Kirjoittaja Aihe: Jerry Williams on kuollut  (Luettu 6393 kertaa)

Johnny Blue

  • ***
  • Viestejä: 102
Jerry Williams on kuollut
« : 26.03.2018 / 20:45:40 »
Ruotsalainen rokkari Jerry Williams on menehtynyt:
http://www.iltalehti.fi/musiikki/201803262200838565_m0.shtml

Tässä Jerry rokkaa Violentsien säestämänä vuonna -63:
https://www.youtube.com/watch?v=uzSg0mVsjro

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #1 : 31.03.2018 / 19:34:57 »
Ei ollut kovin yleistä ainakaan Suomessa esittää Elviksen 50-luvun hittejä vuonna 1963. Se oli Beatlesin läpimurtovuosi, ja kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät matkimaan heitä, ei Elvistä.

Jerry Williamsin suuria hittejä Suomessa olivat Number One ja Twisting Patricia.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #2 : 02.04.2018 / 23:40:24 »
Vila i frid, Jerry.      :(

Komppaan Apachea. Jerry oli suuri tähti myös Suomessa.
 Promoottori Jorma Weneskoski järjesti useita "Twistkonsertti" tapahtumia Helsingin Kulttuuritalolla 1963 -64. Siellä näin Jerry Williamsin lavalla sen ekan ja ainoan kerran.
Ymmärtääkseni Jerry kiersi yhtyeineen, The Violents, myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Onko jollakin omakohtaisia muistoja tanssilavoilta tai nuorisotalokeikoilta?
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"


amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #3 : 02.10.2018 / 16:23:54 »
Jerry Williams & Dynamite Brass esiintyivät Helsingissä elokuussa 1971. Paikka oli Tawastia-klubi. Seura-lehti raportoi arvion tapahtumasta syyskuun numerossaan.

"Vanha kunnon Jerry"

"Hämis eli Tawastia-klubi, kuten nimi nykyään kuuluu, on eräs Helsingin suosituimmista nuorisopaikoista. Menoa riittää joka illaksi, ja silloin kun Jerry Williams esiintyi, oli Tawastian iso sali täpösern täysi. Paikalla oli kantajengiä, mutta myös vanhoja muistavat rokkaavan Jerryn kymmenen vuoden takaa, Twisting Patrician ajoilta.

Alkuillasta soitti Dynamite Brass, kivikova bändi jota monet suomalaismuusikot tulivat kuulemaan. Musiikki svengasi mukavasti ja ohjelmistosta löytyi discomusaa, Blood, Sweat & Tearsia, Chicagoa jne. Ammattitaitoisia kundeja, sanottiin, kaikki oli loppuun asti huoliteltua ja siistiä soitantaa.

Puoli yhdentoista maissa se sitten alkoi. Valot himmennettiin ja lavalle saapui Jerry Williams. Tuttu voimakas ääni lauloi rockia, tutut Elvis-eleet liikkeissä ja kova vauhti päällä. Huomasi, että Jerry oli katsonut viimeisimmän Elvis-filmin tarkkaan, hänen valkoinen pukunsa oli täsmälleen kopio Elviksen filmissä olleesta puvusta, Samaan tyyliin showssa käytettiin myös valoefekteja, sininen sähisevä valo syttyi ja sammui ja Jerry kiisi lavan laidasta toiseen lantioitaan keinutellen.

Jerryn esiintyminen oli varmaa ja harkittua ja vaikka se jossain kohdassa hymyilytti, ei hymy ollut pahansuopaa. Shown keskivaiheilla Jerry lauloi potpurin vanhoista hiteistään ja olihan siellä Twisting Patriciakin, kuinkas muuten.

Shown naispuolinen tähti on Kisa Magnusson. Villi tyttö, jolla raaka ja tehokas ääni. Kisa löytyi Tukholman Hairista, jossa hän esitti Sheilan roolin.

Jerryn Show jätti jälkeensä hyvän mielen ja aplodit kaikuivat pitkään. Shown jälkeen kyselimme vanhoilta tutuilta mielipiteitä .
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #4 : 02.10.2018 / 16:50:36 »
Paikalla olleen yleisön joukosta reportteri bongasi muutaman ammattimuusikon...

"Shown jälkeen kyselimme vanhoilta tutuilta mielipiteitä ja ensimmäisenä törmäsimme Muskaan:

- Kerrassan Fantastista. Olen liftannut tänne toiselta puolelta Suomea nähdäkseni shown ja olen sitä mieltä että kannatti. Kisa on hyvä laulaja, ja hänen äänensä sopii juuri noihin biiseihin.

