaan Reijo "Reiska" Bergströmin kohdalta. Hän keikkailee edelleen tänäkin vuonna The Esquires yhtyeen kitarasolistina.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 16.05.2012 / 12:18:51
Ja se eka lankkumallin sähkökitara, jolla sitä rautalankaa tapailin oli punainen Hagström Kent.
Sitä ennen sähkökitaran virkaa hoiti saksalainen Blue Master orkesterikitara, mikki oli merkkiä Teisco.

Vahvistimena oli tuo em. Tefunken putkiradio.



[ylläpito on poistanut liitteen]
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 16.05.2012 / 23:23:11
Ensimmäinen kunnon sähkökitaran ostin 1962 Aron soittimesta Helsingistä. Olin sitä pitkään kuolannut heidän ikkunassa.
Jaoin koulun jälkeen Ilta-Sanomat -lehteä Munkkiniemessä sen tilaajille (tuolloin Ilta-Sanomat ilmeistyi oikeasti
painosta iltapäivällä ja sillä oli paljon tilaajia ja me koululaiset jaettiin niitä tilaajien postiluukkuihin. Näin tienasin
rahaa tämä Höfner Model 172 Solid -kitaran ostamiseen. Tietysti punaisen. Se oli silloisessa Itä-Saksassa
tehty Stratoacster kopio jota Suomeen tuotiin kun Itä-Saksan tuontiin ei tarvittu tuontilisenssejä.
Stratocastereita ei tuolloin vielä Suomessa myyty.

Tällaisella Höfner kitaralla aloitti myös The Sounds soolokitaristi Henkka Granö. Henkka lainasi kitaraansa meidän
ensimmäisille keikoille, kun meillä oli alussa akustiset kitarat, joihin oli asennettu irto-mikrofoonit.

Ensimmäisen Stratocasterin kävi The Strangers:n soolokitaristi Jussi Itkonen ostamassa Lontoon kaupasta ja toi sen Suomeen 1961.

Tässä linkki tähän Höfner 172 kitaraan:

www.vintagehofner.co.uk/gallery/gallery2/gallery9/ga101.html

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 21.05.2012 / 14:39:25
Tyylikäs oli myös Höfner!
Osa rautalangan historiaa. 8)

(http://i7.aijaa.com/b/00648/10231474.jpg) (http://aijaa.com/0064810231474)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Salainen Akentti - 24.05.2012 / 20:25:32
.............. Höfner Model 172 Solid -kitaran ostamiseen. Tietysti punaisen. Se oli silloisessa Itä-Saksassa
tehty Stratoacster kopio jota Suomeen tuotiin kun Itä-Saksan tuontiin ei tarvittu tuontilisenssejä.
Stratocastereita ei tuolloin vielä Suomessa myyty.


Tässä linkki tähän Höfner 172 kitaraan:

www.vintagehofner.co.uk/gallery/gallery2/gallery9/ga101.html

Minulle siunaantui jo vuosia sitten muovikassillinen kitaran osia, joista aikaa myöten, täydennysostojen myötä, kasaantui Hofner 176. Vuosimalli on todennäköisesti 1965.

Laitoinpa kitaran myyntiin jos jotakin kitarafriikkiä nostalgia kiinnostaisi. Löytyy linkistä:

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=640652
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 06.06.2012 / 22:15:25
Pieni pätkä taas Bruce Welchin kirjasta:

"Tapasimme Jet Harrisin 2i-kahvilassa. Useimpien muiden muusikkojen tapaan hän piipahti paikalla silloin tällöin, kun hänellä ei ollut työkiireitä ja nousi lavalle antaakseen panoksensa soittoon.  Hän halusi olla James Dean.  Hän oli värjännyt hiuksensa vaaleiksi ja käytti Vitapointea, että ne kiiltäisivät.  Hän oli parhaimpia koskaan tapaamiani muusikoita, taitava basisti ja yksi sähköbasson uranuurtajista.  Hän oli erittäin monipuolinen ja kykeni soittamaan kaikkien tarvittavien musiikkityylien mukaisesti  (minä en totta vieköön kyennyt  -  oli aivan tarpeeksi tekemistä, kun yritin soittaa sen mitä osasin), ja me taisimme suhtautua häneen melko kunnioittavasti hänen mahtavan musikaalisuutensa takia.

Jetillä riitti soittohommia ja hän oli kiertueilla säännöllisesti.  Jos joku tarvitsi basistia, Jet oli sopiva mies hommaan.  Hän esiintyi varieteessa Wee Willie Harrisin kanssa Moss Empiren kiertueilla porukoissa, joissa oli mukana jonglöörejä, akrobaatteja, laulajia, tanssijoita ja kaikenlaisia erikoistemppuryhmiä ja hän työskenteli monien muidenkin aloittelevien tähtien kanssa, mukaan luettuina Don Lang ja Terry Dene.  Yhdessä vaiheessa hän oli jonkin aikaa The Vipersin jäsen.

Kerran alkuillasta kesällä 1958, kun Hank, Jet ja minä satuimme esiintymään yhdessä 2i:ssä, paikalle ilmestyi kalpeakasvoinen, kireäilmeinen nuorukainen katsomaan esitystä.  Muutaman minuutin kuluttua hän kysäisi hermostuneesti jonkun ystävän kehotuksesta voisiko hän yhtyä soittoon rumpalina.  Rumpupatteristo oli pysyvästi paikalleen asetettuna pienen lavan takaosassa juuri tällaisia tapauksia varten.  Emme olleet nähneet häntä aikaisemmin kahvilassa ja suhtauduimme ymmärrettävästi hieman varauksellisesti siihen, että hän liittyisi joukkoomme soittamaan, koska hän vaikutti vasta 15-vuotiaalta. (Me olimme vanhoja 16-vuotiaita ukkoja.)

Annoimme hänelle luvan, ja hän yllätti meidät kaikki.  Vaikka musiikillinen kokeneisuutemme oli kovin rajallista, tajusimme heti, miten lahjakas rumpali hän oli.  Hänen nimensä oli Tony Meehan, ja vaikka me emme tietenkään voineet sitä tietää, tämä oli ensimmäinen kerta jolloin bändi, joka myöhemmin tunnettaisiin nimellä The Shadows, soitti yhdessä."

Bruce Welch: A Life In The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Trixon - 16.07.2012 / 20:13:51

Tervehdys Keski-Suomesta, vasta näille sivuille löytäneeltä Rautalangan ystävältä!

Laurin Höfner-infoa korjaisin ystävällisesti niin, että DDR-sähkökitarat syntyivät alunperin hiukkasen myöhemmin ja kantoivat sikäläisen suuren musiiki-instrumenttikonsernin MUSIMA-nimeä. Höfner taas teki omat soittimensa siihen aikaan Nürnbergin pohjoispuolella, Saksan Liittotasavallan puolella.

Muutenpa täällä sitä olla köllötellään tanakan rautalankaviikonloppuannoksen euforiapilvessä. Perjantaina Jyväskylän Kesän rautalangan (paikallisen) 50-vuotisjubileumin: Mirages, Tetetermite ja Steeples (kaksinkert. SM kitarabändikisoissa 60-luvun puolivälin tienoilla). Pilkkuna i:n päälle Lauantaina Sumiaisissa: Mirages, Scaffolds, Ernos ja muutama muu.

Lopuksi tahtoisin nostaa täällä käytävään keskusteluun muutaman syystäkin kovasti tunnetun koti- ja ulkomaisen bändin lisäksi oman ehdottoman suosikkini " THE VIOLENTS". Varhaisten bändien soittotaitojen kritisointi saattaa joskus olla paikallaankin, mutta esim. Shadows ja juuri Violents osoittavat, että nuorten soittajien ja asiaan paneutuneiden levy-yhtiöiden asiallinen yhteistyö kantoi sellaista hedelmää, jonka "parasta ennen"-päiväys laukkaa koko ajan eteenpäin. Mielestäni useat nykyiset nuorehkot bändimme voisivat avartaa näkemyksiään ulospäin pelkästä sairaannopeasta twistkompista vaikkapa kuuntelemalla vaikkapa näitä paria mainitsemaani. Vaihtelevuutta rytmeihin, soundeihinkin, ulkoiseen esiintymisilmeeseen...  Taivaspalaksi suosittelen kaikille Violentsin Alpens Ros-piisin kuuntelua, äänitetty kerralla yhteen. studion keskellä sijanneeseen mikkiin. Yksinkertainen ON kaunista. (Pääsinpä purkautumaan)

Hyvää illanjatkoa, Timo
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Holperi - 24.07.2012 / 23:00:07
The Violents tuli tutuksi Radio Nord radioaseman kautta 60-luvun alkuvuosina. Heidän soittonsa on kunnon musiikkia ilman twist-komppia. Oppikoulun aikoihin ajoin fillarilla kotiin ruokatunneilla ja laitoin heti jonkin Violentsin EP-soimaan. Ehdotan ettei tehdä uusia twistkomppibiisjä vaan mielummin Violents tyyppistä soitantaa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 25.07.2012 / 15:30:24
The Violents oli yhtye, joka teki minuunkin suuren vaikutuksen 60-luvun alussa. Mutta kovin vähän se on muihin täällä kirjoittaviin vaikuttanut, kun katsot viestiketjua http://www.rautalanka.org/forum/index.php?topic=4124.0
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Holperi - 25.07.2012 / 19:36:17
Viestiketjusta ei löytynyt kuin muutama The Violents viittaus. Löytysiköhän syy vastaajien ikäjakaumasta eli istuttiinko radion edessä 60 luvun alkupuoliskolla.























Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 25.07.2012 / 19:44:14
Viestiketjusta ei löytynyt kuin muutama The Violents viittaus. Löytysiköhän syy vastaajien ikäjakaumasta eli istuttiinko radion edessä 60 luvun alkupuoliskolla.

Kyllä vaan ja ruotsinkieliset kanavathan näille antoivat enemmänkin soittoaikaa. 8)




-
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: butler - 25.07.2012 / 23:39:27
Itse kyllä oletin että tällä foorumilla Violents on Spotnicskien ohella "itsestäänselvyys". Olisko niin että osa foorumilaista on rautalangan harrastajia muusikon työn ohella sivutoimisesti. Nykyinen tanssiyleisö halunee rautalangan muun tanssimusiikin ohella.

Ilmiö tuli meillä Agentsien myötä. Esimakua antoi Nurmion Twist-versio: Valo yössä...joka ilmestyessään sisälsi Emma-henkisen kitarasoolon. Tuntui piristävältä aikoinaan. No eihän nämä mitään uutta.Hiukan samanlaista rautalangan soveltamista on
kyllä muissakin maissa --rautalankaa sovelletaan muuhunkin tanssimusiikkiin.

Silmiinpistävää on tuollon 50v sitten ruotsalaisten etumatka elintasossa ym. Huom Spotnicksien ekat levyt on tehty jo 1960!!Eli
paljoa ei ole oltu jäljessä Shadowsista ajallisesti. Bändi oli kasassa jo 50--luvulla. Samaa mieltä rautalankaan tai vast instruun sopivat ilman muuta muutkin kuin twist-kompit. Mitä noihin vanhohin levyihin tulee studioaika on yleisesti ollut tuolloin niukempaa. Alan koulutusta todella niukasti..noin tyylillisesti.
SAmoin kamapolitiikka -vehkeet oli kalliita.

Meillä oli himassa Landolasta tehty orkesteritsähkis. Faijan työkaverit lähti ulkomaille töihin. Lainaan jäi meille Hagströmin lankku-Kent. Samoin Höfnerin Orkesterikitara..Vahvarina oli tehostettu putkiradio ,,myöhemmin Teisco n 10w. Samoin myöh
Teisco puoliakustinen. myöhemmin vielä Höffnerin Glub--mall ostin jo itse.

Molemmissa Hagströmin lankuissa ja Höffnerin lankuissa oli se topattu muovipinnoite.

Höffneriä itse pidän Kuten Hagströmejä kohtalaisen hyvinä soittimina. Höffnerin mikeistä ei aina pidetty.
Länsisaksalaisiahan ne on. DDR:stä tuli muita merkkejä: Musima/Rellog jne. tuollainen oli Raittisen Jussillakin kuvissa. Hieman samaa
näköä kuin Harrisonin Futuramassa.

Arvoisat Foorumilaiset: Toistan: Muutkin merkit on tervetulleita lisää katsomoihin kuin Fender- Stratot ja Voxit ,,noin vaihteluna..myös keskusteluihin. Myös kaikenlaiset vanhat kaiku- ym viritelmät on juttujen paikka.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 13.08.2012 / 16:24:41
Living Dollin USA:ssa saaman suosion vuoksi meidät kiinnitettiin esiintymään Amerikassa vuoden 1960 alussa osana kiertelevää showta nimeltä The Biggest Show of Stars 1960 Winter Edition.  Se oli kuin unta meille!  Amerikka oli rockin Mecca, se oli Elviksen, Buddy Hollyn, Everly Brothersin ja monen muun kotimaa, ja meistä oli uskomatonta, että mekin olimme menossa sinne.  Soittamaan rock 'n' rollia.  Vaivaiset kaksi vuotta aikaisemmin olin pinnaillut koulusta Newcastlessa.

Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ulkomaanmatkamme.  Se oli ollut edellisessä lokakuussa, jolloin meidät oli lähetetty lyhyelle mainoskiertueelle Skandinaviaan ja Länsi-Saksaan.  Se oli ollut meidän kaikkien ensimmäinen lentomatka.

Amerikan kiertue käsitti 38 esiintymispaikkaa halki koko USA:n ja väkeä oli yli 7000 henkeä joka ilta.  Esiintyjälista oli vaikuttava.  Kärjessä oli Frankie Avalon, jolla oli juuri ollut pari menestyssingleä, Venus, Just Ask Your Heart ja ykköshitti Why?  Mukana olivat myös Bobby Rydell, Freddy Cannon, Clyde McPhatter, Sammy Turner, the Clovers sekä Johnny ja the Hurricanes.  Ja meidän mielestä Kalin Twins oli ollut iso juttu!  Meitä mainostettiin: Cliff Richard and The Shadows  -  An Added Attraction from Britain.  Aloitimme shown toisen osan 15 minuutin setillä esittäen Forty Days, My Babe, Living Doll, Whole Lotta Shakin' ja Cliffin silloisen singlen Expresso Bongosta  -  A Voice in the Wilderness.

Meitä ei tunnettu Amerikassa, mutta yleisö eli esitystemme mukana ja esityksillemme annettiin äänekkäät aplodit ja niille kiljuttiinkin, joskaan ei läheskään yhtä paljon kuin Britanniassa.  Se oli kuitenkin hyvä alku.

Bruce Welch: A Life in the Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LauriTheSaint - 13.08.2012 / 23:37:43

Tervehdys Keski-Suomesta, vasta näille sivuille löytäneeltä Rautalangan ystävältä!

Laurin Höfner-infoa korjaisin ystävällisesti niin, että DDR-sähkökitarat syntyivät alunperin hiukkasen myöhemmin ja kantoivat sikäläisen suuren musiiki-instrumenttikonsernin MUSIMA-nimeä. Höfner taas teki omat soittimensa siihen aikaan Nürnbergin pohjoispuolella, Saksan Liittotasavallan puolella.

Muutenpa täällä sitä olla köllötellään tanakan rautalankaviikonloppuannoksen euforiapilvessä. Perjantaina Jyväskylän Kesän rautalangan (paikallisen) 50-vuotisjubileumin: Mirages, Tetetermite ja Steeples (kaksinkert. SM kitarabändikisoissa 60-luvun puolivälin tienoilla). Pilkkuna i:n päälle Lauantaina Sumiaisissa: Mirages, Scaffolds, Ernos ja muutama muu.

Lopuksi tahtoisin nostaa täällä käytävään keskusteluun muutaman syystäkin kovasti tunnetun koti- ja ulkomaisen bändin lisäksi oman ehdottoman suosikkini " THE VIOLENTS". Varhaisten bändien soittotaitojen kritisointi saattaa joskus olla paikallaankin, mutta esim. Shadows ja juuri Violents osoittavat, että nuorten soittajien ja asiaan paneutuneiden levy-yhtiöiden asiallinen yhteistyö kantoi sellaista hedelmää, jonka "parasta ennen"-päiväys laukkaa koko ajan eteenpäin. Mielestäni useat nykyiset nuorehkot bändimme voisivat avartaa näkemyksiään ulospäin pelkästä sairaannopeasta twistkompista vaikkapa kuuntelemalla vaikkapa näitä paria mainitsemaani. Vaihtelevuutta rytmeihin, soundeihinkin, ulkoiseen esiintymisilmeeseen...  Taivaspalaksi suosittelen kaikille Violentsin Alpens Ros-piisin kuuntelua, äänitetty kerralla yhteen. studion keskellä sijanneeseen mikkiin. Yksinkertainen ON kaunista. (Pääsinpä purkautumaan)

Hyvää illanjatkoa, Timo

Nyt vasta pääsen Timon kirjoitusta kommentoimaan. Olen sitä mieltä, että 1960-luvun alussa Höfner kitarat tulivat vielä DDR:n puolelta. Firman muutto entisen Länsi-Saksan puolelle tapahtui myöhemmin.

Toiseksi, että The Violents oli myös meidän bändin suosikki. Soitimme joka keikalla heidän "Alpens Ros" -kappaleen. Tänään se ei ole mukana. Pitääpä ehdottaa pojille, jos saisimme sen taas mukaan settiin.

Lisään kuitenkin, että toinen suosikkibändimme oli tanskalainen The Clifters. Aiomme ottaa jonkin heidän klassikkokappaleen myös mukaan settiin.

Vuonna 1960 innostuin ensiksi The Ventures "Walk Don't Run" -kappaleesta. Vasta sen jälkeen myöhemmin julkaistiin The Shadows:n Apache. Olen ehdottanut, että The Ventuers:n alkuperäinen versio "Walk Don't Runista" otettaisiin meidän settiin. Apache meillä on jo setissä.
 
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 14.08.2012 / 10:17:28
Viestiketjusta ei löytynyt kuin muutama The Violents viittaus. Löytysiköhän syy vastaajien ikäjakaumasta eli istuttiinko radion edessä 60 luvun alkupuoliskolla.

Yle Radio Suomi  "Pop eilen - toissapäivänä"ohjelmassa Heikki Harma toissapäivänä (!) soitti The Violents musiikkia vuodelta 1961.

http://areena.yle.fi/radio/1582972    kohdassa 22.25 "Riding guitars".
Moniko vielä muistaa tai omistaa niitä värillisiä Sonet vinyylisinkkuja jollaiselle tämäkin levy prässättiin...
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 14.08.2012 / 10:58:30
Moniko vielä muistaa tai omistaa niitä värillisiä Sonet vinyylisinkkuja jollaiselle tämäkin levy prässättiin...
Muistan kyllä hyvin, mutta en enää omista kuin yhden Violents-levyn.  Se on lp Alpens Ros (GP-9926), sekin Sonet-merkkinen, vihreällä etiketillä.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 14.08.2012 / 15:05:36

Tervehdys Keski-Suomesta, vasta näille sivuille löytäneeltä Rautalangan ystävältä!

Laurin Höfner-infoa korjaisin ystävällisesti niin, että DDR-sähkökitarat syntyivät alunperin hiukkasen myöhemmin ja kantoivat sikäläisen suuren musiiki-instrumenttikonsernin MUSIMA-nimeä. Höfner taas teki omat soittimensa siihen aikaan Nürnbergin pohjoispuolella, Saksan Liittotasavallan puolella.

Muutenpa täällä sitä olla köllötellään tanakan rautalankaviikonloppuannoksen euforiapilvessä. Perjantaina Jyväskylän Kesän rautalangan (paikallisen) 50-vuotisjubileumin: Mirages, Tetetermite ja Steeples (kaksinkert. SM kitarabändikisoissa 60-luvun puolivälin tienoilla). Pilkkuna i:n päälle Lauantaina Sumiaisissa: Mirages, Scaffolds, Ernos ja muutama muu.