Tawastian parvekkeella istuu Tapani Karhu, vanha Jerry-fan joka oli myös myyty Jerrystä. Vanha kunnon Williams, ei muuta voi sanoa.

Eero Lupari oli vasta palannut Englannista ja sanoi että Jerry on omalla alallaan ehdoton. Eero soittelee nykyään toisen Eeron, Raittisen bändissä samoin kuin Hessu Virtanen joka myös oli paikalla Jerryä diggaamassa.

Eero ja Jussi olivat vaimoineen showta seuraamassa ja Jussin kommentti oli lyhyt ja naseva, Pohjolan Elvis joka ikävä kyllä on ajastaan jäljessä. Eero sensijaan ei suostunut lainkaan kommentoimaan esitystä, puisteli vain päätään.

Niinpä niin, onhan Jerry ajastaan jäljessä, mutta tarvitaan toki muutakin musiikkia, kuin sitä mikä on listojen kärjessä. Kaikki kunnia Jerry Williamsille, joka on pitänyt pintansa läpi vuosien säilyen mukana leikissä, jossa nuoremmat kyvyt yleensä siirtävät "vanhat konkarit" syrjään."

The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #5 : 02.10.2018 / 17:23:36 »
Elokuva johon reportteri viittaa, on  "That`s the way it is". Elviksen ensimmäinen konserttielokuva, julkaistiin joulukuussa 1970. Elokuvan voi nähdä kokopituisena (1t 16min) Youtubessa !
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #6 : 02.10.2018 / 18:30:49 »
Elokuva johon reportteri viittaa, on  "That`s the way it is". Elviksen ensimmäinen konserttielokuva, julkaistiin joulukuussa 1970. Elokuvan voi nähdä kokopituisena (1t 16min) Youtubessa !
Moi, amme!
Elokuvasta on julkaistu kaksi hieman erilaista versiota. Alkuperäisessä, jonka näin tuoreeltaan Mikonkadulla sijainneessa leffateatteri Bristolissa, oli mukana kohtaus, jossa jonkin eurooppalaisen ihailijakerhon jäsenet nytkyttelivät itseään Elvistä matkien. Tämä koominen pätkä leikattiin pois elokuvasta paljon myöhemmin dvd:llä julkaistusta versiosta, joka on hyllyssäni. Mahdollisesti joitakin laulujakin on lisätty. En ole asiasta varma, enkä viitsi ryhtyä sitä tutkimaan, vaikka minulla on elokuvan alkuperäinenkin versio Ylen esityksestä dvd:lle tallennettuna.

Dvd:llä virallisesti saatavana olevan version pituus näkyy olevan 92 minuuttia eli karvan verran yli puolitoista tuntia.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #7 : 02.10.2018 / 21:51:52 »
Moi Apache!
Bio Bristol elää enää muistoissamme. Kuuskytluvun puolessavälin styylasin erään Stockan hissitytön kanssa ja kävimme kerran Bristolissa laajakangaselokuvaa katsomassa.  Elokuvan nimeä en muista, mutta jokin eeppinen "stop the world" crazy komedia se taisi olla.
Mikonkadun kadonneesta elokuvateatterista enemmän:
https://elokuvateattereita.blogspot.com/2014/05/bristol-entinen-elokuvateatteri.html
« Viimeksi muokattu: 02.10.2018 / 21:56:11 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #8 : 03.10.2018 / 08:00:00 »
Kiinnostuin sen verran leffasta, että tarkastin sen viralliset tiedot: http://www.elonet.fi/fi/elokuva/123137
Pituudeksi ilmoitetaan tunti 49 minuuttia, joten paljon on pätkitty pois 2000-luvun dvd-versiosta. Yle esitti elokuvan ensimmäisen kerran vuonna 1983, jolloin minäkin sen videonauhurilla tallensin. Tämän version pituus on tunti 44 minuuttia. Olen myöhemmin kopioinut sen dvd:lle.

Jerry Williamsia en nähnyt koskaan, mutta pari muuta alkuaikojen ruotsalaista rokkaria on tullut tsekattua. Rock-Ragge (Ragnar Nygren) on jo haudassa. Hänet näin Linnanmäen ulkoilmalavalla 60-luvun puolivälin paikkeilla. En ole muuten koskaan kuullut kenenkään lausuvan englantia niin pieleen kuin hän ensimmäisillä levyillään.

Little Gerhardin näin vasta kymmenisen vuotta sitten esiintymässä ruotsalaisomisteisen hotellin baarissa Thaimaan Phuketissa hyvin lähellä päähuvikatu  Bangla Roadia. Hän ei esittänyt alkuvuosien tunnetuimpia kappaleitaan juuri lainkaan, vaan Sinatra-tyyppistä musiikkia ja täysin ruotsinkielisiä itselleni vieraita lauluja. Little Gerhard näkyy Wikipedian mukaan elävän yhä.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #9 : 01.11.2018 / 18:17:59 »
Ei ollut kovin yleistä ainakaan Suomessa esittää Elviksen 50-luvun hittejä vuonna 1963. Se oli Beatlesin läpimurtovuosi, ja kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät matkimaan heitä, ei Elvistä.

Jerry Williamsin suuria hittejä Suomessa olivat Number One ja Twisting Patricia.

 Urheiluselostaja Paavo Noposen radiossa 18.9.1956 toimittama ohjelma Elvis Presleyn lavaesiintymisestä lienee ensimmäinen reortaasi mediassa Suomessa, joka samalla yrittää selittää mikä tämä uusi musiikki-ilmiö on. Tämän voin lukea Paavo Noposen  Wikipedia sivustosta..

Seura-lehti julkaisi kolme viikkoa myöhemmin lokakuussa nimettömän toimittajan jutun "Hurmion huipulla". Lähes kokoisivun aiheena on nuori laulaja, Elvis Presley. Paavo Noposella oli kuten tunnettua sekä ääni että sana hallussaan. "Sinivalkoinen Ääni" oli käsite josta hän itse oli hyvin ylpeä. Jutun kerronta on senverran värikkään lennokasta ja jotenkin tunnistettava että mieleeni juolahti, ehkäpä tämä on myös Paavo Noposen laatimaa. Pohjaa radio-ohjelmaan hänelle oli kertynyt USA matkaltaan, joten ehkä aineistoa oli riittänyt myös muulle medialle. Musiikki ei ollut hänelle suinkaan tuntematon alue, näppäillen kotonaan jenkkimatkoiltaan tuomaa hienoa Gibson orkesterikitaraa. Näin ohimennen, myös "Eemeli" Toivonen omisti samanlaisen mallin.

 "Hurmion huipulla"

"Ennen hän oli aivan tavallinen nuori kuorma-auton kuljettaja. Nyt hänen hallussaan ovat kaikki nyörit jotka johtavat Amerikan nuorison sydämeen ja munaskuihin. Hän on nyt SUURI ELVIS PRESLEY, jazzin uusi messias, ihme. Hänen erikoislaatuisen musiikkiinsa hurmassa huutaa Nuori Amerikka pelastusta onnensa pauloista. Elviksen loihtima onni on näet liian suuri - se on muuttunut suorastaan kivuksi.


Kun 21-vuotias Elvis Presley, joka on kotoisin Memphiksestä Tennesseestä aloitti uransa, oli hän käytännöllisesti katsoen "aukinainen" poika. Mutta lyhyessä ajassa hankki hän 4 Cadillacia, 75 pukua ja 100 paria kenkiä itselleen, sekä talon ja uima-aaltaan äitimuorilleen. Hänen tulonsa ovat alun perin olleet suunnattomat.

Hänen hyppäyksensä hurmion huipulle, Amerikan iskelmätaivaan tämän hetkenkirkkaimmaksi tähdeksi, on ollut milikuvituksillinen. Hän ei näet ole saanut sen enempää laulu- kuin musiikkiopetustakaan. Siitä huolimatta hän pyrki kerran äänilevystudioon ja saikin "taiteensa" levytetyksi - maksettuaan siitä studiolle aikamoisen kasan taaloja. Nykyisin on ehditty myydä jo yli 1 500 000 Elvis Presley-levyjä Hänen taksansa esiintymisestä yökerhoissa on 7 500 dollaria viikolta. Televisioimpressaaario Ed Sullivan saa pulittaa hänelle 50 000 dollaria kolmesta esiintymisestä ja verovirannomaiset arvelevat Elviksen tulojen kohoavan tänä vuonna ainakin 500 000 dollariin (noin 115 000 000 markkaan)!

Elvis Presleyn aloittama jazz-suuntausta on kuvailtu sanoilla "rock-`n-`roll". Noin vapaasti suomentaen se merkitsee jotakin "ketkuta ja jyrää". Se ei ole enää tavallista jazzia, ei lähes tulkoonkaan, vaaan jotakin uutta, sellaista joka raastaa ja repii.  Kun Elvis laulaa, näppäilee kitaraansa ja vääntelehtii kuin kolli kauheimmissa lemmentuskissa, koko nuori kuulijakunta on kerta kaikkiaan myyty.