Lopuksi tahtoisin nostaa täällä käytävään keskusteluun muutaman syystäkin kovasti tunnetun koti- ja ulkomaisen bändin lisäksi oman ehdottoman suosikkini " THE VIOLENTS". Varhaisten bändien soittotaitojen kritisointi saattaa joskus olla paikallaankin, mutta esim. Shadows ja juuri Violents osoittavat, että nuorten soittajien ja asiaan paneutuneiden levy-yhtiöiden asiallinen yhteistyö kantoi sellaista hedelmää, jonka "parasta ennen"-päiväys laukkaa koko ajan eteenpäin. Mielestäni useat nykyiset nuorehkot bändimme voisivat avartaa näkemyksiään ulospäin pelkästä sairaannopeasta twistkompista vaikkapa kuuntelemalla vaikkapa näitä paria mainitsemaani. Vaihtelevuutta rytmeihin, soundeihinkin, ulkoiseen esiintymisilmeeseen...  Taivaspalaksi suosittelen kaikille Violentsin Alpens Ros-piisin kuuntelua, äänitetty kerralla yhteen. studion keskellä sijanneeseen mikkiin. Yksinkertainen ON kaunista. (Pääsinpä purkautumaan)

Hyvää illanjatkoa, Timo

Nyt vasta pääsen Timon kirjoitusta kommentoimaan. Olen sitä mieltä, että 1960-luvun alussa Höfner kitarat tulivat vielä DDR:n puolelta. Firman muutto entisen Länsi-Saksan puolelle tapahtui myöhemmin.

Toiseksi, että The Violents oli myös meidän bändin suosikki. Soitimme joka keikalla heidän "Alpens Ros" -kappaleen. Tänään se ei ole mukana. Pitääpä ehdottaa pojille, jos saisimme sen taas mukaan settiin.

Lisään kuitenkin, että toinen suosikkibändimme oli tanskalainen The Clifters. Aiomme ottaa jonkin heidän klassikkokappaleen myös mukaan settiin.

Vuonna 1960 innostuin ensiksi The Ventures "Walk Don't Run" -kappaleesta. Vasta sen jälkeen myöhemmin julkaistiin The Shadows:n Apache. Olen ehdottanut, että The Ventuers:n alkuperäinen versio "Walk Don't Runista" otettaisiin meidän settiin. Apache meillä on jo setissä.

Apache ja Alpens Ros ovat kaksi kaikkien aikojen parasta rautalankastygeä. Eikä olisi paha vaikka ne kuuluisivat kaikkien rautalankabändien ohjelmistoon. Nykyisin monet bändit hoilaa ja väittävät olevansa rautalankabändejä. Toisaalta kyllähän sen ymmärtää, jos haluaa heittää tanssikeikkoja. Mutta oikeassa rautalankabändissä kitarankielet laulaa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 14.08.2012 / 15:47:35

Tervehdys Keski-Suomesta, vasta näille sivuille löytäneeltä Rautalangan ystävältä!

Laurin Höfner-infoa korjaisin ystävällisesti niin, että DDR-sähkökitarat syntyivät alunperin hiukkasen myöhemmin ja kantoivat sikäläisen suuren musiiki-instrumenttikonsernin MUSIMA-nimeä. Höfner taas teki omat soittimensa siihen aikaan Nürnbergin pohjoispuolella, Saksan Liittotasavallan puolella.

Muutenpa täällä sitä olla köllötellään tanakan rautalankaviikonloppuannoksen euforiapilvessä. Perjantaina Jyväskylän Kesän rautalangan (paikallisen) 50-vuotisjubileumin: Mirages, Tetetermite ja Steeples (kaksinkert. SM kitarabändikisoissa 60-luvun puolivälin tienoilla). Pilkkuna i:n päälle Lauantaina Sumiaisissa: Mirages, Scaffolds, Ernos ja muutama muu.

Lopuksi tahtoisin nostaa täällä käytävään keskusteluun muutaman syystäkin kovasti tunnetun koti- ja ulkomaisen bändin lisäksi oman ehdottoman suosikkini " THE VIOLENTS". Varhaisten bändien soittotaitojen kritisointi saattaa joskus olla paikallaankin, mutta esim. Shadows ja juuri Violents osoittavat, että nuorten soittajien ja asiaan paneutuneiden levy-yhtiöiden asiallinen yhteistyö kantoi sellaista hedelmää, jonka "parasta ennen"-päiväys laukkaa koko ajan eteenpäin. Mielestäni useat nykyiset nuorehkot bändimme voisivat avartaa näkemyksiään ulospäin pelkästä sairaannopeasta twistkompista vaikkapa kuuntelemalla vaikkapa näitä paria mainitsemaani. Vaihtelevuutta rytmeihin, soundeihinkin, ulkoiseen esiintymisilmeeseen...  Taivaspalaksi suosittelen kaikille Violentsin Alpens Ros-piisin kuuntelua, äänitetty kerralla yhteen. studion keskellä sijanneeseen mikkiin. Yksinkertainen ON kaunista. (Pääsinpä purkautumaan)

Hyvää illanjatkoa, Timo

Nyt vasta pääsen Timon kirjoitusta kommentoimaan. Olen sitä mieltä, että 1960-luvun alussa Höfner kitarat tulivat vielä DDR:n puolelta. Firman muutto entisen Länsi-Saksan puolelle tapahtui myöhemmin.

Toiseksi, että The Violents oli myös meidän bändin suosikki. Soitimme joka keikalla heidän "Alpens Ros" -kappaleen. Tänään se ei ole mukana. Pitääpä ehdottaa pojille, jos saisimme sen taas mukaan settiin.

Lisään kuitenkin, että toinen suosikkibändimme oli tanskalainen The Clifters. Aiomme ottaa jonkin heidän klassikkokappaleen myös mukaan settiin.

Vuonna 1960 innostuin ensiksi The Ventures "Walk Don't Run" -kappaleesta. Vasta sen jälkeen myöhemmin julkaistiin The Shadows:n Apache. Olen ehdottanut, että The Ventuers:n alkuperäinen versio "Walk Don't Runista" otettaisiin meidän settiin. Apache meillä on jo setissä.

Apache ja Alpens Ros ovat kaksi kaikkien aikojen parasta rautalankastygeä. Eikä olisi paha vaikka ne kuuluisivat kaikkien rautalankabändien ohjelmistoon. Nykyisin monet bändit hoilaa ja väittävät olevansa rautalankabändejä. Toisaalta kyllähän sen ymmärtää, jos haluaa heittää tanssikeikkoja. Mutta oikeassa rautalankabändissä kitarankielet laulaa.
Lippu salkoon.."Alpens ros" saksalaisittain:     http://www.youtube.com/watch?v=Y2T0qDDo1Dk
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 15.08.2012 / 09:19:53
Lippu salkoon.."Alpens ros" saksalaisittain:     http://www.youtube.com/watch?v=Y2T0qDDo1Dk

Tuo on kyllä eri kappale, mutta niin erehtyivät myös sakemannitkin. Kun The Violents esitti oman kappaleensa Saksassa, yleisö nosti handut pystyyn.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 15.08.2012 / 14:26:34
Lippu salkoon.."Alpens ros" saksalaisittain:     http://www.youtube.com/watch?v=Y2T0qDDo1Dk

Tuo on kyllä eri kappale, mutta niin erehtyivät myös sakemannitkin. Kun The Violents esitti oman kappaleensa Saksassa, yleisö nosti handut pystyyn.

Joo.. "Die Fahne Hoch /Horst Wessel lied"  on  saksalainen trad. sävel johon Horst Wessel kirjoitti uuden tekstin. Pohjana lienee ollut sotilaslaulu "Königsberg Lied".  http://fi.wikipedia.org/wiki/Horst_Wessel           www.george-broderick.de   NS-Documents

"Alpens ros" on ruotsalainen trad. sekä säveleltään että tekstiltään.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 15.08.2012 / 16:34:24
Lippu salkoon.."Alpens ros" saksalaisittain:     http://www.youtube.com/watch?v=Y2T0qDDo1Dk

Tuo on kyllä eri kappale, mutta niin erehtyivät myös sakemannitkin. Kun The Violents esitti oman kappaleensa Saksassa, yleisö nosti handut pystyyn.

Joo.. "Die Fahne Hoch /Horst Wessel lied"  on  saksalainen trad. sävel johon Horst Wessel kirjoitti uuden tekstin. Pohjana lienee ollut sotilaslaulu "Königsberg Lied".  http://fi.wikipedia.org/wiki/Horst_Wessel           www.george-broderick.de   NS-Documents

"Alpens ros" on ruotsalainen trad. sekä säveleltään että tekstiltään.

Näin on, ja eihän ne sakut handuja nostanut, vaan totuushan on se, että The Violentsin esitys keskeytettiin juuri tuon väärinkäsityksen vuoksi.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: wesa - 15.08.2012 / 18:19:14
Paljon ennen rautalankaa ja noita marsseja.

(http://i4.aijaa.com/b/00582/10718448.jpg) (http://aijaa.com/0058210718448)

Vanhin säilynyt sukumme keikkajuliste, vuosi oli 1919.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 16.08.2012 / 16:04:54
Jatkoa Cliffin ja Shadowsin USA:n kiertueelle vuonna 1960:

Matkustimme kaikkialle Greyhound-busseilla, ja kaikki olivat kyydissä suloisessa sekamelskassa.  Keskustelimme kaikki keskenämme, eikä kenelläkään ollut etuoikeuksia.  Suurista tähdistä, joita olimme ihailleet kaukaa, tuli ystäviämme.  Kulutimme suurimman osan ajastamme yhdessä keskustellen musiikista.  Me olimme erilaisia, koska olimme Englannista.  Johnny & The Hurricanes tapasivat kiusoitella meitä kyselemällä, miksi brittibändit yrittivät matkia amerikkalaisia.  Siitä syntyi virkistävä tuntien keskustelu.  Keskustelimme yhdessä, väittelimme yhdessä ja lauloimme yhdessä.  Tunnelma oli erinomainen.

Kiertuebussissamme oli makuuasentoon laskeutuvat istuimet ja WC.  Joskus ajoimme lähes 800 kilometriä yhteen putkeen.  Saatoimme viettää kaksitoista tuntia bussissa nukkuen ja aterioiden siinä.  Heti kun saavuimme seuraavaan esiintymiskaupunkiimme menimme hotelleihimme nukkumaan.  Näimme Amerikan maaseutua hyvin vähän.

New York oli jännittävä kaupunki.  Meitä kiehtoi kovasti olla siellä.  Kiertelimme kuuluisilla jazzklubeilla ja näimme erään maailman kuuluisimmista trumpetisteista, Maynard Fergusonin, esiintyvän, ja Metropole Jazz Clubilla tapasimme Cozy Colen.

Bruce Welch: A Life in the Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 17.08.2012 / 13:29:13
Palasimme myöhemmin New Yorkiin esiintymään kuuluisassa Ed Sullivan Showssa, joka oli USA:n suurin tuohon aikaan.  Tämä ohjelmahan nosti Elvis Presleyn maineeseen.  Esiinnyttyään kerran sunnuntai-illan showssa, jonka näki yli 60 miljoonaa ihmistä, hänestä tuli tunnettu nimi kaikkialla USA:ssa.  Ed Sullivan oli jumalan asemassa showbisneksessä, sillä hänellä oli niin paljon valtaa.  Minusta hän oli kuitenkin kovin jäykkä ja etäinen.

Olen aina mielestäni ollut Shadowsin heikoin linkki musiikillisessa mielessä.  Neljästä muusikosta minä olin mielestäni huonoin.  Kitaransoitossani ei ollut hurraamista.  Olin aivan eri sarjan mies kuin Hank.  Kuitenkin, kunCliffin piti esiintyä suorassa esityksessä Sullivanin showssa, minua pyydettiin huolehtimaan orkesterin koollekutsuminen iltapäivällä ja käymään läpi illalla esitettävät kappaleet.  Muistan, miten saavuin studiolle ja miten ympärilläni oli kerta kaikkiaan loistavia newyorkilaismuusikoita, jotka soittivat tv-orkesterissa.  Minä katsoin heitä kaikkia kunnioittavasti.  He olivat tunnettuja huippuinstrumentalisteja  -  ja he pyysivät minulta ohjeita!

Minä olin vielä teini-ikäinen.  En tuntenut nuotteja ja osasin nippa nappa soittaa kitaraa jonkin verran.  Mutta nämä upeat muusikot kuuntelivat korvat höröllä joka ainoata sanaani ja odottivat ohjeitani.  Otin akustisen kitarani esiin ja aloin soittaa kappaleen sointuja. "No niin, kaverit.  Näin se menee..."

Minneapolisissa minut heitettiin kaupasta ulos, koska olin alaikäinen.  Aikakauslehden mainos kaupan ikkunassa oli kiinnittänyt huomioni: "Lähettikö paholainen Elvis Presleyn?"  Minua kiinnosti lukea asiasta ja menin kauppaan ostamaan lehden.  En ollut huomannut, että kaupassa oli myös kattava valikoima pin-up -kirjoja ja miestenlehtiä.  Laki vaati, että kauppaan saivat mennä vain 21 vuotta täyttäneet.  Kun omistaja kuuli, että olin vain 18-vuotias, minut saatettiin muitta mutkitta kaupasta ulos.  En saanut ostettua lehteä.

Bruce Welch: A Life in the Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 30.09.2012 / 11:31:13
Rautalangan alkuvuosiin tämä seuraava omituinen pikku huomioni liittyy vain sikäli, että kysymyksessä on Shadows-yhtyeen dvd-levy The Shadows At Their Very Best.  Sama materiaali oli julkaistu videonauhurien aikakaudella, mutta dvd-levy on 90-luvulta.

Ostin levyni Lontoosta HMV:n liikkeestä Oxford Streetiltä suunnilleen vuosituhannen vaihteessa. Kuitenkin levyn etiketissä lukee virheettömällä suomen kielellä ä-kirjainten kera: EI MYYTÄVÄKSI.

Englanniksi selitetään: "This disc is for retail use only and it remains the property of Universal Studios at all times."  Eli: Tämä levy on tarkoitettu vain vähittäismyyntiin ja se pysyy ikuisesti Universal-studioiden omistuksessa.  (Tulkootpa vain hakemaan 'omaisuuttaan' levyhyllystäni takaisin! ;D)

Lisäksi on vielä italiaksi: "Vietato il Noleggio".  Mahtaako kukaan osata italiaa sen verran, että osaisi suomentaa tuon? Englanniksi on vielä tavanomaiset esityskiellot.  Muilla kielillä ei ole mitään.  Eniten olen kummastellut sitä, että myynti kielletään vain suomeksi, ei millään muulla kielellä.  Selvää lienee, että etiketin tekstien valitsijoilla ei ole ollut hajuakaan "ei myytäväksi" -sanojen merkityksestä.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: LautaRanka - 30.09.2012 / 14:21:34
Lisäksi on vielä italiaksi: "Vietato il Noleggio".  Mahtaako kukaan osata italiaa sen verran, että osaisi suomentaa tuon?

Google-kääntäjän perusteella pääteltynä: "ei vuokrauskäyttöön".
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 10.12.2012 / 18:30:00
Löysin SinäPutkilosta pari Shadows-kitaristien aika pitkää haastattelua.  Bruce Welch kertoo rentoon, humoristiseen tyyliinsä omia kykyjään vähätellen hänen ja Hankin kouluaikojen bändeistä ja poikien matkustamisesta Lontooseen 16-vuotiaina.  Läpi käydään Shadowsien syntyhistoria.  Kuuluisuuteen noussut kokoonpano soitti vakituisesti vasta tammikuussa 59, joten 50-vuotisjuhlakiertue vuonna 2009 sattui siinä mielessä ihan oikeaksi vuodeksi.  Lokakuussa 58 Cliffin ja Driftersien ensimmäisillä keikoilla vain Bruce ja Hank kuuluisuuteen nousseista Varjoista olivat soittamassa.  Vain nämä kaksi 50-luvun Varjoa soittivat muuten 50-vuotiskiertueellakin.

Haastattelu keskittyy vuosiin 56-65, mutta lopussa mainitaan lyhyesti haastatteluhetkellä jo tiedossa ollut 50-vuotisturneekin.  Bruce epäilee kovasti saadaanko Lontoon iso O2-halli myytyä loppuun.  Myytiinhän se loppuun muistaakseni neljään kertaan ja jopa Wembleylläkin esiinnyttiin.  Suosio ylitti siis ainakin Brucen odotukset moninkertaisesti.  Haastattelu on kaksiosainen.

Osa 1 (http://www.youtube.com/watch?v=OXMnkVDSVxk)
Osa 2 (http://www.youtube.com/watch?v=Itqjx498QMs)

Shadows ei ole koskaan esiintynyt Italiassa.  Hank Marvin kuitenkin piipahti siellä pikavierailulla vuonna 98, jolloin hän oli kiertueella Euroopassa bändinsä kanssa ja esiintyi mm. Helsingin Finlandia-talossa.  Italiassa hän on paikallisen innokkaan fanin haastattelussa, joskaan en oikein aina saa selvää italiaanon englannista. ;D  Paikalle tulee myös Cliff & The Shadowsin ihailijakerhon puheenjohtaja. 

Kokeneena haastateltavana Hank vastailee kysymyksiin Italiaa kovasti kehuen, mutta ei anna suoraa vastausta kysymykseen, miksi Shadows on kiertänyt Italian kaukaa.  Se on varmasti ihan viisasta politiikkaa!  Haastattelija on kuitenkin tarpeeksi otettu Hankin Italia-ylistyksestä, eikä kiusaa häntä enempää asiasta.

Haastattelun lomassa soitetaan lyhyitä pätkiä Shadows-hiteistä ja lopussa pari kappaletta ihan kokonaankin. Apache päättää ohjelman.

Hankin haastattelu (http://www.youtube.com/watch?v=F4fdlBO2Za0)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 03.03.2013 / 09:52:32
Helsingin Sanomat julkaisee palstaa, jolla kerrotaan 50 vuoden takaisia uutisia.  Eilen lehdessä oli 2.3.1963 julkaistu uutinen The Strangers-yhtyeestä:

Eräässä iskelmämusiikkijulkaisussa pidetyssä äänestyskilpailussa äänestettiin Suomen ylivoimaisesti suosituimmaksi sähkökitarayhtyeeksi helsinkiläisten teinien muodostama The Strangers, joka alallaan on maamme ensimmäinen.

Nämä kitaristit ovat varmaan myös maamme nuorimmat elokuvamusiikin säveltäjät. He ovat näet säveltäneet musiikin kokoillan elokuvaan "Vaarallista vapautta".  Musiikki on saanut positiiviset arvostelut maamme lehdistöltä sekä elokuvan nähneiltä.

Sain tilaisuuden haastatella nuoria muusikoita heidän harjoituspaikassaan, joka sijaitsee Etelä-Haagassa eräässä filmistudiossa.  Ulos asti kuului reipasta laulua ja soittoa.  Tarkemmin kuunneltuani tunnistin äänen.  Laulaja oli kaikkien tuntema Timo Jämsen.

The Strangers-yhtyeeseen kuuluu Jussi W. Itkonen, paremmin tunnettu nimellä Jusa, joka on 16 vuoden ikäinen ja soittaa soolokitaraa.  Rytmikitaristina toimii 17-vuotias Jorma Y. Tuominen eli Yki.  Kari Bergström eli Jet on yhtyeen sähköpianisti ja 17 ikäinen.  Jet katkaisi jalkansa ollessaan laskemassa slalomia ja makaa nyt sairaalassa jalka kipsissä.  Toivon hänelle pikaista paranemista.  Rumpuja kolistelee 18-vuotias Antero Päiväläinen eli Ande.

Vai että oli bändissä oikein sähköpianisti!  Sähkösaksofonistia ei sentään ollut...
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: kjt63 - 05.03.2013 / 08:43:14
Näköjään tuollainen opus kuin "Emmaa etsimässä" on ilmestynyt. Pitääpä laittaa tilaukseen.
Tuossa vähän tietoa:

Emmaa etsimässä kertoo suomalaisen rautalankatyylin syntymisestä 1960-luvun alussa. Kirjan pääosassa ovat ensimmäisissä sähkökitarakokoonpanoissa soittaneiden muusikoiden haastattelut. The Soundsin levyttämä Emma ja sitä seuranneet parikymmentä muuta singleä jättivät vahvan jäljen suomalaisen nuorisomusiikin historiaan.Uusi soundi, uusi tapa ilmaista nuorison omia tunteita, oli lähtölaukaus kohti uusia länsimaisia virtauksia. Oppikoulujen konvissa käynnistynyt rautalankaboomi levisi nopeasti ympäri Suomen tanssipaikkoja, missä se alkoi taistella elintilastaan tangon ja muun perinteisen tanssimusiikin seassa. Vaikka rautalankavillitys kestikin vain noin vuoden verran, oli se silti merkittävä tapahtuma, jonka aiheuttama murros vaikuttaa edelleen. Suomirock alkoi rautalangasta.Kirja sisältää paljon uutta ja yksityiskohtaista tietoa suomalaisen sähkökitaramusiikin alkuhämärästä. Sujuvasti kirjoitettu tarina tuo elävästi mieleen kadonneen aikakauden, joka oli kuitenkin suurten ikäluokkien muistojen kasvualusta. Kirja sopii rautalankafaneille, mutta myös kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää, kuinka suomalainen nuorisomusiikki oikeasti syntyi.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 21.04.2013 / 11:37:45
Kuuntelin tänään (21.4.13) Hectorin Pop eilen toissapäivänä -ohjelman, joka oli tosin uusinta parin vuoden takaa.  Hector kummasteli, miten Tony Meehan ja Jet Harris "olivat jättäneet" tuon ajan maineikkaimman rautalankaorkesterin.

Hän ei näemmä ollut lukenut Bruce Welchin kirjaa A Life in The Shadows.  Eivät nuo kaksi eronneet yhtyeestä. Heidät erotettiin.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 11.07.2013 / 10:37:57
Lisää The Shadows-yhtyeen alkuaikojen kokemuksia Bruce Welchin kirjasta A Life in The Shadows:

Kun tyttöjä pyöri runsaasti kuvioissa, jotkut meistä saivat heistä miellyttäviä nautinnon hetkiä.  Mikäs ettei?  Olimme nuoria innokkaita sinkkuja!  Kaikki saivat osansa.  Yhdellä keikalla Bradfordissa peräti kahdeksan esityksemme kanssa tekemisissä ollutta nautti yhden ja saman tytön palveluksista esiintymislavan alla St. George's Hallissa  -  ei toki samanaikaisesti!  Huhuiltiin nimittäin, että tyttö oli ollut sukupuoliyhteydessä Buddy Hollyn kanssa tämän Britannian kiertueella edellisenä vuonna.  Arvostimme kaikki Byddyä kovasti ja pyrimme matkimaan häntä kaikessa, mutta tämä taisi olla jo liiallista sankarinpalvontaa. 

Bournemouthissä kookaspampulainen tyttö ilmestyi näyttämön ovelle ja ilmoitti haluavansa showbisnekseen hinnalla millä hyvänsä ja tekevänsä mitä tahansa, jos auttaisimme häntä.  Hänellä oli mukanaan mapillinen kuvia itsestään, joista monissa hän esiintyi alastomana.  Hän oli vapaata riistaa, ja tauolla veimme hänet yhteen pukuhuoneista, jossa hän riisuuntui ja makasi pöydällä. 

Sitten vuorotellen lähes kaikki porukan miesjäsenet Cliffiä lukuun ottamatta yrittivät rakastella häntä muiden hurratessa taustalla.  Meitä kaikkia nauratti niin, että hommasta ei tullut kenenkään osalta mitään.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: .. - 11.07.2013 / 12:53:36
Lisää The Shadows-yhtyeen alkuaikojen kokemuksia Bruce Welchin kirjasta A Life in The Shadows:

Kun tyttöjä pyöri runsaasti kuvioissa, jotkut meistä saivat heistä miellyttäviä nautinnon hetkiä.  Mikäs ettei?  Olimme nuoria innokkaita sinkkuja!  Kaikki saivat osansa.  Yhdellä keikalla Bradfordissa peräti kahdeksan esityksemme kanssa tekemisissä ollutta nautti yhden ja saman tytön palveluksista esiintymislavan alla St. George's Hallissa  -  ei toki samanaikaisesti!  Huhuiltiin nimittäin, että tyttö oli ollut sukupuoliyhteydessä Buddy Hollyn kanssa tämän Britannian kiertueella edellisenä vuonna.  Arvostimme kaikki Byddyä kovasti ja pyrimme matkimaan häntä kaikessa, mutta tämä taisi olla jo liiallista sankarinpalvontaa. 

Bournemouthissä kookaspampulainen tyttö ilmestyi näyttämön ovelle ja ilmoitti haluavansa showbisnekseen hinnalla millä hyvänsä ja tekevänsä mitä tahansa, jos auttaisimme häntä.  Hänellä oli mukanaan mapillinen kuvia itsestään, joista monissa hän esiintyi alastomana.  Hän oli vapaata riistaa, ja tauolla veimme hänet yhteen pukuhuoneista, jossa hän riisuuntui ja makasi pöydällä. 

Sitten vuorotellen lähes kaikki porukan miesjäsenet Cliffiä lukuun ottamatta yrittivät rakastella häntä muiden hurratessa taustalla.  Meitä kaikkia nauratti niin, että hommasta ei tullut kenenkään osalta mitään.

No nyt mää ymmärrän mitä noi konkarit tarkottaa kun ne puhuu vanhoista hyvistä ajoista!  ;D :P
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 28.02.2014 / 12:12:40
On ymmärrettävää, että alkuaikojen rautalangan soittajat halusivat etenkin myöhempinä vuosina joskus kokeilla hieman erilaistakin soundia. Tähän rohkaisivat tietysti monien arvostelijoiden ja musiikkitoimittajien kommentitkin "kehittymisestä". Kukapa ei joskus kyllästyisi soittamaan aina samalla tavalla? Sitä paitsi, kun suosio alkaa hiipua, on ymmärrettävää toivoa, että se palaisi uusilla äänillä.

Ventures soitti jo 60-luvun lopulla kovin erilaisella soundilla kuin ensimmäisillä levyillään, ja Shadowskin kokeili uusia soundeja esimerkiksi älppärillä Jigsaw pahimman instrumentaalivillityksen jo mentyä ohi. Mielestäni surkeimman lopputuloksen tuotti kuitenkin Shadows-lp Shades of Rock, jota ei ole kovin monta kertaa tullut kuunneltua.

50-luvun konkari Duane Eddykin julkaisi vuonna 1994 cd:n His Twangy Guitar and The Rebel Rousers. Sen kaikki kappaleet oli tosin levytetty jo vuonna 87. Levy pölyttyy hyllyssäni. Duane Eddyn kitarasoundin kyllä yhä tunnistaa, mutta siinä onkin oikeastaan kaikki mainitsemisen arvoinen.

Levykannessa mainitaan liuta tunnettuja nimiä, jotka ovat olleet mukana levyä tekemässä: Ry Cooder, James Burton, Steve Cropper, George Harrison, Paul McCartney, Jeff Lynne jne.  McCartney on jopa säveltänyt yhden kappaleista, Rockestra Theme. Silti lopputuloksen kuunteleminen puuduttaa takapuolta. Syy on yksinkertainen: sävellykset ovat mitättömiä, eivät jää korvaan, eikä sovituksissakaan ole hurraamista.

Kaksi musiikin perusasioista on siis mennyt pieleen. Lopputulos ei voi käydä kaupaksi kuuluisista nimistä huolimatta. En tosin tiedä oliko tarkoituskaan saada levyä myytyä runsain määrin.

Erittäin harvat tähdet saavat kaupaksi täysin mitättömiä tuotoksia. Yksi heistä oli Elvis Presley, jonka tyhjänpäiväisimpiäkin levytyksiä myytiin aina vähintään 250 000 kappaletta. Joku Hollywoodin kyynikko sanoikin 60-luvulla, että Elviksen elokuvilla ei tarvitsisi olla nimiä. Ne voitaisiin numeroida: 22, 23, 24 jne, ja niitä katsottaisiin silti. Tiedä häntä... ehkä. Mitättömiä ne joka tapauksessa olivat, mutta lauluääntä mentiin kuuntelemaan, koska konsertteja ei ollut.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 08.06.2014 / 11:06:57
Shadows-yhtyeen soolokitaristi Hank Marvin muutti pysyvästi asumaan Australiaan vuonna 1986. Bändin jäsenten tuolloisia suhteita kuvaa hyvin se, että Hank ei etukäteen ollut hiiskunut sanaakaan muuttosuunnitelmistaan Bruce Welchille tai Brian Bennettille. Vuoden 1990 kiertue jäikin sitten Varjojen viimeiseksi, kun Hank ilmoitti Brucelle, että oli saanut Shadowseista tarpeekseen ja jättäisi yhtyeen.

Tässä pätkä Brucen (loppuunmyydystä) kirjasta:

Ehkä juuri vuoden 1984 kiertue innoitti Hank Marvinin jättämään Britannian ja muuttamaan Australiaan, vaikka hän kertaakaan keskustellut asiasta Brianin ja minun kanssa, ja syy hänen muuttoonsa on yhä jonkinasteinen mysteeri meille molemmille. Hän vain ilmoitti eräänä päivänä lähtevänsä, ja pian sen jälkeen hän lähtikin.

Nykyisin hän asuu Perthissä vaimonsa Carolen, lastensa sekä isänsä ja äitinsä kanssa ja hän on luonut itselleen aivan uuden elämän idyllisessä ympäristössä. Muutama päivä ennen hänen lähtöään etsin käsiini vanhan Rutherford Grammar Schoolin rintamerkin ja kehystytin sen varta vasten Hankiä varten muistoksi entisistä ajoistamme.

Hankin lähtö jarrutti selvästi Shadowsin urakehitystä, vaikka olemmekin yrittäneet käydä kiertueella kerran vuodessa sen jälkeen. Meidän täytyy suunnitella kaikki hyvissä ajoin etukäteen, sillä Hank ei halua olla kiertueella yli kahdeksaa viikkoa kerrallaan, mikä ei minua tyydytä, sillä se haittaa vakavasti bändin kehittymistä.

Jos Hank asuisi Britanniassa, olen varma, että olisimme kehittyneet enemmän kuin nyt olemme.  Olisimme ottaneet enemmän riskejä musiikissamme, kokeilleet uutta, mutta nyt me vain soitamme varman päälle keskitien kamaa.

Hank on kuitenkin tyytyväinen elämäänsä Australiassa perheensä ja uskonsa kanssa, jolle hän on täysin omistautunut, ja minusta se on hienoa. Hänet tunnetaan yhtenä legendaarisista rocksankareista ja täydestä syystä. Yleisö rakastaa häntä ja kanssamuusikot kunnioittavat. Minusta hän kuitenkin tuhlaa kykyjään enemmän kuin kukaan muu tuntemani kitaristi, ja hän tietää minun tarkoittavan tätä kauneimmilla mahdollisilla sanoilla ilmaistuna, koska olemme keskustelleet asiasta usein.

Hankillä on jumalainen lahja. En tarkoita, että hän kykenee soittamaan 500 säveltä minuutissa tai että hän mykistää kuulijan sorminopeudella, vaan että hänen tyylinsä ja soittotekniikkansa ovat niin ainutlaatuiset, ja että hän on kehittänyt ne niin pitkälle, että ne tunnistaa välittömästi. Mutta hän ei halua hyödyntää lahjakkuuttaan yhtään enempää. Hän ei suostu kehittämään sitä yhtään nykyistä pidemmälle. Hän on tyytyväinen osaansa ja hänen mielestään musiikki on toisarvoista.

Bruce Welch: A Life in the Shadows (1989)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 15.09.2014 / 09:26:29
Rautalanka-foorumillakin on vuosien mittaan käyty kiivaita keskusteluja siitä, millaista musiikkia termi "rautalanka" tarkasti ottaen tarkoittaa. Jotkut laskevat myös lauletut, kitarayhtyeiden säestämät esitykset rautalangaksi. Heidän mielipidettään tukee muun muassa tämä 15.9.1964 Helsingin Sanomissa julkaistu pikku uutinen:

The Rolling Stones — rautalangan luolamiehet

Beatlesit ovat nykyään liikaa muun maailman omaisuutta: he ovat suosittuja Yhdysvalloista Australiaan ja kiertelevät enimmäkseen ulkomailla. Myös aikuiset pitävät Beatleseistä. Heidän tyylilleen ja musiikilleen on löytynyt ymmärtäjiä jopa huomattavien taiteen ja älymystön piirissä. Englannissa useiden mielestä he ovat menetettyjä muulle maailmalle ja erilaisille ymmärtäjille.

Osa nuorisosta haluaa edelleenkin pitää ihanteita, jotka vanhemmissa herättävät vain kauhua ja pöyristelyä. Heitä varten on nyt Englannissa suosiossa rautalankayhtye The Rolling Stones — Vierivät kivet.

On helppo havaita, että tuohonkaan aikaan kaikkien lehti-ihmisten suomen kielen taito ei ollut järin häävi. :)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 24.10.2014 / 23:31:55

Olen kyllä Kärjen kanssa samaa mieltä monien 60-luvun rautalankabändien soiton tasosta. Kaikki alkoi Suomessa niin yhtäkkiä ja yllättäen, että useimmilla kitaran kaulaan ripustaneilla oli enemmän intoa kuin musikaalisuutta ja soittotaitoa. Eihän siinä tietysti mitään pahaa ole, että vähemmilläkin kyvyillä soitellaan, mutta tällöin ei oikein ole toiveita suuresta ja pitkäaikaisesta suosiosta. Jotkut levyttämään päässeetkin bändit olivat vähän niin ja näin.

Hyvä esimerkki on The Strangers, josta olen ennenkin puhunut. Soittotaidot vaihtelivat kovasti. Soolokitaristi Jussi Itkonen ei ole vieläkään oppinut soittamaan Kolmen kitaran soolo-osaa oikein. Levyllähän sen soittaa erinomainen basisti Kari "Jet" Bergström. Itkonen on julkisesti viimeksi kai soittanut tätä itselleen mahdottoman vaikeata kappaletta muutama vuosi sitten kesällä Helsingin Aleksanterinkadun varrella olevalla terassilla. Olen tallentanut levyilleni myös televisiossakin esitetyn version itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 Helsingin jäähallissa pidetystä konsertista. Itkosen soitto on aivan kauheata, kun sitä kuuntelee näin "raakana" ilman mitään studiossa tehtyjä korjauksia.

Aikoinaan Iskelmä-lehden (5/1963) levyarvostelija kyllä kehui Jussi Itkosta:

"The Strangers. Vaara - SRP 003 (KS 476). Jussi Itkonen, tunnettu kitaraeksperttimme, esiintyy tällä levyllä myös säveltäjänä ja sovittajana. Monipuolinen musiikkimies siis. En ole mikään rautalankamusiikin ihailija, joten tyydyn täysin henkilökohtaisena mielipiteenäni toteamaan kullakin aikakaudella olevan omat vitsauksensa."

Lopussa panee aika pahasti, mutta pyöräyttää nopasta kolme pistettä levylle. Minuakin tuo Strangersien soitto innosti aikoinaan rakentamaan oman lankkukitaran.

Lisäystä sen verran, että ensimmäinen innoittaja oli tietysti Shadowsien Apassi. Skittan rakensin Taitaja-lehden ohjeen mukaan. Muistaako kukaan minä vuonna tuo ohje on julkaistu?
Taitaja-lehti n:o 4  (elokuu ?) vuodelta 1961.
 Tässä numerossa julkaistiin ohje "jokamiehen sähkökitaran" rakentamiseen. Rakentajan (?) Risto Pellisen, parin sivun, ohjeen ja piirustuksen pohjalta valmistuu kitara joka on muodoltaan orkesterikitara f-aukkoineen. Syvyys 60 mm ja leveys kapeimmasta kohdasta 235 mm. Vanerista sahataan lehtisahalla pohja / kansi sekä sivut, liimaamalla tuloksena on eräänlainen ontto kotelo. Kanteen toki ruuvataan mikrofoni vaikka malli ei ole varsinainen lankkukitara.

Kitaran kaula "..on parasta tehdä tarkalleen piirustusten mukaisesti. Itse varsi tehdään koivusta veistämällä ensin puukolla suunnilleen mittojen vastaavaksi ja sitten kavahöylää sekä santapaperia käyttäen pyöristetään se sopivan kaarevaksi."

"Kitaraan voidaan myös itse valmistaa otelauta, mutta suosittelen sen ostamista"

"Seuraavat osat on myös syytä hankkia, kielet 6 kappaletta, niiden kiristyskoneistot, kielitalla, koteloon tuleva kielien kiinnityslaite, valkoinen muovilevy, 0,5 MOhm potentiometri, kitaramikrofoni (mieluummin leveätä mallia), potentiometrin nuppi sekä suojattua mikrofonikaapelia."

"Kitaran viritys on esitetty mm. Suuressa Musiikkikirjassa, joten siihen ei näissä puitteissa kannata puuttua"


Kesti vielä yli kaksi vuotta ennen kuin Tekniikan Maailma, lokakuun numerossaan 1963 julkaisi umpirunkoisen lankkukitaran rakennusohjeet ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 25.10.2014 / 10:18:33
Muistankohan väärin, että lehti olisi ollut Taitaja. Nimittäin tekemäni kitara oli nimenomaan lankkukitara, mutta ei lehti voi olla Tekniikan Maailmakaan, sillä tein kitarani ennen vuotta 1963.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: panman - 25.10.2014 / 13:44:02
Muistankohan väärin, että lehti olisi ollut Taitaja. Nimittäin tekemäni kitara oli nimenomaan lankkukitara, mutta ei lehti voi olla Tekniikan Maailmakaan, sillä tein kitarani ennen vuotta 1963.

En valitettavasti voi mennä vahvistamaan, mutta muistan sähkölankun teko-ohjeiden olleen ensin Taitaja-lehdessä ennen TM:aa. En ole koskaan nähnyt kyseistä numeroa, vaan näin sanoi edesmennyt silloinen käsityö-opettajani, kun toi minulle TM:n, jonka mukaan tein oman lankkuni -69. Kyseinen numero oli vuodelta -65.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 27.10.2014 / 13:47:09
TM 10/1963 lankkukitara soi ja voi hyvin...

http://tekniikanmaailma.fi/kuva-ja-aani/muut/tm-rakentaa-tm-kitara
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 10.11.2014 / 14:08:58
Rytmi-lehti haastatteli Hank Marviniä vuonna 2004. Tässä Marvinin mielipiden The Venturesin ensimmäisestä hitistä Walk Don't Run:

Ventures oli mielestäni aika löysä bändi. Se on hyvä levy, mutta kun sitä näin jälkeen päin kuuntelee, niin aivan kuin basisti ja soolokitaristi olisivat eri huoneissa, he he! Mielenkiintoista on, että kun Apache oli vielä kai viidentenä singlelistalla, Norrie Paramor* kertoi haluavansa soittaa meille levyn, joka oli ykkösenä Amerikassa ja että se voisi olla meille suuri hitti.

Se oli Walk Don't Run. Me emme sitä tunteneet, mutta kappale oli hyvä. Norrie sanoi, että jos haluaisimme levyttää sen, se pitäisi opetella heti. Viikon sisällä studioon, ja levyn pitäisi olla kaupoissa kahdessa viikossa, jotta saisimme oman versiomme listoille ennen Venturesia. Me ajattelimme, että hetkinen, Apache on vielä korkealla listoilla ja käy kaupaksi erittäin hyvin, joten hylkäsimme Walk Don't Runin.

Onneksi teimme niin, sillä emme ole koskaan levyttäneet covereita. Kaikki hittimme sävelsimme itse tai muut sävelsivät ne meille.

Covereiden vältteleminen piti paikkansa Shadowsin uran alkuvaiheessa. Myöhemminhän bändi on lähes erikoistunut nimenomaan covereiden levyttämiseen ja levytti tuon Walk Don't Runinkin lopulta 70-luvulla. Kun Shadows kerran julkaisi lp:n, jolla ei covereita ollut (Guardian Angel, 1984), levyä myytiin vain 50 000 kappaletta. Shadows palasi covereiden levyttämiseen välittömästi.

*Norrie Paramor oli EMI-levy-yhtiön tuottaja, sovittaja ja orkesterinjohtaja.

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 21.12.2014 / 12:24:48
Virallisesti ensimmäisenä suomalaisena rautalankayhtyeenä pidetään lokakuussa 1961 perustettua The Strangers -nimistä kokoonpanoa, jonka muodostivat elokuvaohjaaja Veikko Itkosen poika Jussi Itkonen (soolokitara), Jorma Tuominen (komppikitara), Matti Valtonen (basso) ja Antero Päiväläinen (rummut). Yhtyeen perustamisajatus oli Jussi Itkosen, joka kesällä 1961 oli nähnyt Englannissa alan yhtyeitä.

The Strangers oli ensimmäinen, mikäli mittapuuna pidetään soittovarusteita, jotka yhtyeellä olivat täydelliset. Sen sijaan jo helluntaina 1961 oli Salossa esiintynyt turkulainen yhtye nimeltä The Guitar Strangers samassa tilaisuudessa kuin Roobertin Rock Shown rippeet paluumatkalla Turkuun. Yhtyeen välineistö oli vielä puutteellinen, mutta ohjelmisto oli puhdasta rautalankaa, muun muassa The Venturesilta tuttu Perfidia.