Naimatarjouksia tulee Elvikselle tuhka tiheään. Verenpunaisia rakkauskirjeitä tulvii ainakin 500 viikossa. Perustetaan Presley-kerhoja. Huudetaan, kyynelöidään, raivotaan Elvisin kunniaksi!
Ihmeellistä."


Neljän valokuvan viiteteksteissä arvioidaan liikeliihdentä ..

"Hurmionsa huipulla Elvis suonenvedon tapaisesti ketkuttelee sääriään ja lanteitaan. Hiki virtaa suurina karpaloina hänen ohimoiltaan. Taitaa olla raskasta hommaa!"

"Elvis esiintyy kuin raivotautinen. Hän hyppii ja mäkättää, viuhtoo ja repii, kohottaa kätensä ja harottelee sormiaan. Hänen silmänsä ovat sulkeutuneet".

"Katsomo on haltioissaan Elviksen edessä. Elvis, Elvis suuri jumalamme Elvis! Mutta Elvis vain kiihdyttää ketkutustaaan. On suurta elää tällaisia hetkiä. Neromme Elvis!".

"Ei ei et saa Elvistä! Älä kiusaa onnellasi meitä enää, Elvis Ihana, Rakas Elvis! huutavat katsomon haltioutuneet pörinäsussut".

The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #10 : 22.11.2018 / 18:37:55 »
Elviksen puolesta vai vastaan 1964? Toivelaulu-vihkojen pitkäaikaisen toimittajan Regina Sjöholmin levyarvostelu.

Veikkaaja.       Maanantai 24.2.1964.
"Mexico - You can`t say no in Acapulco.
Toivottavasti lukijat  eivät pidä meitä kovin vanhanaikaisena, kun pidämme Elvis Presleystä, vaikka hän ei tässä levytyksessään kilju ja hihku, niinkuin parhaaseen rautalankatyyliin kuuluisi. Varsinkin "Acapulco" on varsin kaunista työtä joka suhteessa. Suuri plussa Elviksen tilille punaiseen muistikirjaamme, jossa oli ennestään saman herran kohdalla vain miinuksia. Johtuukohan kannnanottomme siitä, että levykuoressa on Elviksestä niin hurmaavia kuvia,,,"
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #11 : 23.11.2018 / 10:18:00 »
Mutta lyhyessä ajassa hankki hän 4 Cadillacia, 75 pukua ja 100 paria kenkiä itselleen, sekä talon ja uima-aaltaan äitimuorilleen. Hänen tulonsa ovat alun perin olleet suunnattomat.
[/i]
Hänen hyppäyksensä hurmion huipulle, Amerikan iskelmätaivaan tämän hetkenkirkkaimmaksi tähdeksi, on ollut milikuvituksillinen. Hän ei näet ole saanut sen enempää laulu- kuin musiikkiopetustakaan. Siitä huolimatta hän pyrki kerran äänilevystudioon ja saikin "taiteensa" levytetyksi - maksettuaan siitä studiolle aikamoisen kasan taaloja.
Kuka tuon jutun sitten kirjoittikin aikoinaan ei ollut kovin tarkasti perillä Elviksen uran alkuajoista. Eipä varmaankaan ollut kukaan muukaan Suomessa syksyllä 1956.

Pukujen ja kenkien määrästä en sano mitään, mutta Graceland-nimisen talon, johon Elvis teetti uima-altaan, hän osti vasta maaliskuussa 1957. "Aikamoinen kasa taaloja", jonka Elvis jutun mukaan maksoi, oli neljä dollaria. Se oli normaali hinta oman levyn tekemisestä Sun-levy-yhtiön studiolla.

Elvis ja hänen perheensä olivat rutiköyhiä, joten mitään taalakasaa he eivät edes omistaneet. Elvis teki ensimmäisen omakustannuslevytyksensä kesällä 1953, ja kappaleet olivat My Happiness sekä That's When Your Heartaches Begin. Levytystä kuunnellut sihteeri Marion Keisker piti Elvistä hyvänä laulajana, ja levy-yhtiön perustanut Sam Phillipskin yhtyi näkemykseen, mutta ei Keiskerin ehdotuksesta huolimatta halunnut levyttää Elvistä kaupallisesti.