Mutta takaisin The Strangersiin. Yhtye harjoitteli Etelä-Haagassa Jussin isän omistamilla elokuvastudioilla. Ensimmäinen keikka tehtiin Messuhallissa vuoden 1961 viimeisenä päivänä, ja seuraavan vuoden alkupuolella soitettiin jopa televisiossa. Muutenkin yhtyeen alkutaival oli ruusuinen: Iskelmässä ja Ajan Sävelessä heidät esiteltiin myönteisesti jo varhaisessa vaiheessa. Ajan Sävelen toukokuussa 1962 julkaistusta artikkelista löytyy kiintoisa kohta:

"Parhaillaan he puuhaavat levytyksen parissa, ja toinen puoli on heidän 'favourite biisinsä' Paradise."

Levyä The Strangers puuhasi PSO:n laskuun. Paradise oli Jussi Itkosen oma sävellys ja kääntöpuolelle oli tarkoitus sijoittaa sellainen esitys kuin Hei vahtimestari. Valitettavasti yhtiön ja yhtyeen välillä ei vain päästy sopuun siitä, kuinka sävelmät olisi pitänyt esittää, ja niin levy jäi valmistumatta.

Hannu Nyberg: Rockista rautalankaan (Otava 1984)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 24.01.2015 / 15:05:55
Mielipiteitä laidasta laitaan, levykierros kesältä 1963.
Naisten lehden "Viuhkan" heinäkuun numerossa, nuorisopalstalla "Nuori neiti Viuhka".

"Tällä kerralla oli levykierroksemme viimekertaisen vastapainoksi kovasti ulkolaisvoittoinen. Ja jazzvoittoinen sen lisäksi. Jazzistahan on kovasti kiistelty viime aikoina, jotkut pitävät siitä, ja toiset taas eivät. Tämä ilmenee selvästi tästäkin levykierroksesta".

Ol`man Mose / Just in time.
ELLA FITZGERALD   https://www.youtube.com/watch?v=1AwK4aRUquU
Pirjo Työläjärvi, 19, Kuopio:  Tuon lihavan neekerinaisen laulu ei ole koskaan miellyttänyt minua, siinä  ei itke tuska eikä soi blues ainakaan minulle. 4 p.
Anita Castrèn, 15, Helsinki: Mielestäni tämä ei ole Ellan parhaita levytyksiä.  Molemmat sävelet ovat hieman pitkäveteisiä.  7 p.
Leena Kuirinlahti,  17, Rauma: Ellan Ol`man Mose on täysipainoista, hyvää jazzia. Myötäilevä orkesteri plus Ellan rutinoitu jazzaus muodostavat kympin arvoisen kokonaisuuden. Lopussa kuuluvat aplodit ovat ansaitut.  10p.
Pirkko Virtanen,  18, Riihimäki: Levytys oli ilmeisesti tehty konsertissa. Ella on hyvä, vaikka tässä paistoi mielestäni läpi rutiini aika tavalla. Tämä on kuitenkin helppotajuista ja mukavaa jazzia.  8p

The lonely bull
AL CAIOLA AND RALPH MARTERIE   https://www.youtube.com/watch?v=zwRBOuOv8LI
Pirjo: Levyn alussa kuuluva härän tuskanmölähdys kosketti - muuten aivan mitäänsanomaton levy.  7p
Anita: Levyssä on hieno sävel, jota kuuntelee mielellään. Kuoro  taustalla on kuin piste i:n päälle,  sillä  tuo kaukainen hyräily saa sävelmästä sellaisen mahtavan.  Ja kuoro hyräilee hyvin.  10p
Leena: The lonely bull on kaunista soitantaa, joka miellyttää korvaa.  Kitara kaikuu somasti, vaan ei tämä rautalankaräminän aikakautena kuitenkaan rämise. Kuoro taustalla paikallaan.  8p
Pirkko: Jos joku tykkää espanjalaisesta härkätaistelumusiikista, on tämä levy hänen heiniään. Vaan sattuu niin, että minä en pidä.  Annettakoon kuitenkin tunnustus kitaralle.  7p

Yksinäisen tie.
VEIKKO TUOMI    https://www.youtube.com/watch?v=a2HMGr82V-8
Pirjo: Tuomen ääni on aivan teatraalinen ja sanat ihan hassut, mutta rytmi on hyvä.  Koskahan saa kuulla suomalaisia tangoja vain soittettuna. Se olisi jotakin.  6p
Anita: Ja jälleen levy, joka kuuluu"suomalaisiin valituslauluihin" ja joita on jo roppakaupalla. Sävelmä on haikea ja kieltämättä ehkä mieleenpainuva. Mutta kun tämän tapaisia levyjä kuuntelee monta peräkkäin, ei niistä jää mieleen muuta kuin aimo annos nyyhkytystä.  5p
Leena: Tämä juttu on liian jokapäiväinen, se noudattelee liian kiinteästi suomalaisten maataloustangojen linjaa. Orkesteri miellyttävällä myötäilyllään sekä Veikko Tuomí täyteläisellä äänellään lisäävät kuitenkin pisteitä.  7p
Pirkko: Koska tämä on kotimainen, niin pitäisi tietenkin haukkua. Mutta olkoon nyt, koska ei tämä huonoimpia ole.  7p


Muitakin levyjä arvosteltiin, JACK LAWRENCE: Tempo seven, RICHARD CHAMBERLIN: All I have to do is dream, ALICE BABS:Jazzfuga.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 07.06.2015 / 10:51:55
Jälleen katkelma Bruce Welchin kirjasta:

John  Rostill liittyi Shadowseihin jouluna 1963, ja hänen ensiesiintymisensä yhtyeen kanssa tapahtui Cliff Richardin ja Shadowsien elokuvassa Wonderful Life. Se kuvattiin paikan päällä Kanarian saarilla, ja olen varma, ettei kenelläkään ollut aavistustakaan siitä, mistä elokuvassa oli kysymys. Meillä ei ainakaan ollut. Kaikki oli hyvin sekavaa, ja tuntui, että käsikirjoitusta kirjoitettiin sitä mukaa, kun filmaukset etenivät.

Sen oli alunperin tarkoitus olla Meksikoon sijoitettu länkkäri, mutta lopulta siitä tuli elokuva, jota filmattiin elokuvassa. Vietimme kolme viikkoa Kanarialla muun filmausporukan kanssa, eikä kenelläkään ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi. Suurin osa kuvauksista tehtiin hiekkadyyneillä. Puimme yllemme milloin mitäkin, ja siinä se suurin piirtein olikin.

Keskellä filmiä oli kymmenen minuutin pätkä, joka käsitteli elokuvien historiaa  -  ja se oli erinomainen -  mutta kaikki muu oli roskaa. Kaiken kaikkiaan elokuva oli 12 viikkoa täyttä pitkästyneisyyttä, vaikkakin Johnille se oli ikimuistoinen kokemus. Mutta hän ei ollut toistaiseksi soittanut nuottiakaan kanssamme lavalla.

Surkeasta käsikirjoituksesta huolimatta sävelsimme elokuvaan joitakin hyviä lauluja, kuten On the Beach, jonka kirjoitin Cliffin kanssa, A Matter of Moments ja Theme for Young Lovers. Ensimmäinen single, jolla John soitti, oli The Rise and Fall of Flingle Bunt, jonka me kaikki sävelsimme studiossa. Norrie Paramorin mielestä se oli singleainesta. Levy julkaistiin toukokuussa 1964, ja musiikkilehtien mielestä se edusti Shadowsien "uutta saundia". Se palautti meidät top-viiteen listoilla ja se äänestettiin vuoden instrumentaaliksi.
Bruce Welch: A Life in The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Johnny Blue - 09.06.2015 / 16:16:24
Onko tuota Bruce Welchin kirjaa julkaistu suomeksi, vai pelkästään englanninkielisenä?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 09.06.2015 / 16:29:01
Ei ole suomennettu. Itse sain ostettua kirjan viitisentoista vuotta sitten suoraan Englannista jostakin nettikaupasta melko kohtuulliseen viiden punnan hintaan. Jos myyjä olisi tiennyt, että painos oli loppuunmyyty, hinta olisi varmasti ollut korkeampi.

Tjaah... kyllä sitä näemmä yhä saa käytettynä vajaan kuuden punnan hintaan Amazonin kautta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Johnny Blue - 09.06.2015 / 22:53:19
Hyvä tietää! Hauskoja sitaatteja, vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Täytyy katsoa, josko joskus saisi hommattua sen jostain.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 19.07.2015 / 10:43:48
Vuonna 1976 EMI julkaisi monia kokooma-albumeja hyvällä menestyksellä. Julkaistut levyt nimettiin sarjaksi Twenty Golden Greats. The Beach Boys oli noussut listaykköseksi omalla Golden Greats -levyllään heinäkuussa, ja Glen Campbell seurasi perässä marraskuussa. EMI oli tutkinut markkinoita laajalti ja tullut siihen lopputulokseen, että Shadows-yhtyeen vastaava levy saisi erittäin hyvän vastaanoton. Yhtiön päätös oli meille yllätys, mutta se vakuutti meille, että levystä tulisi ykköshitti, kun se esitti asian meille. Levyn markkinointiin käytettäisiin paljon rahaa ja sitä mainostettaisiin televisiossa. Se oli ensimmäinen kerta, kun levyämme mainostettiin televisiossa.

Koska levy oli vanhasta materiaalista koostettu, mitään nauhoituksia ei tarvittu. Kun kappaleet oli valittu, yritin siistiä niitä ja nykyaikaistaa saundia lisäämällä keinotekoista stereovaikutelmaa. Ne oli alun perin levytetty monona.

Levy julkaistiin vuoden 1977 alussa ja se nousi listaykköseksi ja pysyi ykkösenä kahdeksan viikkoa. EMI oli ollut oikeassa. Itse asiassa levy nousi listoille vain kaksi vuorokautta julkaisunsa jälkeen, ja sitä myytiin 1,25 miljoonaa kappaletta — enemmän kuin mitään muuta levyämme. Levyn julkaisun myötä teimme Brianista täydet oikeudet omaavan Shadows-yhtyeen jäsenen.

Levyn jättimenestys sai meidät harkitsemaan bändin uudelleen kasaamista. Seuraavaksi toukokuuksi järjestettiin kiertue nimeltä Twenty Golden Dates, ja lähdimme taas tien päälle. Kaikki konserttimme myytiin loppuun.

Bruce Welch: A Life in The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 09.09.2015 / 13:21:07
Jo kauan kierrelleiden huhjen ja väitteiden mukaan Cliff Richardilla olisi ollut 60-luvulla suhde Jet Harrisin vaimon kanssa, peräti seksuaalinen suhde. Olen aina suhtautunut tähän "tietoon" suurin epäilyksin, mutta oheinen lehtiartikkeli kyllä viittaisi siihen, että asiassa voisi olla perääkin.
http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1094298/Cliff-Richard-stole-wife--hed-secretly-married-African-princess.html

Käännän pari kohtaa:
Cliffillä oli suhde Jetin vaimon kanssa. Jet ei koskaan oikein saanut tuota suhdetta mielestään. Lojaali Jet ei koskaan puhunut tästä edes Cliffille itselleen. Asiasta tuli julkinen vasta, kun Jetin entinen vaimo Carol Costa teki siitä sellaisen, ja tänä vuonna Cliff mainitsee tuon surullisen tarinan lyhyesti omaelämäkerrassaan.

Jetin ilme kiristyy, kun asiasta mainitaan. Jos lähes pyhimyksen asemassa olevalla Cliffillä tiedetään olleen seksuaalinen suhde vain yhden naisen kanssa elämänsä aikana, miten onnetonta, että tuo nainen oli Jetin vaimo.

Artikkelissa kerrotaan myös, että Jet oli mennyt naimisiin vain edistääkseen uraansa Shadowseissa, ja että hänen vaimonsa Carol Costa oli piintynyt Cliff-fani. Jos kaikki kolme, Cliff, Jet ja Jetin vaimo, ovat asiasta yhtä mieltä, voisiko siinä olla perää? Asialla ei tosin liene mitään maailmoja mullistavaa merkitystä...
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: tremolo - 09.09.2015 / 16:08:41
Jo kauan kierrelleiden huhjen ja väitteiden mukaan Cliff Richardilla olisi ollut 60-luvulla suhde Jet Harrisin vaimon kanssa, peräti seksuaalinen suhde.

Huh, vai että oikein seksuaalinen! Hyvä että tämä on vihdoin tullut julki, odotan innolla miten tähän suhtautuu JEHOVAN TODISTAJAIN pääkonttori New Yorkissa. Voi olla että Cliff saa lisäjaettavaa salkkuun keikkamatkoille!
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 07.01.2016 / 14:50:57
Brian Bennett on Rick Wakemanin tv-ohjelmassa haastateltavana noin 52 minuuttia.
https://www.youtube.com/watch?v=_p671Y__w8U
Haastattelija vaikuttaa olevan aidosti kiinnostunut Bennettistä, joka ehkä osittain siitä syystä kertoo innostuneesti uransa vaiheista. Haastattelu on tehty vuonna 2009, juuri ennen Cliffin ja Shadowsin 50-vuotiskiertueen alkua. Bennettin suorasanaisuus saa Wakemanin usein purskahtamaan nauruun: "Miksi Shadows hajosi 60-luvulla?" Vastaus: "Olimme tympääntyneet toisiimme."

Sama syy hajotti Varjot kuulemma myös vuonna 90. Bennett kertoo halunneensa ensisijaisesti big bandin rumpaliksi, mutta hän on myös säveltänyt paljon, mm. moniin tv-ohjelmiin. Kerran muuan hänen säveltäjän palveluksiaan halunnut tv-pomo ei edes tiennyt, että Bennett oli soittanut Shadowseissa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 08.03.2016 / 12:25:37
Apachen nousu ykköspaikalle aiheutti paljon väitteitä, että levyllä ei lainkaan soittanut The Shadows, vaan studiomuusikot. Tämä oli Hankin mielestä hyvin loukkaavaa.

Hank: "Jostakin syystä ihmiset eivät kerta kaikkiaan uskoneet, että ryhmä nuoria kykeni tekemään listaykkösen. Levyn tuoma menestys ja mielihyvä voittivat kuitenkin kaikki sen aiheuttamat ongelmat. Olimme saaneet jonkin verran rahaa laulujen säveltämisestä — ehkä noin sata puntaa sieltä sun täältä normaalin 25 punnan viikkopalkkamme lisäksi. Se aiheutti pikku hiljaa muutoksen elämäntapoihimme. Minä ostin tyylikkään puvun ja kengät. Kaikki näytti hyvältä: siirryimme skoottereista autoihin."

Bruce: "Saimme lisäansioita soittamalla sunnuntaisin ja säestämällä Cliffiä levyillä. Kun ajattelee, millaisia päätä huimaavia summia nykyisin maksetaan muusikoille, tajuan, miten kurjasti meitä kohdeltiin. Normaalitaksa siitä, että soitimme Cliffin ja Shadowsin singlellä oli seitsemän puntaa kullekin! Outoa on, että tuohon aikaan emme oikeastaan ajatelleet rahaa sellaisenaan, vaan että sen avulla saatoimme vaihtaa rysyistä kunnon tamineisiin."

Mike Read: The Story of The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 16.04.2016 / 13:07:28
Mestiksen loppuottelut ovat menossa  :) , tässä ajankohtaan sopiva iskelmä.
Oy Veikkaustoimisto Ab:n viikkojulkaisussa "Veikkaaja" arvosteltiin 17.2.1964 Ann Christinen uusin levytys "Lätkäheila".

"Lätkäheila - Näen silmissäni taivaan"
Ensinmainittu on kiva rallatus tytön mustasukkaisuudesta lätkää kohtaan Saukin erinomaisilla sanoilla varustettuna. Kääntöpuoli hyminää rakkaudesta tunnelmatyyliin.  Antaisimme täyden kympin tälle hyvin soitetulle (Erkki Valasteen ork.) levylle, ellei A.C. naukuisi ja niekauttelisi ihan tarpeettoman tiheään. Jotenkin se ottaa "aivoon".


https://www.youtube.com/watch?v=RCb-Emth2E8
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 16.04.2016 / 14:02:54
Muistini mukaan nimimerkki  Apache kirjoitti aikoja sitten tällä foorumilla New Orleans matkastaan ja kertoi piipataneensa Bourbon Street jazz clubin tiloihin jossa  veteraaneista koostuva bändi soitti. Bändille osoitettu pyyntö soittaa "Kansas City" biisiä tuotti mieluisan tuloksen.
No, kipaleen voi soittaa monilla eri sovituksilla,  tässä "Veikkaaja" lehden, 3.2.1964 arvio.

 TRINI LOPEZ Kansas City - Lonesome traveller.
"Ensinmainittu on käsittääksemme tyypillistä "hilly-billy" - musisointia, ja sinänsä  varsin letkeä  sävelmä. Trini Lopez antaa äänellisesti vilpittömän vaikutelman (ottakoon tuon sanonnan kukin niinkuin itse haluaa) ja  tämä levy antaa oman  vastauksensa laulajan saavuttamalle suosiolle. Kääntöpuolen "yksinäinen tallustelija" pitää aika kovaa kiirettä, mutta  onhan hänellä iso maa käveltävänään."

Kansas City  https://www.youtube.com/watch?v=rRpEu2TinPY

Lonesome traveler    https://www.youtube.com/watch?v=147ld1ste5s
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 19.04.2016 / 21:14:35
Toimittaja Regina Sjöholm arvioi otsikolla "Sävelsäilykkeitä"  tabloidilehti "Veikkaajan" sivuilla "lyhyesti levyuutuuksia - joko aivan tuoreita tai sellaisia, joista ei aikaisemmin ole puhuttu, mutta jotka ansaitsevat huomiota"

Pienenä johdantona viikon levyarvioille hän löytää  ajankohtaan sopivat sukkelat ajatukset : "Beatlesien suursuosio alkaa Amerikan levymarkkinoillakin laskea - kotimaassa Englannissa heidän nimeään ei enää ole viikkoihin löytänyt kahdenkymmenen eniten myydyn levyn laulajina. Niin katoo maailman kunnia, mutta kyllä sitä kunniaa tulikin ja rahaa kans - ihan niinkuin pienimmissä puitteissa aikoinaan Ruotsin Snoddas Nordgrenille, joka nykyisin elää entisiä verovelkojaan maksellen. Mitäpä näistä ikävistä asioista, kun on hauskempaakin kerrottavaa!"

Rautalankaa unohtumatta.. 27.7.1964.

The Scaffolds: Ghost train - You
"Aavejunassa on mestauslavarautalankayhtye hyvin saanut aidon aave- ja junatunnelman aikaan. Muutenkin meno on varsin hillittyä, joten junasssa istuu aaveista huolimatta vallan mielikseen. "You" on tuonut laulunkin mukaan, mikä vaikuttaa miinukselta tässä muuten hyvässä levyssä, sillä laulu on sitä samaa paikallaanpolkevaa jonkotusta, jota on kuultu ihan väsymykseen. Säveltäjä Christer Bergholm lienee yhtyeen jäsen? Sama henkilö vastaa Aavejunan  taidokkaasta sovituksesta."

Ghost train  https://www.youtube.com/watch?v=gfhYlw6IbU8

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 20.04.2016 / 12:36:11
Joidenkin mielestä Hank Marvin on maailman paras kitaristi. Hän itse on ihan eri mieltä:

Eric on paljon parempi kitaristi kuin minä. Myönnän tosin, että musiikissa on vaikea sanoa, mikä on hyvää, puhumattakaan siitä, mikä on parasta. Minä kuuntelen kotona paljon Claptonia. Hänen tekniikkansa on loistava. Taustastahan kaikki johtuu. Minä olin kiinnostunut bluesista nuorena, mutta siten seurasi skiffle-aika, tapasin Cliffin, ja ajauduimme esittämäämme musiikkiin.

Menneet 11 vuotta ovat olleet hyvin kiireiset, ja joskus ihminen uppoutuu niin syvälle omiin tekemisiinsä, ettei ehdi katsella ympärilleen ja havaita, mitä muut tekevät. Eräänä päivänä satuin kuulemaan Creamiä, ja se kuulosti uskomattomalta. Minun piti istuutua ja kummastella, mitä ihmeen outoja ääniä Eric Clapton loihti kitarastaan. Hänen musiikilliset juurensa ovat syvällä bluesissa, eivätkä ulkoiset vaikutteet ole muuttaneet häntä.

Kykenisinkö minä soittamaan täsmälleen samoin kuin hän? En tiedä, mutta miksi soittaisin niin, vaikka ehkä kykenisinkin? Nautin esiintymisestä, mutta en mielelläni ole poissa kotoa kauan kerrallaan.* Täytyy löytää aikaa säveltämiselle, joka on hyvin rentouttavaa, tuottaa minulle muutaman lantinkin — ja minun on löydettävä keino parantaa kitaransoittotaitoani.

Mike Read: The Story of The Shadows

* Tämä Hankin halu välttää pitkiä kiertueita oli yksi seikoista, joista Bruce Welch ei pitänyt. Hän mainitsee sen kirjassaan A Life in The Shadows. Ja kun Brian Bennett ehdotti Hankille keväällä 2010, että Cliff ja The Shadows lisäisivät juuri päättyneeseen Euroopan, Uuden-Seelannin, Australian ja Etelä-Afrikan kiertueeseensa vielä keikkoja Japanissa ja muissa Kauko-Idän maissa, Hank kieltäytyi. BB mainitsee tästä omilla nettisivuillaan.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 20.04.2016 / 15:29:23
 Veikkaaja lehden mainiota levyarvostelijaa Regina Sjöholmia ei hillitse mikään. Kesäkuun ensimmäisenä 1964 vuorossa on Swinging Blue Jeans yhtyeen vuoro uhrautua sananvapauden alttarille .

Hippy Hippy Shake - Now I Must Go
"Kun levy pärähti soimaan niin kuvittelimme aluksi, että joku puristaa varista takapuolesta, mutta kyllä tässä sittenkin ihmiset ovat laulamassa ja rautalankoja repimässä. Jälkimmäisestä twististä löytyy jopa melodiakin, mutta ensinmainittu on sittenkin "se" tällä levyllä - ehkä juuri älyttömyytensä takia. Kuten tarkkaavainen lukija havaitsee emme ole kehuneet tätä levyä kovinkaam komeasti, mutta ei se sitä kaipaakaan.. Se keikkuu tilastojen kärjessä muutenkin".
 

https://www.youtube.com/watch?v=P7uFXdYLgn4

https://www.youtube.com/watch?v=szPAxI82M-A
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 22.04.2016 / 17:20:09
Suomalaisen rautalangan kukoistusvuosi 1963 on jäänyt taakse, uusi vuosi tuo mukanaan erilaiset tuulet .  Veikkaaja lehden  Regina Sjöholm kommentoi iskelmätaivaamme suunnan muutoksen. Arvostelu 13.1.1964.

HEI, TYTÖT - KAIPAAN SUA
"The Sounds ja Johnny ovat havainneet rautalankamusiikin pelkkänä musiikkina olevan laskusuunnassa, ja niinpä rumpali Johnny on pantu laulamaaan räminän myötä. Aika näppärin tuloksinkin. Johnny Liebkind taitaa lauleskella useammassa eri yhtyössä, mikä meille erikoistumisen aikana on melko harvinaista. Sävellykset ovat etikettien mukaan Johnnyn omia, kuten sanatkin, mutta olisi tuohon "Kaipaan Sua" -twistiin sentään saanut sijoittaa sanan "mukaelma", sillä ainakin me löysimme siitä merkillisiä yhteenkuuluvuuksia "Tyttöni mun" -valssiin. Mutta eihän Beethovenistakaan puhuttu mitään, kun "Fur Elisestä" tehtiin "Kaipuun kukka".

Kaipaan suo    https://www.youtube.com/watch?v=3j3iNOIEJ9U

Hei tytöt  https://www.youtube.com/watch?v=T5257xRocac

Tuula Ikäheimo: Kaipuun kukka  https://www.youtube.com/watch?v=ak2B2M0n4kQ
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 23.04.2016 / 14:00:49
Suomalaisen rautalangan kukoistusvuosi 1963 on jäänyt taakse, uusi vuosi tuo mukanaan erilaiset tuulet .  Veikkaaja lehden  Regina Sjöholm kommentoi iskelmätaivaamme suunnan muutoksen. Arvostelu 13.1.1964.

HEI, TYTÖT - KAIPAAN SUA
"The Sounds ja Johnny ovat havainneet rautalankamusiikin pelkkänä musiikkina olevan laskusuunnassa, ja niinpä rumpali Johnny on pantu laulamaaan räminän myötä. Aika näppärin tuloksinkin. Johnny Liebkind taitaa lauleskella useammassa eri yhtyössä, mikä meille erikoistumisen aikana on melko harvinaista. Sävellykset ovat etikettien mukaan Johnnyn omia, kuten sanatkin, mutta olisi tuohon "Kaipaan Sua" -twistiin sentään saanut sijoittaa sanan "mukaelma", sillä ainakin me löysimme siitä merkillisiä yhteenkuuluvuuksia "Tyttöni mun" -valssiin. Mutta eihän Beethovenistakaan puhuttu mitään, kun "Fur Elisestä" tehtiin "Kaipuun kukka".

Kaipaan suo    https://www.youtube.com/watch?v=3j3iNOIEJ9U


Amme ja Apache ansaitsee kiitokset näistä mielnkiintoisista vanhoista jutuista.
Tuohon Kaipaan Sua -stygeen sanoisin, että eikös sen laulanut Eero Raittinen, eikä Johnny.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 23.04.2016 / 14:39:22
 :) kiitos septimus positiivisesta palautteesta.
 Veikkaan että Veikkaaaja- lehden Regina Sjöholm ei ollut aivan perillä The Sounds yhtyeen jäsenvaihdoista. Jo syksyllä 1963 Raittisen veljekset olivat liittyneet bändiin. Joulukuussa äänitetty Tytöt / Kaipaan suo  single oli kuitenkin ilmeisen tuoreena tullut hänelle arvioitavaksi ! Olet aivan oikeassa lauluäänien suhteen.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 25.04.2016 / 18:06:01
"Veikkaaja", Regina Sjöholm 9.11.1964.

Don`t throw your love away -  I pretend I`m with you
"The Searchers on kuulemma tämän päivän nimi Englannissa, jossa niitä nimiä on sentään vallan valtavasti. Kumma kyllä, yhtyeen jäsenet muistuttavat aivan erehdyttävästi ihmisiä - ovat normaalin näköisiä niin ilmeiltään kuin kampauksiltaankin. Ja mitä laulutyöhön tulee, niin se on hillittyä rautalankayhtyeitten mittapuun mukaan. Ensinmainittu on maailmaniskelmä, mutta eipä levyn kääntöpuoli paljon jää jälkeen - ehkä rinnanmitan."

https://www.youtube.com/watch?v=W9tOPz7BUWM
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 02.05.2016 / 01:05:03
"Veikkaaja", Regina Sjöholm 9.11.1964.

Manfred Mann: Do wah diddy diddy -What you gonna do ?
"Manfred Mann on koko yhtyeen nimi eikä vain johtajan. Kysymys on siis rautalankayhtyeestä, vaikka esittäjän nimi saattaa harhauttaa. Tasapaksua tavaraa, vaikkakin ensinmainittu on muodostunut nuorison suursuosikiksi. Ja se on siis nasta, niinkuin on tapana sanoa."

https://www.youtube.com/watch?v=fh3LzG3Y2aY
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 06.05.2016 / 13:57:56
"Veikkaaja", Regina Sjöholm 10.2.1964.

Harold Bradley: Maria Elena - A La Orilla Del Lago
"Onpa aika kova kitaristi tämä Amerikan Harold joka soittaa instrumenttiaan niin näppärästi, että siinä voisi tulla Heikki Laurilakin kateelliseksi. "Maria" on sitäpaitsi sävellyksenäkin ylikylän luokkaa, jolla luulisi tekstitettynä olevan sanomista meikäläisilläkin levymarkkinoilla ja tanssilattioilla. Oikein jää hyvä maku suuhun, kun kaiken nykyhälinän keskellä kuulee tällaista musiikkia kitaralla soitettuna. Harold Bradley kun on kitaran soittaja eikä vain omistaja."

Still going strong....  www.haroldbradley.net/
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 09.05.2016 / 23:45:07
"Veikkaaja", Regina Sjöholm 13.1. 1964.

Brian Poole & The Tremeloes: Twist and Shout / We Know.
"Brian Poolen ja The Tremeloes`ìn tulkinta ensinmainitusta on huomattomasti onnistuneempi kuin The Beatles-yhtyeen, joka suvumennen on Englannin nuorison tämänhetkinen epäjumala. Mutta puhutaampa Poolesta ja kumppaneista. Vanhemmalle kuulijalle esitys ei taida paljon antaa, mutta siinä on mielestämme yksitikkoisuudessaan jotakin suggeroivaa, joka tartuttaa tarinan korvaan aika mukavasti, joten ei ihme, että nuoret pitävät tästä levystä. Kääntöpuolen melodiassa on jopa vallan harvinaista "ituakin" - se on miltei kuin Toivo Kärjen sävelkynästä lähtenyt"

We Know   https://www.youtube.com/watch?v=VISOSYB_hBQ
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 13.05.2016 / 11:34:25
Amme ja Apache ansaitsee kiitokset näistä mielnkiintoisista vanhoista jutuista.
Kiitos kiitoksista! Tässä vähän lisää kesältä 1960.

Keskiviikkona 20. heinäkuuta 1960 Hank, Bruce, Jet ja Tony silmäilivät New Musical Expressin tilastoja nähdäkseen näkyikö Apachen aikaansaama kuohunta tilastoissa.

Sillä viikolla uusia tulokkaita oli neljä. Valerie Mastersin Banjo Boy, The King Brothersin Mais Oui, Duane Eddyn Because They're Young ja Apache, joka oli paikalla 19. He olivat tehneet sen! Mutta se oli vasta alkua. Samalla viikolla Cliff vei Brucen sävellyksen Please Don't Tease ykköseksi, missä se pysyi samalla kun Shadows nousi seitsemänneksi, ja sitten viidenneksi, ja sitten kolme paikkaa kerrallaan kakkoseksi. Lopulta Shadows syrjäytti vokalistinsa keskellä elokuuta.

Heidän suosionsa aiheutti keskustelua siitä soittaisiko Shadows vastedes enemmän Cliffin konserteissa, vai korvaisiko hän Shadowsin vähemmän tunnetulla porukalla, ja Shadows kulkisi omia teitään.

Cliff tyrmäsi kaikki ajatukset hänen ja Shadowsin erosta ja korosti, kuten oli aina ennenkin tehnyt, että hän ja Shadows olivat erottamaton kokonaisuus ja tulisivat aina olemaan. He olivat kuitenkin tehneet yhteisen päätöksen, että jos Shadows saisi toisenkin hitin Apachen jälkeen, he soittaisivat erillisen osuuden ilman Cliffiä hänen konserteissaan, vaikka tietysti myös yhä säestäisivät Cliffiä. Tosin Cliff leukaili: "Jaahas, jos tämä toistuu, teidän pitää häipyä!" Virnuileva Jet puolestaan lohkaisi: "Jos tämä toistuu, meidän täytyy etsiä uusi laulaja."

Mike Read: The Story of The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 16.05.2016 / 22:10:15
"Veikkaaja", Regina Sjöholm 24.2.1964.

"Eurovision  iskelmäkilpailun karsinta on sitten Suomen osalta onnellisesti ohi. Sanomme onnellisesti, sillä  vahva ennakkosuosikki voitti.
"Laiskotellen" otti selvän voiton. Lasse Mårtensonin säveltämänä, sanoittamana ja esittämänä - eihän sitä yksi ja sama mies voi paljon enempää tehdäkään!.  Eihän näissä kilpailuissa pitäisi vaikuttaa esittäjä, vaan melodia, mutta olipahan sävelmäkin tavallisuudesta pokkeava ja hauska. Olkoon onneksi, ja aletaan heti laiskuuden merkeissä.


Lasse Mårtenson: Laiskotellen - Ehkä kerran.
Kaksi foxia joista ensinmainittu - tietyistä syistä - vetää ylivoimaisen huomioon puoleensa. Jäi tuossa esipuheessa mainitsematta, että  sovituskin on Lasssen omaa työtä, ja se täydentää sopivasti tätä työn neliapilaa. Kohtuuden vuoksi on sanottava että Lasse oli runoillut teelmänsä ruotsiksi, ja tämä suomalainen teksti on Sauvo Puhtilan käsialaa. Sehän ei himmennä karsintavoittajamme loistavaa panosta suomalaisen iskelmän viemisessä kansainvälisille areenoille. Hyvä levy, joka tulee kulumaan soittimissa."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 27.05.2016 / 17:12:01
"Veikkaaja", Regina Sjöholm 10.2.1964.

Lasse Mårtenson: Voin sanoa sen toisinkin / Pikku rumpalipoika.
"Lasse Mårtenson on kovasti ihailtu ja kovasti haukuttu erikoisuus laulajimme joukossa. Joku sanoo hänen lauluaan jazzzahtavaksi joku hassahtavaksi. Olipa miten tahansa laulutapa on aina kiinnostava ja tässä hänellä on laulettavanaan kaksi kuuluisaa amerikkalaista iskelmää, joista "rumpali" kohosi muistaaksemme sikäläisten tilastojen ykköseksi. Syytä emme oikein ymmärrä ja mitä emme ymmärrä, sitä emme käsitä. Ensinmainitun melodia sensijaan on very fine, kuten kulttuuripersoonat sanovat."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 01.06.2016 / 21:38:21
Aikoinaan LauriTheSaint kirjoitteli tänne usein, mutta nyt hänen viimeisestä käynnistään on kulunut jo yli kolme vuotta. Tietääkö kukaan hänestä tai The Saints -yhtyeestä mitään? Muistan lukeneeni jonkun kirjoittamana, että joku The Saintsin jäsenistä sai äkillisen sairauskohtauksen, mutta en löytänyt sitä enää. Onko bändi lopullisesti haudattu?
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: septimus - 02.06.2016 / 14:12:33
Aikoinaan LauriTheSaint kirjoitteli tänne usein, mutta nyt hänen viimeisestä käynnistään on kulunut jo yli kolme vuotta. Tietääkö kukaan hänestä tai The Saints -yhtyeestä mitään? Muistan lukeneeni jonkun kirjoittamana, että joku The Saintsin jäsenistä sai äkillisen sairauskohtauksen, mutta en löytänyt sitä enää. Onko bändi lopullisesti haudattu?

Viime aikoina bändissä soitti enää yksi alkuperäisistä jäsenistä, eli rumpali Jukka. Mutta nyt on kotisivutkin kadonneet. Taitaa olla bändi haudattu.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 05.07.2016 / 10:50:04
Jostakin syystä tämän päivän Helsingin Sanomissa on osastossa "50 vuotta sitten" seuraava juttu.

Shadows vauhdissa

Tummasilmäinen, miellyttävä poika, jonka pitkät hiukset oli huolellisesti kammattu taaksepäin, astui farmarihousuisena levytysstudioon lähes kahdeksan vuotta sitten. Hän oli tullut tekemään The Drifters -yhtyeensä kanssa ensimmäistä levyään muutamaa päivää ennen 18. syntymäpäiväänsä.

Tämä mies oli Cliff Richard ja säestävä yhtye sittemmin Driftersistä nimensä muuttanut The Shadows, joka ensimmäisenä yhtyeenä maailmassa lähti luomaan sähkökitaramusiikkia omaksi alueekseen.

The Shadows — varjot — sai kauan vaeltaa yksin. He olivat sähkökitaran nuoruusaikoina vielä oikeastaan rock and rollin sukupolvea, mutta esim. sellaiset ikivihreät sävelmät kuin Valencia nousi heidän tulkitsemanaan yhä vankempaan suosioon. Ensimmäisiä menestyskappaleita oli myös instrumentaaliesitys Apache.

Mitään mainintaa Hesarissa ei ole siitä, miksi juuri kahdeksan vuotta Cliffin ensilevytyksen jälkeen asiasta kirjoitettiin. Alkuajoista lähtien monet elivät siinä luulossa, että Cliffin ensilevyllä todella soittivat myöhemmin Shadowsissa tunnetuiksi tulleet muusikot. Sen kuvan yllä olevasta jutustakin saa. Haitanneeko tuo? Totuus on kuitenkin toisenlainen. Lainaan vielä pätkän Bruce Welchin kirjasta A Life in The Shadows.

Torstaina 24. heinäkuuta 1958 Cliff Richard ja The Drifters levyttivät kappaleet Move It ja Schoolboy Crush EMIn studio kahdessa Abbey Roadilla Pohjois-Lontoossa, jossa The Beatles oli aloittava levytysuransa neljä vuotta myöhemmin.

Alun perin Norrie Paramor halusi käyttää levytyksessä ainoastaan studiomuusikoita, mutta suostui lopulta pitkän suostuttelun jälkeen vastahakoisesti siihen, että Terry Smart ja Ian Samwell soittivat myös. Heidän kanssaan soitti kaksi Englannin johtavaa studiomuusikkoa, Frank Clarke bassoa ja soolokitaristi Ernie Shears, joka loi kappaleeseen sen upean intron sekä välisoitot. Ernie ei sen jälkeen enää koskaan soittanut yhtä upeasti. Move It nousi listakakkoseksi marraskuun ensimmäisellä viikolla.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 11.07.2016 / 20:46:05
Umberto Marcato (s.1936) esiintyi Suomessa useissa kaupungeissa viimeksi talvella 2016, konsertoiden kotimaisten laulajien kanssa.
Yli viisikymmentä vuotta sitten hän levytti kotimaiselle levy-yhtiölle  suomalaisia tangoja.

"Veikkaaja", Regina Sjöholm 17.2.1964.

Umberto Marcato: Domani (tornero...) - La verita.
"Suomelle uskollinen Umberto on taas laulanut suomalaisia iskelmiä italiaksi. "Siks`oon mä suruinen" ja "Katuviertä pitkin". Pieni, pehmeä ääni, joka on näihin tangoihin yhtä sopiva kuin kuula pyssynpiippuun. Osuu siis suoraan kuulijan sydämeen. Umberto on itse italiantanut tekstitkin, joten kunnioituksemme on entisestään suurempi. Sopii hyvin maisemiin, kuten Kemijärven jätkäkin sanoi saadessaan ensi kerran moottorisahan käsiinsä."

Domani   https://youtube.com/watch?v=mjMpagxE2No

La verita  https://youtube.com/watch?v=DvVBYcsS7V4
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 11.07.2016 / 22:22:44
"Veikkaaja" 28.9.1964.

Rautalanka soi ja voi liian hyvin vielä syksyllä 1964 vanhemman polven suomalaisten ärsytykseksi. Eikö tämä kevyenmusiikin muoti-ilmiö jo ota laantuakseen ? Toimittaja Harry Kaasalainen kirjoittaa Veikkaajaan pakinan otsikolla RAUTALANKATYYPIT. Hän heittäytyy vallan psykologiksi, analysoi ja löytää yhtäläisyyksiä ajan ihmisistä ja musiikista. 

"Nykyään kuulee rautalankamusiikkia joka ainoa päivä. Hyvin siis helisee. Ja orkestereja ja yrittäjiä on monenlaisia. Mutta emme nyt huoli - siihen ei asiantuntemuskaan riittäisi - puhella näistä helistäjistä ja helinöistä vaan vallan muusta rautalankaan liittyvästä. Haastelemme sellaisesta ihmislajista, jota voisi vallan hyvin nimittää rautalankatyypiksi.

Perustyyppi.
Rautalankatyypin peruslaji on yhtä kireä kuin kiristetty kitaran kieli ja soiton kuulee tyypin omalta kieleltä. Ja se soitto on - ainakin lähimmäisten mielestä - suruista tehty. Hänen musiikkinsa on kuivaa ja kireää. Itse hän on nimittää sitä asalliseksi soitannoksi ja taloudelliseksi. Ja taloudellisen niukkaa see onkin ja samat ovat laulutkin. Päivästä päivään melodia on sama: minä tiedän.

Soitan, soitan.
Hän tietää tarkoin mitä ja miten soittaa  eikä usenkaan tajua soittelevansa toisten ihmisten hermoja. Niiden kielet ovat tällaisen rautalangan lähettyvillä myös hyvin kireät. Ja tästä rautalankatyyppi pitää: on tanssittava hänen musiikkinsa mukaan. Niinpä hän siis kiristää otetta entisestään ja tahti senkun kiihtyy. Eikä se ole letkaa, vaan vallan muunlaista hyppelyä sen pelauksen tahdissa syntyy.

Eikä hän väsy.
Hän uutteroi löysäämättä ja merkillistä kestävyyttä osoittaen. Lähimmäisten musiikkikorva on kyllä helissyt lukkoon jo aikoja sitten ja siellä soi aivan muuta. Mutta mitäpä rautalankatyyppi siitä välittäisi. Aina ja kaikkialla, kotona ja työssä, arjessa ja juhlassa hän kulkee kiirein ottein ja antaa kyllä kaikkialla kuulua itsestään. Ja kyllä kuuluukin ja hänen jäljiltään jää aina pelkästään kärsiviä ilmeitä ja ihmettelyä.

Hermot, hermot.
Rautalankatyyppi hallitsee hermoillaan - niin kuin muuten tätä pahaa maailmaa on hallittu jo ammoisista ajoista alkaen - ja kylläpä hän hermoille ottaakin. Hän ei siedä leppeämpää musiikkia ollenkaan vaan tajuaa musiikiksi vain oman kielensä kitinän. Jos joku onneton vihjaa, että eiköhän vähän voisi näppäillä hiljemminkin, niin silloinpa rautalanka vasta oikein kimakaksi muuttuukin ja vaientaa kyllä sellaiset vihjeet heti alkuunsa.


Näin on ollut.
Rautalankatyyppi on usein kokonaisten aikakausien tuote. Hän kertoo miten on ollut hänen lapsuudessaan ja monesti tuntuusiltä, että kaikki hänen ammoiset sukulaisensa ovat olleet samanlaisia soittelijoita. Mitäs me muutamat lempeämmät mahdamme. Me vain kuuntelemme. Emmekä me kallista korvaamme, siitä pitää rautalankatyyppi huolen. Ja soitto soi.

[b]Loppuun saakka.[/b]
Kestettävä näitä rautalankoja on, mutta onhan sentään aina olemassa toivo, että korvat kuuroituisivat niin paljon ettei soittoa enää kuuluisi vaan voisi hymyillä kuin jakoavain soitolle ja soittajille. Pitäytykäämme siihen kireänkin pelauksen aikana."
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: panman - 18.07.2016 / 00:50:44
Umberto Marcato (s.1936) esiintyi Suomessa useissa kaupungeissa viimeksi talvella 2016, konsertoiden kotimaisten laulajien kanssa.
Yli viisikymmentä vuotta sitten hän levytti kotimaiselle levy-yhtiölle  suomalaisia tangoja.

"Veikkaaja", Regina Sjöholm 17.2.1964.

Umberto Marcato: Domani (tornero...) - La verita.
"Suomelle uskollinen Umberto on taas laulanut suomalaisia iskelmiä italiaksi. "Siks`oon mä suruinen" ja "Katuviertä pitkin". Pieni, pehmeä ääni, joka on näihin tangoihin yhtä sopiva kuin kuula pyssynpiippuun. Osuu siis suoraan kuulijan sydämeen. Umberto on itse italiantanut tekstitkin, joten kunnioituksemme on entisestään suurempi. Sopii hyvin maisemiin, kuten Kemijärven jätkäkin sanoi saadessaan ensi kerran moottorisahan käsiinsä."

Domani   https://youtube.com/watch?v=mjMpagxE2No

La verita  https://youtube.com/watch?v=DvVBYcsS7V4

Kiitos linkeistä! Oikein oli Umberto hienot versiot tehnyt. Jostain syystä en ollut ennen kuullut.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 19.07.2016 / 14:44:06
Kun olen uudella älytelkkarillani katsellut SinäPutkilosta joitakin rautalankaesityksiä, se on tietysti alkanut ehdotella uusia katsottavia. Tulin eilen katsoneeksi pitkän pätkän Cliff Richardin konserttia, joka taisi olla nimeltään Here and Now, jos oikein muistan. Olen alkanut arvostaa miestä yhä enemmän hänen ikääntyessään, jolloin on karissut pois paljon kaikenlaista turhantärkeyttä, vaikka en olekaan koskaan pitänyt häntä yhtä hyvänä ja taitavana laulajana kuin hänen idolinsa Elvis Presley.

Cliff kertoi, että Bruce Welch, siis Shadows-yhtyeen komppikitaristi, tuotti monia Cliffin levyjä aikoinaan. Kerran Bruce oli antanut kuulokkeet Cliffille, joka oli levyttämässä lauluosuutta valmiin säestyksen päälle. Kun kappale loppui, Bruce oli sanonut, että muuten hyvä, mutta pitäisi laulaa samassa sävellajissa kuin säestys. Cliff kertoi, että toisella yrityksellä homma onnistui.

Aika harva laulaja kertoo konserteissaan yleisölleen laulaneensa metsään. Ei tule mieleeni ainoatakaan toista, mutta kaipa heitä on. Cliff mainitsee vielä, että Brucen korvaa häiritsi sekin, että rumpalin symbaali oli epävireessä muiden soitinten kanssa.  :) No juu... Aina Bruce ei luottanut omiin korviinsakaan. Kirjassaan hän kertoo, että kun hänellä oli psyykkisiä ongelmia vuoden 1963 paikkeilla ja sen jälkeenkin, hän ei mielestään aina saanut kitaraansa vireeseen. Niinpä hän maksoi basisti John Rostillille siitä, että hän viritti Brucen kitaran.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Johnny Blue - 19.07.2016 / 15:08:53
Kun olen uudella älytelkkarillani katsellut SinäPutkilosta joitakin rautalankaesityksiä, se on tietysti alkanut ehdotella uusia katsottavia. Tulin eilen katsoneeksi pitkän pätkän Cliff Richardin konserttia, joka taisi olla nimeltään Here and Now, jos oikein muistan. Olen alkanut arvostaa miestä yhä enemmän hänen ikääntyessään, jolloin on karissut pois paljon kaikenlaista turhantärkeyttä, vaikka en olekaan koskaan pitänyt häntä yhtä hyvänä ja taitavana laulajana kuin hänen idolinsa Elvis Presley.

Cliff kertoi, että Bruce Welch, siis Shadows-yhtyeen komppikitaristi, tuotti monia Cliffin levyjä aikoinaan. Kerran Bruce oli antanut kuulokkeet Cliffille, joka oli levyttämässä lauluosuutta valmiin säestyksen päälle. Kun kappale loppui, Bruce oli sanonut, että muuten hyvä, mutta pitäisi laulaa samassa sävellajissa kuin säestys. Cliff kertoi, että toisella yrityksellä homma onnistui.

Aika harva laulaja kertoo konserteissaan yleisölleen laulaneensa metsään. Ei tule mieleeni ainoatakaan toista, mutta kaipa heitä on. Cliff mainitsee vielä, että Brucen korvaa häiritsi sekin, että rumpalin symbaali oli epävireessä muiden soitinten kanssa.  :) No juu... Aina Bruce ei luottanut omiin korviinsakaan. Kirjassaan hän kertoo, että kun hänellä oli psyykkisiä ongelmia vuoden 1963 paikkeilla ja sen jälkeenkin, hän ei mielestään aina saanut kitaraansa vireeseen. Niinpä hän maksoi basisti John Rostillille siitä, että hän viritti Brucen kitaran.
Aika avointa kerrontaa. Ei ole tarvetta pönkittää omaa asemaa ja erinomaisuuttaan, vaan uskalletaan kertoa myös niistä heikommista hetkistä. Arvostettavaa.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 20.07.2016 / 11:08:34
Tämä YouTuben harjoittama tarjonta on antanut vastauksen mieltäni jo kauan vaivanneeseen kysymykseen. Ostin nimittäin jo joko vuonna 2000 tai 2001 Shadowsien dvd-levyn The Shadows Live, vaikka en vielä edes omistanut dvd-soitinta. Se oli ensimmäinen dvd-levyni. Satuin näkemään sen eilen konkurssin tehneen Anttilan myymälässä Helsingin Makkaratalossa, ja nappasin sen tietysti heti mukaani.

Kun sitten hankin Pioneerin tv-virittimellä, kovalevyllä ja ajastimella varustetun dvd-tallentimen vuonna 2003 heti sen tultua myyntiin, kummastelin, miksi levylle oli pantu vain seitsemän kappaletta, eikä koko Birminghamin konserttia vuodelta 1984. Vastaus selvisi muutama päivä sitten YouTubesta. Kyseessä oli Cliff Richardin ja Shadowsien yhteiskonsertti, jossa Shadows soitti vain nuo kappaleet ilman Cliffiä. Enempää ei siis ollut tarjollakaan.

Kun katselin koko konsertin, korviini pisti hieman yhtyeen jäsenten ja Cliffin keskinäinen sanailu kappaleiden välillä. Kaikki kävi muka kitkatta ja jouhevasti, mutta itse asiassa repliikeistä kyllä kuulee, että näennäisestä hyväntahtoisuudesta huolimatta porukan jäsenten välillä oli pientä jännitettä ja kitkaa jo tuolloin. Vuoden 1978 Thank You Very Much -konsertissa tätä ilmiötä ei vielä esiintynyt — eikä tietenkään enää vuoden 2009 The Final Reunion -konsertissakaan.

Bruce kirjoittaa kirjassaan, että hän olisi halunnut bändin tekevän enemmän ja pidempiä kiertueita 80-luvulla, mutta Hankin uskonnolliset riennot estivät tämän. En tiedä oliko Bruce todella tätä mieltä, vai kirjoittiko hän vain Hankin mainitseman syyn erittelemättä sitä mitenkään. Voi nimittäin olla, että Hank ei halunnut kiertää maailmaa soittelemassa henkilökohtaisten välien hiljalleen huonontuessa, mutta ei maininnut tätä syyksi tietenkään. 80-luvulla oli vuosia, jolloin Shadows teki vain yhden konserttikiertueen. Puhetta Brucen ja Hankin ja muidenkin välillä oli aika vähän. Hank muutti Australiaan vuonna 1986 mainitsematta siitä kenellekään etukäteen. Se kertoo aika paljon!

Uskonto tai sen harjoittaminen ei mitenkään estänyt kuukausien mittaista keikkailua vuosina 2009-10, kun vanha suola oli alkanut janottaa niin paljon, että henkilökohtaiset ongelmat haudattiin ja päätettiin, että mistään ei riidellä ja nautitaan nostalgisista tunnelmista. Hankin vastenmielisyys pitkiä kiertueita kohtaan näkyi kyllä silloinkin siinä, että hän ei suostunut enää pidentämään kiertuetta Japaniin.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 27.07.2016 / 11:47:13
"Veikkaaja", 17.2.1964 Regina Sjöblom.

Johnny Forsell: Bella Maria - Onnen ruusut.

"Johnny F. - meillä kun on toinenkin laulaja-Johnny - siis Johnny F. ei ole niitä ahkerampia levylaulajimme, mutta tulos onkin sitten yleensä aika hyvä. Tämä levy ei petä JF:n ystävien toiveita. "Bella" on sikäli harvinainen tango, että se piipahtaa silloin tällöin duurissakin. Ruusupuolella on Orvokki Itä heittänyt kylmästi kuuluisan tähden Ann Margretin sivuun. Tämä kaunokainen on nimittäin saanut ulkomailla tämän iskelmän omiin nimiinsä, mutta eihän Orvokilta voi täyttä vaatia, kun ei ole täyttä annettukaan."

https://youtube.com/watch?v=BYUS9DBzhAA

Agents / Jorma Kääriäinen faneille tämä lienee melko tuttu kappale, tosin levytetty toisella nimellä....
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 29.07.2016 / 18:41:49
On näin kesällä ollut aikaa antaa SinäPutkilon suositusten viedä sinne sun tänne. Television äänitason avulla (soundbar, mitä lienee suomeksi?) äänikin kuulostaa vähän niin kuin liveltä, kuten Soundsien Bobi Söderblom kerran sanoi kylässä ollessaan.

Päivänä muutamana vastaan tuli Cliff Richardin haastattelu ohjelmassa An Audience with Cliff. Hän kyllä seisoo lavalla kaiken aikaa yleisön edessä ja laulaakin aika monta numeroa. Ohjelma taisi olla vuodelta 1999, jolloin katsomossakin istunut Bruce Welch ja Cliff eivät olleet parhaissa väleissä. Tämän huomaa  Brucen jälleen kerran jankatessa Cliffin vuonna 1958 maksamia ensimmäisen kiertueen alhaisia palkkioita. Mokoman olisi jo voinut mielestäni antaa olla. The Drifters, kuten porukkaa tuolloin kutsuttiin, oli suurelle yleisölle täysin tuntematon, eikä tuntemattomille kyvyille ollut tapana maksaa miljoonia.

Paljon kiinnostavampi on kohta, jossa yleisö pyytää Cliffiä laulamaan ilman säestystä joitakin kappaleitaan. Cliff oli tehnyt näin pyydettäessä, kun Wimbledonin tennisturnauksen aikaan oli satanut, ja Cliff oli istunut kutsuvierasaitiossa. Taisi olla vuosi 1995, ainakin suunnilleen. Olin tuolloin muuten Lontoossa lomalla, joskaan en Wimbledonissa, ja ällistykseni oli suuri, kun hotelliin alkuillasta palattuani avasin television ja näin Cliffin laulavan Wimbledonin katsomossa.

Nytkin Cliff suostuu laulupyyntöön, mutta kun vuoroon tulee The Young Ones, hän yllättäen laulaakin hieman epäpuhtaasti. (https://www.youtube.com/watch?v=NEausXzpUiU) Cliff tietysti tajuaa tämän, keskeyttää laulunsa hyvin luontevasti ja keksii syyn pyytää pari kaveria yleisöstä lavalle kanssaan laulamaan. Kukaan ei ole täydellinen!
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 22.08.2016 / 14:46:38
"Veikkaaja", Maanantaina 24.8.1964. Regina Sjöholm.

Sopivasti näin lähes päivälleen 52 vuotta sitten  Reginan kuunteli levvy-yhtiöiden lähettämiä single levyjä. Koululaiset viettävät viimeistä lomaviikkooaan ennen koulun alkamista. "Sävelkimara" palstan kuvituksena on kuva jossa pari kellohameisiin pukeutunutta teinityttöä vilkuttavat menoterveiset juna-aseman laiturilla ..."Loma on päättynyt".

"Mitäpäs jos sommittelisimme iskelmäkesäkeiton?  Kesä on ja iskelmiä on - eiköhän siitä jonkinlainen soppa syntyisi! Levyuutuusvalikoimamme kun on niin kirjava, jotta aineksia riittää. Pannaan siis kattila tulelle ja huljautetaan ensin vesi.

The Esquires: Maailma ilman rakkautta - Mua kiusaat vain.
Herneiksi sopivat nämä beatles-iskelmät, jotka nyt siis kuullaan suomennoksina. Hyvinhän "The Esquires" näitä herneitä pulputtelee, mutta tuntuu jotenkin laimealta tämä  pulputus. Vilpitön uskomme nimittäin on,että kun tekstiä ei ymmärrä, niin ulkomaiset iskelmät kuullostavat nuorisomme mielestä "kivemmiltä". Täydelliseen englanninkielen taitoon kun tuskin riittänee "jees" ja "jeah", vaikka moni jannu tai friidu otaksuukin näitten sanojen riittävän
http://www.youtube.com/watch?v=j3km9HGL4mU

Rolf Koskinen, Kai Pahlman, Pertti Purhonen, Tapio Rautavaara: Tokioon,  Tokioon -  Parempi on antaa kuin ottaa
Pinaatti on  raudan ja  voiman antaja keitossamme ja voimaa edustaa levymme laulajakaarti - jopa rautaakin. Reippaita ja tervehenkisiä urheiluralleja nämä molemmat ja tulkoon mainituksi, että levyä tarjottiin olympiakomitealle siinä mielesä, että tulot myynnistä olisivat menneet Tokion-joukkoeemme hyväksi, mutta vain ei kelvannut. Emme ymmärrä syytä, sillä olisihan levyn tuloilla ehkä tullut yhden johtajan matka maksettua. Jälkimmäinen "letka" kertoo nyrkkeilijän iloista  ja suruista - varsinkin viimeksimainituista. Sopii kuunnella, se kannattaa!

 Kovin ovat ajankohtaisia nuo "urhelurallit" tänäkin päivänä! Seuraavat olympialaiset pidetään Tokiossa neljän vuoden kuluttua...Tokioon, Tokioon. Suomen ainoan mitalin Rion kisoista toi nyrkkeilijä, jonka voimakkaat "surun ja ilon" ilmaukset ottelun jälkeen  saimme ruuduista nähdä ja kuulla.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 29.08.2016 / 15:13:14
"Veikkaaja", 24.8.1964. Regina Sjöblom.

Jan Rohde & The Adventures: Finnjenka - I`m moving baby
"Porkkanoita pistetään keittoomme kaikkiaan viisi! "Amalia armas" on ristitty "Finnjenkaksi" ja on muuten mukava kuttu, mutta onkohan rytmissä virhe? Se kun on niin hirvittävän nopea, ettei sitä jaksa kukaan pistellä edes sitä kaksiminuuttista, minkä levy pyörii. No - onhan sävel Molli-Jorin taattua työtä, joten se on takuulla hyvä. Kääntöpuolen on Jan Rohde itse säveltänyt, ja on sanottava, että maailmassa tehdään paljon turhaa työtä".
https://www.youtube.com/watch?v=n6kwBw1Erf8


Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 14.10.2016 / 09:19:41
TV 1 esittää tänään kello 13.20 Veikko Itkosen ohjaaman elokuvan Vaarallista vapautta. Helsingin Sanomien arvostelijalta filmi saa kaksi tähteä, mutta melko kielteisen arvioinnin: näytteleminen on kökköä ja henkilöitä on liikaa. Hypitään tilanteesta toiseen. Olen joskus yrittänyt katsoa elokuvan huonolla menestyksellä ja olen samaa mieltä.

Tälle palstalle elokuva kuitenkin kuuluu siksi, että sen musiikista vastaa Veikko Itkosen pojan Jussi Itkosen perustama Suomen ensimmäinen rautalankabändi The Strangers. Tästä Hesari kirjoittaa seuraavasti: "Musiikkia teki ohjaajan pojan Jussi Itkosen rautalankabändi The Strangers. Osa biiseistä kulkee kivasti, mutta ne eivät oikein sovi yhteen elokuvan kanssa. Tarina oli siirretty silloisten nykynuorten piireihin, mutta elokuva junnasi vanhanaikaisesti."

Elokuvan kappaleet Vaara ja SRP 003 julkaistiin singlenä, jonka omistan.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 09.12.2016 / 12:57:36
Hiljaiseloon pieni pätkä aivan Bruce Welchin vuonna 1989 julkaistun kirjan lopusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lopettaisin lainailut tähän.

Minun pitäisi kirjoittaa enemmän lauluja. Aikoinani sävelsin paljon yhdessä John Rostillin, Brian Bennettin ja Hank Marvinin kanssa, mutta nyt kun Hank asuu Australiassa, ei enää ole helppo poiketa hänen asunnolleen ja ryhtyä tekemään lauluja. Useimmat kappaleistani syntyivät toisten myötävaikutuksella, mikä sopii minulle. Pidän siitä, että saan palautetta. Minusta on tullut vanhana hyvin laiska. Minua kaiketi pitäisi pyytää säveltämään, että ryhtyisin siihen nyt.

Musiikkiala sykähdyttää minua yhä valtavasti, ja kun näen Dire Straitsin tapaisia bändejä lavalla, se kiehtoo minua. Tuntuu kuin aloittaisin itsekin taas aivan alusta. Vanhat kappaleet tehoavat minuun yhä kuten aina ennenkin, ja Elviksen Hound Dog saa minut kihelmöimään. Arvostan 80-luvun tekniikkaa, mutta sydämessäni tulee aina olemaan paikka tämän alan pioneereille.

Olen kuitenkin muuttunut luonteeltani kyyniseksi. Olen enemmän pessimisti nykyisin kuin puhdas optimisti. Kaikesta vuosikymmenten menestyksestä huolimatta sydämeni täyttää suru, mikä johtuu paljolti epäonnistuneesta avioliitostani Lynnen kanssa. Tajuan kyllä, että kaltaisiani aviottomia lapsia on paljon, mutta koska kasvoin ilman vanhempien tukea, vannoin aina, että jos itselläni on lapsia joskus, asiat menevät toisin heidän osaltaan. Niin ei käynyt. Meidän kaikkien on opittava elämään virheidemme kanssa. Kuten kaikki isät, olen kuitenkin äärimmäisen ylpeä pojastani Dwaynestä, jonka ura edistyy levybisneksessä, ei esiintyjänä, vaan bisnespuolella.

Oma urani on merkinnyt minulle paljon. Se on tehnyt minusta tunnetun, tuonut mukavan elintason ja kaikki menestyksen sivutuotteet. Olen kiertänyt koko maailman, koska taidan kolme sointua (missä tahansa sävellajissa). Olen rakastanut työtäni. Jos minusta ei olisi tullut muusikkoa, en tiedä mikä minusta olisi tullut. Olen aika varma, että olisin joko lähtenyt merille tai muuten vain matkustanut pois Newcastlesta, josta niin epätoivoisesti halusin eroon.
Bruce Welch: A Life in The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 09.12.2016 / 13:43:17
Hiljaiseloon pieni pätkä aivan Bruce Welchin vuonna 1989 julkaistun kirjan lopusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että

Kiitos tästä, Apache - mielenkiintoista luettavaa :D Mikä on kirjan nimi - ja kirjoittajan nimi myös   - jos vaikka löytäisin kirjastosta. Kiitos jo etukäteen ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 09.12.2016 / 13:51:08
Hiljaiseloon pieni pätkä aivan Bruce Welchin vuonna 1989 julkaistun kirjan lopusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että

Kiitos tästä, Apache - mielenkiintoista luettavaa :D Mikä on kirjan nimi - ja kirjoittajan nimi myös   - jos vaikka löytäisin kirjastosta. Kiitos jo etukäteen ;)
Tuossahan nuo on mainittu molemmat kääntämäni lainatun pätkän lopussa. Siis Bruce Welch ja kirja on A Life in The Shadows. Tuskin löytyy suomalaisista kirjastoista, mutta pokkarina englantilainen Amazon myi ainakin vielä pari vuotta sitten tätä loppuunmyytyä elämäkertaa vajaalla kuudella punnalla.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 09.12.2016 / 15:07:16

Tuossahan nuo on mainittu molemmat kääntämäni lainatun pätkän lopussa. Siis Bruce Welch ja kirja on A Life in The Shadows. Tuskin löytyy suomalaisista kirjastoista, mutta pokkarina englantilainen Amazon myi ainakin vielä pari vuotta sitten tätä loppuunmyytyä elämäkertaa vajaalla kuudella punnalla.

Kiitos, Apache  :D Tarkoitin kylläkin suomeksi käännetyn kirjan nimeä - oletin  että lainauksesi ovat suomen kielellä julkaistusta teoksesta. Ilmeisesti sitä ei ole ollut suomenkielisenä edes tarjolla?  Siinä tapauksessa ihailuni englanninkielen taidollesi - waude ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 09.12.2016 / 19:15:23
Juu, ei kirjaa ole suomennettu. Sitä on muuten jo aikaisemminkin joku kysynyt tässä ketjussa. Itse olen (ilman lupaa) joitakin pätkiä tänne kääntänyt. Olen kuitenkin varma, että Bruce ei pahastuisi, vaikka saisi tietää asiasta, sillä tähänastisen perusteella käännökseni olisivat vain lisänneet kirjan myyntilukuja, eivät suinkaan vähentäneet. Asialla ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä, koska kirja on kustantajalta loppunut jo vuosia sitten, eikä uusintapainosta taida olla suunnitteilla.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 10.12.2016 / 11:31:13
Juu, ei kirjaa ole suomennettu. Sitä on muuten jo aikaisemminkin joku kysynyt tässä ketjussa. Itse olen (ilman lupaa) joitakin pätkiä tänne kääntänyt. Olen kuitenkin varma, että Bruce ei pahastuisi, vaikka saisi tietää asiasta, sillä tähänastisen perusteella käännökseni olisivat vain lisänneet kirjan myyntilukuja, eivät suinkaan vähentäneet. Asialla ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä, koska kirja on kustantajalta loppunut jo vuosia sitten, eikä uusintapainosta taida olla suunnitteilla.

Hm... ::) Sinuna hyödyntäisin hyvän kielitaitosi. Kun tuo kääntäminen kerran tuntuu sinulta noin helposti ja maukkaan oloisesti sujuvan, niin mikset tarjoasi palveluksiasi musiikkikirjojen kustantajille? Olen varma, että suomenkielisellä käännöksellä olisi kysyntää, Shadowshan on kiistatta koko Euroopan tunnetuin/arvostetuin rautalangan kulttibändi, ja Bruce Willis taas persoonallisesta soittotyylistäänkin johtuen  - mikä sen otteen nimi nyt olikaan, bourre tai jotakin - arvostettu komppikitaristi, jonka muistelmilla uskon olevan kiinnostavuutta Suomessakin.   

Sinullahan on jo huru mycky näyttöä osaamisestasi täällä foorumilla. Sinuna lähettäisin näytteitä ja tarjouskirjeen Johnny Kniga Kustannukselle, Otavalle, WSOY:lle, Gummerukselle - näille nyt ainakin. Kaikki mainitut ovat kustantaneet  suomenkielisiä musiikkikirjoja sekä artisteista että bandeistä.  Lycka till - odotamme kiinnostuneina kirjan suomenkielistä versiota. Itse ainakin olisin valmis tekemään ennakkotilauksenkin ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 10.12.2016 / 13:10:13
No juu, englantia osaan siksi, että opiskelin sitä aikoinani pääaineena Helsingin yliopistossa. Shadows-yhtyeen komppikitaristi on muuten Bruce Welch, ei Willis, vaikka asialla ei sen kummempaa merkitystä olekaan. ;) En ole lainkaan niin vakuuttunut kuin sinä siitä, että Brucen kirjan suomennos kävisi hyvin kaupaksi.

Tärkein syy siihen, että kirjan kääntäminen ei minua juuri kiinnosta on kuitenkin se, että siihen menisi melkoisesti aikaa, ja sitä paitsi kääntäjien palkkiot ovat kovin pienet. Eikä minulla ole rahapulaakaan. Kiitos kuitenkin mieltä lämmittävistä kommenteistasi!
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 10.12.2016 / 13:38:53
... Shadows-yhtyeen komppikitaristi on muuten Bruce Welch, ei Willis, vaikka asialla ei sen kummempaa merkitystä olekaan. ;)....

Ai helkkura, tyypillisesti minun mokani :-[ :- Vallan hyvin tiesin että Brucen sukunimi on Welch.


Tärkein syy siihen, että kirjan kääntäminen ei minua juuri kiinnosta on kuitenkin se, että siihen menisi melkoisesti aikaa, ja sitä paitsi kääntäjien palkkiot ovat kovin pienet. Eikä minulla ole rahapulaakaan. 

OK - hyvin perustelit ;).  Enpä suostuisi enää minäkään "oikeisiin" töihin, vaikka silloin tällöin vieläkin on houkuteltu.  Minullakaan ei ole ongelmia ajankäytön kanssa, eikä ainakaan toistaiseksi rahapulaakaan, joten nautin suorastaan häpeämättömästi siitä että saan viimeistä minuuttia myöten aikatauluttaa elämäni. Luen kirjan päivässä, kaksi parhaassa,  ravaan koirulin kanssa lenkillä 3-4 kertaa päivässä, kokkaan ja leivon itselle ja ystäville, käyn  teatterissa sekä konserteissa ja kuuntelen tosipaljon kotilaitteista musiikkia silloin kun ehdin.

Tuli vaan mieleen, kun tunnen useammankin ns. oloneuvoksen/oloneuvoksettaren, joka on aivan eksyksissä itsensä kanssa, kun on juuri eläköitynyt eikä tiedä, miten saisi aikansa kulumaan. 

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: penttitanska - 10.12.2016 / 14:33:18
... Shadows-yhtyeen komppikitaristi on muuten Bruce Welch, ei Willis, vaikka asialla ei sen kummempaa merkitystä olekaan. ;)....

Ai helkkura, tyypillisesti minun mokani :-[ :- Vallan hyvin tiesin että Brucen sukunimi on Welch.


Tärkein syy siihen, että kirjan kääntäminen ei minua juuri kiinnosta on kuitenkin se, että siihen menisi melkoisesti aikaa, ja sitä paitsi kääntäjien palkkiot ovat kovin pienet. Eikä minulla ole rahapulaakaan. 

OK - hyvin perustelit ;).  Enpä suostuisi enää minäkään "oikeisiin" töihin, vaikka silloin tällöin vieläkin on houkuteltu.  Minullakaan ei ole ongelmia ajankäytön kanssa, eikä ainakaan toistaiseksi rahapulaakaan, joten nautin suorastaan häpeämättömästi siitä että saan viimeistä minuuttia myöten aikatauluttaa elämäni. Luen kirjan päivässä, kaksi parhaassa,  ravaan koirulin kanssa lenkillä 3-4 kertaa päivässä, kokkaan ja leivon itselle ja ystäville, käyn  teatterissa sekä konserteissa ja kuuntelen tosipaljon kotilaitteista musiikkia silloin kun ehdin.

Tuli vaan mieleen, kun tunnen useammankin ns. oloneuvoksen/oloneuvoksettaren, joka on aivan eksyksissä itsensä kanssa, kun on juuri eläköitynyt eikä tiedä, miten saisi aikansa kulumaan.
Kolmen kuukauden päästä alkaisi eläköityminen. Saapas nähdä miten saa ajan riittämään  8)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 25.02.2017 / 11:30:47
Bruce Welch arvioi kirjassaan myös muita artisteja, joskus ehkä vähän puuduttavan pitkäänkin, sillä ainakin minua olisi kiinnostanut enemmän nimenomaan Shadows-yhtyeeseen liittyvät asiat ja niistä kertominen. Tässä kuitenkin malliksi pätkä, jossa hän käsittelee muun muassa 70-luvulla alkanutta punkkia.

Punkki yhdistettiin Sex Pistolseihin, jotka olivat vastenmielisiä. He olivat myös täysin lahjattomia, mutta ehkä juuri se heissä viehättikin. Sex Pistols matki kaikkea sitä, mitä Rolling Stones oli 60-luvulla. Mutta Stonesilla oli lahjoja, Sex Pistolsilla ei pätkääkään. He menivät televisioon tarkoituksenaan vain shokeerata, ja he onnistuivat. Haastattelussa Thames-television Today-ohjelmassa juontaja Bill Grundy oikein pyysi heitä olemaan shokeeraavia. Sex Pistols täytti pyynnön kiroilemalla parhaaseen katseluaikaan mahdollisimman paljon. Heistä tuli kuuluisia hetkessä, ja iltapäivälehdet ylläpitivät heidän mainettaan.

Sex Pistols oli uskomattoman surkea porukka, mutta isot levy-yhtiöt tanssivat heidän tahtiinsa. Musiikki oli kamalaa. Hei eivät osanneet soittaa, eivätkä tehneet muuta kuin kierrättivät tunnettuja rock- ja blues-kappaleita melodiattomaksi älyttömäksi roskaksi. Kuitenkin heillä oli hittejä: God Save the Queen oli vuoden nopeimmin kaupaksi käynyt single. Bändin LP Never Mind the Bollocks oli listaykkönen, ja musiikkilehdet kehuivat sitä loistavaksi sekä vuoden albumiksi. Suuri rock 'n' roll -huijaus olisi ollut sopiva nimi levylle.

Dire Straits löytyi etelälontoolaisesta pubista lähes antisankareina, eivätkä he todellakaan vastanneet totuttua kuvaa perinteisistä rokkareista. Kuitenkin Mark Knopflerista on tullut 80-luvun tunnetuin rock-laulujen tekijä – ympäristöään tarkkaileva kuivailevaan ilmaisuus kykenevä lauluntekijä, joka käyttää sanoja erittäin hyvin. Hän havainnoi elämää ja kommentoi sitä lauluissaan erittäin taitavasti. Hän on myös yksi rockin taitavimmista kitaristeista.

Bruce Welch: A Life in The Shadows
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 06.03.2017 / 18:06:06
The Ventures näemmä soittaa yhä, vaikka levyjä ei olekaan julkaistu vuosikausiin, ainakaan bändin omien nettisivujen mukaan. En mene tästä tiedosta takuuseen, sillä nettisivut ovat puolitoista vuotta ajastaan jäljessä. Niiden mukaan Don Wilson soittaa yhä, vaikka mies itse tässä puolitoista vuotta sitten pidetyssä konsertissa sanoo eroavansa bändistä vuoden 2015 lopussa.
https://www.youtube.com/watch?v=7RFYfo8_Tz4

Tilalle on jo tuohon konserttiin tullut porukalle näyttäytymään nykyisen bassokitaristin Bob Spaldingin poika, josta tulee pysyvä bändin jäsen. Don Wilsonin mukaan The Ventures tulee soittamaan "ikuisesti". Noh, ainakin vielä viime kesänä soitti, ja hyvä niin!
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 19.07.2017 / 10:57:32
Basisti Jet Harris alkoholisoitui ja potkittiin Shadowsista ulos tästä syystä. Bruce Welchin kirjassa on asiasta juttua:

Hank ja minä emme halunneet mennä lavalle juopon kanssa, joten tarjosimme hänelle kompromissia. Olimme valmiit keskeyttämään esiintymiset kolmeksi kuukaudeksi, jos Jet hakeutuisi hoitoon alkoholisminsa vuoksi jollekin alan klinikalle. Hän kieltäytyi. Hänellä ei omasta mielestään ollut mitään alkoholiongelmaa. Niinpä Hank ja minä pidimme pienen palaverin ja tulimme siihen tulokseen, että olisi kaikille eduksi, jos Jet lähtisi Shadowsista.

Esiinnyimme New Musical Express -lehden äänestyskilpailun voittajien konsertissa Wembleyllä sunnuntaina 15. huhtikuuta 1962, kun ilmoitimme Jetille uutisen. Kuten tavallista, löysimme Jetin esiintyjille varatusta baarista lavan takaa. Alkoholi oli sumentamassa hänen tajuntansa täysin. Kerroimme hänelle, ettemme enää tarvinneet hänen palveluksiaan. Olihan se surullista, sillä olimme kokeneet paljon kivaa yhdessä ja meillä oli rakkaita muistoja, mutta viihdeala on raakaa bisnestä.

Jet Harrisistä, rockin James Deanista, tuli yksi alan ensimmäisistä uhreista. Hän siitä koskaan toipunut. Hän asuu nykyisin Gloucesterissä ja odottelee iänikuista comebackiään ja uutta suurta tilaisuutta.* Hän mainostaa palvelujaan Stage-lehdessä Tangent-nimisen bändin kera, jonka mainitaan olevan Bristolin Shadows. Kaikki olisi voinut mennä ihan eri tavalla. Traagista, sillä Jet oli basistina aivan huippu ja teknisesti loistava. Hän oli kunnioitettu muusikko ja oli aina paljon parempi kitaristi kuin minusta koskaan tulee. Alkoholi kuitenkin pilasi hänen uransa. Olen varma, että hän usein miettii osaansa. Hän tärveli itse omat mahdollisuutensa.

Bruce Welch: A Life in The Shadows

* Jet Harris kuoli 18.3.2011 syöpään. BBC:n mukaan hän lopulta 30 vuoden ryyppäämisen jälkeen myönsi olevansa alkoholisti ja haki apua ja pääsikin alkoholista eroon. Rahaongelmat vaivasivat häntä hänen kuolemaansa asti, ja hän oli katkera siitä, että häntä ei pyydetty mukaan Cliff Richardin ja Shadowsin jäähyväiskonserttikiertueelle vuonna 2009.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 02.11.2017 / 15:01:44
"Madame" oli Suomen ensimmäinen juorulehti........  https://fi.wikipedia.org/wiki/Madame

Lehdessä julkaistiin muitakin aiheita kuin Tabe Sliorin "Miehet ja minä" jatkokertomus. Kerran kuussa ilmestyneessä ledessä arvosteltiin myös äänilevyjä, tässä nimettömänä pysyneen arvostelijan näkemyksiä syyskuulta 1964.

Valkoakaasiat - Tuoll on mun kultani  The Steeles, (Manhattan Man-82)
"Vaihteenvuksi uusi kitarabändi. Nasta vielä kaikenlisäksi.  Pojilla on meno kuin heinämiehillä ja jälkeä syntyy. Vanhat kuluneet kappaleetkin vaikuttavat kerrassaan tuoreilta. Anna mennä Steelers, treenausta... ja iso vaihde päälle!"

Painovirhepaholainen pani bändin nimi uusiksi, toisalta tarkemmin ajateltuna "The Steeles" voisi vaikka viitata rokkari Tommy Steeleen. ;)

Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 02.11.2017 / 15:20:04
"Madame" , syyskuu 1964.

Rautalankatango - Ruostumaton tango,  Tauno Suojasen kitarayhtye  (Safir S-119)
"Tämä on harvinaisen mukava rautalanka-tangolevy. Sopiva tempo, ei liian hidas, eikä liian nopea. Devil pitää enemmän "Ruostumattomasta". Tämä Tauno Suojasen yhtye saa oikean fiilingin tangoihin. Paremman kuin ammattimuusikot ja sovittajat ovat (ainakin tähän asti) saaneet.

Tämän arvostelun myötä paljastui myös  nimimerkki. Mutta kuka on tämä "Devil"?, joka erehtyy luulemaan levyn ammattimuusikoista koostuvan yhtyeen jäsenet amatöörisoittajiksi...... ;)
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 03.11.2017 / 01:09:27
"Madame", syyskuu 1964.

Farmer John - Dizzy Miss Lizzy,  (Scandia KS-531)  https://www.youtube.com/watch?v=Pwr0Ec1pS-Y

"Kaikki sitä kuvittelevatkin osaavansa laulaa! Jos on isonveljensä tyrkkäämänä onnistunut pääsemään televisioon näyttämään, sanoisimmeko suomalaisittain -,pärstäänsä, ei se vielä todista, että kurkusta lähtee kauniita ääniä; mutta laulaahan variskin äänellään kuten Antti Einiökin. ("The Islanders" parka! olipa teillä epäonnea kun nimenne komeilee yhdessä Andyn kanssa!
 Antti pojan pitäisi rannalla lekotellessaan opiskella kunnon englantia myös. Taitaa isoveli Paavo Einiön makuasioissa olla paljon tinkimistä kun on kysymyksessä pikku-Andy. Muuten ei voi selittää sitä, että päästetään ulos moista roskaa. Navetoissa on yleensä paksut seinät ja lehmille suositellaan piristävää musiikkia. Ikioma levy lehmille Antti Einiön Farmer John! (Pelkäämme tosin, että lehmät saavat utaretulehduksen ja mitäs me kaupunkilaiset sitten juomme!)
 P.S. Valokuvakin pikkueiniöstä olisi ollut, mutta emme viitsineet tuhlata palstatilaa mokoman takia."


Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 14.11.2017 / 22:51:46
"Madame" syyskuu 1964.

A world without love - If I were you,  Peter & Gordon  (Colombia Dyc-1180

"A world.... on nätti juttu. Tarttuu korvaan, muttei koske. Kääntöpuolen juttu on sitä tavallista, lievästi liverpoolilaista."

Maailma ilma rakkautta - Mua kiusaat vain,  TheEsquires  (Decca Sd-5628)

"Tämä härmäläinen versio yllämainitusta "A world without love" kappaleesta ei ole yhtään hullumpi. Mielestämme Esquires on kehittynyt, sen huomaa varsinkin kääntöpuolen rallista "Mua kiusaat vain", mutta vielä voitte "löysätä kitaran kaularemmiä", elikkä pellit auki."

Youtube linkki, The Esquires lavalla  30 vuotta myöhemmin. https://www.youtube.com/watch?v=lLiYWk3mgg
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 03.12.2017 / 13:26:41
Hank Marvinia haastateltiin radiossa ennen hänen tuoreimman cd:nsä (Without A Word) ilmestymistä. Yksi kiinnostavimmista kohdista kuullaan aivan haastattelun lopussa, kun haastattelija kysyy mahdollisesta uudesta kiertueesta Cliff Richardin kanssa. Hank vastaa, että viimeisin 50-vuotisjuhlakiertue oli niin onnistunut kaikin puolin, että sen uusintayritys todennäköisesti osoittautuisi antikliimaksiksi.

Selkosuomeksi se tarkoittaa, että The Shadows ei enää lähde konserttikiertueelle. Jutun voi kuunnella täällä:
https://www.youtube.com/watch?v=JhkQO3H39_I
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 21.12.2017 / 08:44:26
Cliff & The Shadows ovat juhlistaneet uransa tasavuosia julkaisemalla levyjä ja tekemällä kiertueita, jotka on nimetty viittaamaan noihin vuosiin. Kaikki yritykset eivät ole kuuluneet onnistuneimpiin. Hyllyssäni on ollut pölyttymässä vuosikymmeniä heidän yhteinen älppärinsä Established 1958, joka julkaistiin vuonna 1968 vuosi ennen Shadowsin ensimmäistä hajoamista.

Mukana on sekä instrumentaaleja että laulettuja esityksiä, ja kaikki ovat poikien itse säveltämiä. Valitettavasti mukana ei ole ensimmäistäkään ensiluokkaista kappaletta. Kuuntelin juuri tuon levyn noin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.  ;D
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 22.03.2018 / 13:29:56
Vuonna 1958 perustettu The Ventures jatkaa loputtomiin. Don Wilson, toinen perustajajäsenistä, lopetti korkean ikänsä vuoksi vuonna 2015, ja tilalle tuli nykyisen soolokitaristin Bob Spaldingin poika Ian Spalding. Aikaisemmin sooloa soittanut Gerry McGee vietiin japanilaiseen sairaalaan kesällä 2017 kesken kiertueen, eikä hän ole näemmä palannut lavalle.

Netissä on tarjolla aivan tuore Ventures-taltiointi viime tammikuulta USA:sta: https://www.youtube.com/watch?v=sS5oz3uu-zk. Se on kuvattu yhdellä kameralla hyvältä eturivin paikalta, ja ilmeisesti ihan luvallisestikin, koska kamera on jalustalla. Suuntaus on tosin etenkin alussa niin ja näin: päitä jää puuttumaan. Kuva on kuitenkin tarpeeksi terävä, ja äänikin on ihan kuunneltava.

Valitettavasti soolokitaristi Bob Spalding häviää tennistermein 6-1 Gerry McGeelle. Hän vetelee pieleen useita kertoja, ja kerran jopa koko esitys joudutaan keskeyttämään ja aloittamaan alusta.

Gerry McGeen soitosta voi nauttia tällä vain vähän aikaa netissä olleella taltioinnilla Japanista vuodelta 1994: https://www.youtube.com/watch?v=LGvuV6UtUQA  Etenkin akustiset numerot miellyttävät minun korvaani. Mukana on useita japaninkielisiä kommentteja, joista joku muu kuin minä saattaa saada jotakin irti. On tosin bändin jäsenten haastatteluja englanniksikin.

Bändi osaa valita kappaleensa kuulijakunnan mukaan. Se käy hyvin ilmi tällä vuodelta 1981 Los Angelesissa tehdyllä taltioinnilla: https://www.youtube.com/watch?v=Qt2EaqLXFg0
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 22.03.2018 / 15:49:01
... Gerry McGeen soitosta voi nauttia tällä vain vähän aikaa netissä olleella taltioinnilla Japanista vuodelta 1994: https://www.youtube.com/watch?v=LGvuV6UtUQA  Etenkin akustiset numerot miellyttävät minun korvaani...

Herkkua minunkin korvilleni. Kiitos tästä linkistä, Apache :-* Ventures on iät ajat kuulunut lempparibandeihini, mutta enpä tiennyt heidän taikovan herkkusaundeja myös akustisista kitaroista.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 31.03.2018 / 19:37:18
Soundsien komppikitaristi Bobi Söderblom kertoo, että Rock-Jerry ei enää toimi bändin laulusolistina.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 03.04.2018 / 00:01:54
Viikkolehti Kuvaposti 21.5.1964:

Tauno Suojasen Kitarayhtye.
Romanialainen kitara - Nyt soi kitarain.

"Rautalangat ja tangot on yhdistelmä, jonka ainakin näin puusta katsoen luulisi herättävän suomalaisen äänilevykansan huomiota. Onhan siinä yritetty niittailla toisiinsa kahta tämänhetkistä suosikkia, eivätkä tangot rautalangoilla soitettuna itse asiassa aivan hassuilta kuulukaan, niin oudolta kuin tällainen liitintä äkkipäätä tuntuukin. Tauno Suojasen yhtye soittaa sitä paitsi miellyttävän hillitysti; sitä pystyy tällainen yli-ikäinenkin levyjen ystävä kuuntelemaan ilman pahempia vatsanväänteitä.
Yhtyeen nimi vain vaikuttaa oudolta. Noin niin kuin rautalankayhyeen nimenä nimittäin. Mahtaako se mikään suomalainen yhtye ollakaan, kun on ihan kotimainen nimikin?"
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 12.04.2018 / 18:17:35
Soundsien komppikitaristi Bobi Söderblom kertoo, että Rock-Jerry ei enää toimi bändin laulusolistina.

Respect.....Toivottavasti ei lopettanut uraa terveys-syistä.
Tässa pari keikka uran eri vuosituhansilta. Nuorena elokuvassa "Tähtisumua" vuodelta 1961. Ja hieman jo vartuneena Juttutuvassa,  Soundsien kanssa syyskuulta 2017.
www.instroagogo.com/instro-a-gogo-osa-76-5-kausi/
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 24.04.2018 / 10:35:15
Kaikki rautalangan ystävät tietävät ja tuntevat Shadows-yhtyeen tunnetuimman hitin Apache. Tuo kesällä 1960 julkaistu kappale ei kuitenkaan ollut bändin ensimmäinen levytys. Bändi oli säestänyt Cliffiä levyllä jo syksyllä 1958 Cliffin toivomuksesta. Tuottaja Norrie Paramor suostui lopulta Cliffin vaatimuksiin kuunneltuaan ensin sekä Ernie Sheersin että Hank Marvinin versiot Cliffin levyllä Livin' Lovin' Doll ja julkaisi Marvinin version, joka oli kaikkien mielestä parempi. Paramor oli ensin ehdottanut, että Sheers soittaa sooloa ja Hank komppia.

Lopulta Cliffin vetoomusten seurauksena The Drifters piti Norrie Paramorille hänen toimistossaan yksityisen "konsertin" esittäen kappaleet Feeling Fine ja Don't Be A Fool With Love. Session seurauksena Paramor tarjosi Driftersille levytyssopimusta, joka allekirjoitettiin 5. helmikuuta 1959. Bändi levyttäisi neljä 78 kierroksen savikiekkoa vuodessa, mutta mitään takeita esitysten julkaisemisesta ei annettu.

Edellä mainitut kaksi laulettua kappeletta olivat The Drifters -yhtyeen ensimmäinen single. Se oli täydellinen floppi, vaikka bändi pääsi esittämään kappaleet Oh Boy -tv-ohjelmassa.

Seuraava single heinäkuussa 59 olikin sitten jo instrumentaalimusiikkia: Jet Harrisin säveltämä Jet Black ja Hank Marvinin säveltämä Driftin' kääntöpuolella. Vaikutteita oli Bruce Welchin mukaan saatu mm. Duane Eddyltä. Jos kitaramusiikki kelpasi USA:ssa, miksei sitä voisi kokeilla Britanniassakin? Levyn menestys oli vain niukasti parempi kuin esikoissinglen.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 25.04.2018 / 10:14:19
Jet Blackin julkaiseminen oli aiheuttanut nimiongelmia ulkomailla. Oli nimittäin olemassa yhdysvaltalainen lauluyhtye nimeltä The Drifters, joten brittibändin nimi oli vaihdettava.

Olen muuten kuullut amerikkalaista Driftersiä lavalla Las Vegasissa Caesar's Palace -nimisessä hotellissa kesällä 1995. Porukasta oli tosin hohto tuolloin jo kadonnut, ja jäljelläkin oli vain yksi alkuperäisjäsen. The Drifters esiintyi ilmaiskonsertissa yhdessä tuon jättihotellin baareista. Noh, yksi drinkki oli tietysti ostettava. Mainitsin baarimikolle, että hotelli on niin iso, että asukkaille olisi oikeastaan annettava kartta. Hän sanoi, että heille annettiinkin kartta, mutta että se oli niin huono, että väki eksyi silti ja tuli kysymään häneltä tietä. Jonkinlaisen kuvan paikan koosta saa, kun kerron, että kun Keke Rosberg voitti formula ykkösten maailmanmestaruuden, yksi osakilpailu ajettiin hotelli Caesar's Palacen parkkipaikalle rakennetulla väliaikaisella kilparadalla.

Mutta asiaan. Norrie Paramorin usko Cliffiä säestävään bändiin säilyi lujana, ja Jet Harrisin ehdotuksesta The Shadowsiksi muuttunut nelikko sai uuden levytyssopimuksen menneistä epäonnistumisista huolimatta. Joulukuussa 1959 julkaistiin laulusingle Saturday Dance, jonka b-puolella oli Lonesome Fella. Bändi oli tullut tunnetuksi Cliffin säestäjinä, ja niinpä tästä tulikin sen menestynein single. Se jäi kuitenkin niukasti Top 30:n ulkopuolelle. Asiat näyttivät joka tapauksessa hyviltä tahmeaan alkuun verrattuna.

Saturday Dance oli ensimmäinen levytys, jossa Hank soitti punaista Fender Stratocasteriaan, jonka Cliff oli tilannut hänelle Yhdysvalloista. Shadowsien seuraava single räjäytti potin: Apache nousi listoille 20. heinäkuuta 1960 sijalle 19 ja ykköseksi 20. elokuuta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 02.05.2018 / 10:43:05
Kun Shadowsin instrumentaalilevytysten suosio alkoi hiipua ennen 60-luvun puolta väliä, monet suosittelivat heille laulamista. Näin teki muun muassa George Harrison, ja muutkin Beatlet. Ei Shadowsilla ollut mitään laulamista vastaan, päin vastoin, mutta heidän lauluesityksensä eivät olleet koskaan menestyneet. Bruce Welch mainitsee kirjassaan syynkin: Hank ja Bruce eivät olleet sukulaisia, ja hänen analyysinsä mukaan sen seurauksena heidän äänensä eivät soineet yhteen niin korvaa miellyttävästi kuin esimerkiksi Everly Brotherseilla.

Varmaankin veljesten äänet soivat keskimäärin miellyttävämpinä, mutta onhan maailmassa ollut paljon menestyneitä lauluyhtyeitä, joiden jäsenet eivät ole olleet sukua toisilleen: The Beatles, Simon & Garfunkel, The Seekers, jne. Totuus kuitenkin oli ja on, että The Shadows ei saanut yhtään laulua listakärkeen. Sijoitukseltaan paras vokaaliesitys oli 11.8.1965 julkaistu Don't Make My Baby Blue, joka nousi kymmenenneksi. Toiseksi paras oli eurovisiolaulu Let Me The One (8.3.1975) sijalla 12.

Kun Shadows yhteisestä sopimuksesta hajosi vuonna 1968, Hank, Bruce ja australialainen John Farrar muodostivat vuonna 1969 laulutrion, jolle annettiin niinkin omintakeinen nimi kuin Marvin, Welch & Farrar. Sen menestynein LP nousi sijalle 30 ja oli top sadassa neljä viikkoa. Yksikään single ei noussut top sataan. Keikoilla yleisö pyysi soittamaan vanhoja Shadows-instruja, jotka yhtye puolestaan halusi täysin unohtaa. Marvin, Welch & Farrar haudattiin vuonna 1972.

Kahdenkymmenen vanhan instrumentaalikappaleen älppäri 20 Golden Greats julkaistiin vuonna 1977 ja se nousi listaykköseksi. Tämä sai Varjot vakuuttuneiksi siitä, että heidän instrumentaalimusiikilleen oli tilaus. Listaykkösiä ei enää tullut, mutta esimerkiksi Don't Cry For Me Argentina (16.12.1978) nousi viidenneksi.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: amme - 14.06.2018 / 21:31:43
Kuva - Posti viikkolehti, 28.5.1964.

LEVYT PYÖRIVÄT palstan levyarvostelu:

Tapio Rautavaara: Rosvo-Roope - Tuopin jäljet.

"Rockit ja twistit ja rautalangat ovat villityksiä, jotka tulevat ja menevät, mutta Tapio Rautavaara on ja pysyy. Kun kevyen musiikin raskasta työtä tekevä laulaja kykenee reippaasti yli kaksi vuosikymmentä pysyttelemään pinnalla, on varmasti jokaisen - niidenkin, jotka eivät kenties kuulu tämän tämän laulajan "taiteen" kaikkien innokkaimpiin ihailijoihin - pakko myöntää, että jotakin tällaisessa miehessä täytyy olla.
Rautavaarassahan se jokin on ilmeisesti aitous. Suomalainen yleisö, joka on tunnetusti herkkää, arvostaa esityksen tunteen ja tämän tunteen aitouden varmastikin paljon korkeammalle  kuin sen mahdolliset musiikilliset ja äänelliset ansiot.
Ja Rautavaaraa kuunnellessa kyllä tuntee, että mies on mukana laulussa, että laulussa on muutakin kuin pelkkää sävelmää ja tekstiä, että siinä laulua todella esitetään eikä vain kuunnella omaa ääntä.
Kun tehdään laulelmalevy, niin myös sovitukset voisivat olla enemmän laulelmallisia, niin ettei komppi koko aikaa hakkaa taustalla kuin metronomi. Kari Aavan säveltämä ja Reino Helismaan sekä Kari Wilkmanin sanoittama "Tuopin jäljet" on mukavanmakuinen uutuus suomalaisten laulelmien harvalukuiseen joukkoon,"
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 12.07.2018 / 01:05:52
Löysin SinäPutkilosta sattumalta Japanissa tehdyn puolentoista tunnin mittaisen Ventures-haastattelun, ilmeisesti noin vuodelta 2011. Haastateltavina olivat Don Wilson ja Leon Taylor, joista Don etupäässä hoiti puhumisen.

Itselleni oli uutta tietoa, että Don Wilsonin isovanhemmat olivat tulleet USA:han Ruotsista, ja Donin äiti osasi ruotsia. Don opetteli soittamaan kitaraa vasta 25-vuotiaana. Donin äiti kehui Donin ja Bob Boglen musiikkiesityksiä ja arveli, että heistä tulee kuuluisia. Koska alkuaikoina miehet vaihtelivat soittoroolejaan soittaen vuorotellen soolo- ja komppikitaraa, he suunnittelivat bändin nimeksi The Versatones.

Kun he yrittivät rekisteröidä nimen, se oli kuitenkin jo varattu. Donin äiti sanoi: "You are venturing into new things, so why don't you call yourselves The Ventures." Näin syntyi bändin nimi. Kun se teki ensimmäisen levynsä, Donin äiti kiersi jakamassa sitä mahdollisimman monelle tiskijukalle radioasemilla. Levy nousikin kakkoseksi USA:n listalla.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 29.08.2018 / 11:52:13
BBC:n nettisivuilta löytyy uunituore vain kaksi päivää vanha Bruce Welchin radiohaastattelu: https://www.bbc.co.uk/radio/play/p06gzcwc
Haastattelu on lähes tunnin mittainen, ja seassa soitetaan musiikkia, johon Bruce jotenkin liittyy. Haastattelija on hieman Brucea nuorempi, eikä ole aivan tarkoin selvillä vanhimmista asioista, mutta Bruce toki panee faktat järjestykseen. Shadows-yhtyeen vaiheet tuntevalle haastattelu ei tarjoa paljon uutta. Joitakin ikäviäkin asioita käsitellään melko suorasanaisesti, mutta esimerkiksi Tony Meehanin ja Jet Harrisin kerrotaan "eronneen" bändistä. Tosiasiassahan heidät erotettiin. Eivät he vapaaehtoisesti lähteneet. Syyt lähtöön Bruce kyllä kertoo ihan rehellisesti oikein.

Haastattelija ei mainitse John Rostillia nimeltä lainkaan, joten hänen itsemurhastaankaan ei tietysti puhuta. Enkä ollenkaan halua sanoa, että olisi tarpeenkaan. Shadowsin hajoamisia ja uudelleen kasaamisia ei käsitellä ollenkaan. Kun haastattelija mainitsee juhlakiertueen bändin 60-vuotisen iän kunniaksi, Bruce sanoo, ettei Hank halua tehdä sellaista. Minulle oli uutta, että vuoden 2009 viimeisellä kiertueella mukana oli kaksi lääkintähenkilöä kaiken varalta. Minusta porukka vaikutti aika elinvoimaiselta, vaikka olikin eläkeiässä. :)

Haastattelun päätteeksi soitetaan vielä kolme Shadows-kappaletta: Wonderful Land, Atlantis ja FBI. FBI on muuten Shadowsin oma sävellys, vaikka levyetiketti väittääkin muuta.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 05.09.2018 / 11:44:53
Toukokuussa 1964 The Shadows konsertoi Linnanmäellä. Heinäkuussa samana vuonna porukka oli jo ehtinyt Belgiaan:
https://www.youtube.com/watch?v=P_ooWPpEUUM
Kuva on mustavalkoinen ja epätarkka, eikä äänessäkään ole hurraamista. Hankin kitara katoaa ajoittain lähes kuulumattomiin, esimerkiksi juuri julkaistussa singlessä The Rise And Fall Of Flingel Bunt. Varmaankin esityspaikalla ääni on kuitenkin ollut ihan hyvä.

Mieleen palautuu tuo koleahko ilta Linnanmäellä, kun esitystä katselee.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 23.09.2018 / 09:59:59
Monet yhdysvaltalaiset muusikot kiertelevät esiintymässä vanhoilla päivilläänkin. Osittain tämä johtuu USA:n kehitysmaiden tasolla olevasta puutteellisesta eläkejärjestelmästä. On pakko saada leipää syödäkseen jostakin, kun kunnon eläkettä ei ole tullut järjestettyä itselle. Venturesin Nokie Edwardsille kerättiin jopa julkisesti rahaa johonkin leikkaukseen.

En tiedä syitä Duane Eddyn nykyisiin konserttikiertueisiiin. Syy voi toki olla ihan puhdas rakkaus musiikkiinkin. Vanhempi väki hänet tietysti tietää ja muistaa, mutta liput eivät tunnu käyvän kovin hyvin kaupaksi ainakaan Glasgown King's Theatressa, jonne oli syyskuun 28. päivän konserttiin myyty etukäteen vain 300 lippua. Konsertti on peruutettu "ennalta arvaamattomien syiden vuoksi".
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 13.11.2018 / 10:19:41
Duane Eddylle on sentään Lontoosta löytynyt yksi pieni (2286 katsojapaikkaa) salillinen kuuntelijoita: https://www.youtube.com/watch?v=AKXepMllV2I
Äänen laadussa ei ole hurraamista. Bruce Welch vierailee komppaamassa kappaletta Shazam. Kävin itsekin Lontoon Palladiumissa 16. kesäkuuta 2002, jolloin Hank Marvin oli ensimmäisellä viimeisellä kiertueellaan. Sitten Shadows kasattiin uudestaan viimeistä kiertuetta varten vuonna 2004 ja vielä Hankin kolmatta viimeistä kiertuetta varten yhdessä Cliffin kanssa vuonna 2009.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Ho Dad - 15.11.2018 / 00:54:12
One and Only Duane Eddy olisi kyllä hieno nähdä elävänä livenä. Eikös se jossain järven rannalla asustellut niin jos jollain olisi suhteita ja voisi vihjata että tänne tuhansien järvien maahan olisi hieno tulla kesällä.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Apache - 02.04.2019 / 10:55:18
Kotimaisen rautalangan pioneereihin kuuluvan The Sounds -yhtyeen komppikitaristi Bobi Söderblom on jättänyt bändin ja keskittyy perhe-elämään. Uudeksi komppikitaristiksi on hankittu Ave Lönnfors, jolla on pitkä historia useiden bändien jäsenenä jo 60-luvulta alkaen. Tämän vuoden alusta Eki Sutelan tilalla on sooloa soittanut Jan-Erik Saine.

Näin bändissä soittaa enää yksi alkuperäisen kokoonpanon jäsen, nimittäin basisti Peter Ekman.
Otsikko: Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
Kirjoitti: Rautalankaa-YES! - 02.04.2019 / 22:26:03
Kotimaisen rautalangan pioneereihin kuuluvan The Sounds -yhtyeen komppikitaristi Bobi Söderblom on jättänyt bändin ja keskittyy perhe-elämään. Uudeksi komppikitaristiksi on hankittu Ave Lönnfors, jolla on pitkä historia useiden bändien jäsenenä jo 60-luvulta alkaen. Tämän vuoden alusta Eki Sutelan tilalla on sooloa soittanut Jan-Erik Saine.

Näin bändissä soittaa enää yksi alkuperäisen kokoonpanon jäsen, nimittäin basisti Peter Ekman.

Ei se bändi saundiltaan enää Soundsilta kuulosta, niinkuin ei kuulostanut Sutelankaan kitaroimana. Jan Erik Saine on aivan loistava Hank Marvin-tyyppinen kitaristi, mutta kyllä Henkka Granö oli Soundsien sielu aivan kuten Hannu Könönen oli Charadesien sielu. Charades ei ole kuulostanut enää vuosiin Charadesilta siitä huolimatta että Könösen seuraajat ovat sinänsä olleet todella taitavia tekijämiehiä, ainakin Nono Söderberg ja Jan Erik Saine, joka kai edelleenkin toimii myös kitaransoiton opettajana.  - Ei Granö suotta ole mm. maestro Pulliaisen esikuva ;)