Elvis ehti käydä tekemässä vielä toisenkin omakustannuslevyn 4. tammikuuta 1954 (Casual Love ja I'll Never Stand In Your Way) ennen kuin Phillips myöhemmin samana vuonna lopulta suostui yrittämään kaupallisen levyn tekoa Elviksen kanssa. Kappale oli Without You, ja se kuulosti toivottomalta useiden yritysten jälkeenkin. Muutama kuukausi myöhemmin paikalla studiossa olivat myös Scotty Moore ja Bill Black, joiden säestyksellä lopulta tehtiin kesällä 1954 That's All Right Mama.

Joku, ehkä Elviksen manageriksi itsensä tunkenut Tom Parker, keksi ilmoittaa, että levy oli tarkoitettu syntymäpäivälahjaksi Elviksen äidille. Hänen syntymäpäivänsä oli kylläkin huhtikuussa, eikä köyhällä perheellä ollut levysoitinta.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #12 : 23.11.2018 / 16:01:31 »
Ei ollut Seura eikä ollut  kukaan muukaan selvillä Suomessa 1956 Elvis Presleyn yksityiselämästä. Artikkelin sisältöarvosta olen Apachen kanssa yhtä mieltä, "fake news" . Mutta, kukapa lehden lukijoista olisi arvannut että tämä Elviksen "ketkuta ja jyrää" tyyli tulisi jäämään pysyvästi maailman musiikkihistoriaan. Kävin Gracelandissa viitisentoista vuotta sitten. Yllätyin, että tämä "mansion" ei ollutkaan suuruudeltaan sellainen "kartano" mitä olin kuvitellut etukäteen. Kaksikerroksinen isohko huvila, tosin huoneita enemmän kuin kymmenen. Sisustus jätetty sellaisena kuin se oli Elviksen lähdettyä paremmille metsästysmaille.
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #13 : 23.11.2018 / 21:29:54 »
Kävin Gracelandissa viitisentoista vuotta sitten.
Minäkin olen käynyt paikalla, jopa kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli kesäkuussa 1979, jolloin Elviksen isä oli vielä hengissä rakennuksessa, joten sisälle ei ketään päästetty. Vernon Presley kuoli muutama päivä käyntini jälkeen. Gracelandin portit avattiin satunnaisesti viikonloppuisin, eikä mitään sisäänpääsymaksua peritty. Pihalla sai kuljeskella vapaasti omaan tahtiinsa ja katsella Elviksen uima-allasta ja hautaa.

Kaiketi Vernon toivoi kävijöiden lahjoittavan runsaasti rahaa pihalle tuotuun rahankeräyslaatikkoon. Sen vieressä oli lappu, jossa kerrottiin Gracelandin ylläpidon tulevan kalliiksi, ja pyydettiin kävijöitä jättämään vapaaehtoinen maksu käynnistään. En nähnyt kenenkään panevan lippaaseen senttiäkään.

Elvishän tienasi ihan kivasti, mutta ei koskaan sijoittanut rahojaan mihinkään tuottavaan. Niinpä hänellä oli suurista tuloistaan huolimatta tuhlailevasta elintavasta johtuva rahapula usein huolenaan, etenkin uran loppuvaiheissa. Kun hän vuonna 1975 osti Delta-yhtiön käytössä olleen 17 vuotta vanhan epätaloudellisen lentokoneen, hän joutui ottamaan pankista lainaa sitä varten. Helsingin Sanomien mukaan Elviksen pankkitilillä oli 280 000 dollaria, kun hän kuoli.

Raha-asioiden huono ymmärrys taisi olla sukuvika, sillä Vernon Presley istui jo 30-luvulla vankilassa shekin väärentämisestä. Hän oli lisännyt yhden nollan ja kuvitellut, ettei kukaan kiinnitä asiaan huomiota.

Toisen kerran kävin Gracelandissä 90-luvulla kierrellessäni USA:ta. Silloin perittiin pääsymaksu, ja sisälle rakennukseenkin pääsi lukuun ottamatta yläkertaa. Mukavimmat musiikkielämykset koin Las Vegasissa jo 1979, jolloin näin lavalla mm. Dean Martinin ja Neil Sedakan. Jälkimmäisen reissuni suurin tähti oli Tom Jones, Vegasissa hänkin.

Aivan uskomattoman musikaalisia soittajia oli New Orleansin Bourbon Streetin dixialandbaareissa. Ukot soittivat loistavasti svengaten kaiken pyydetyn olipa se dixielandiä tai ei, jos tunsivat melodian.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Jerry Williams on kuollut
« Vastaus #14 : 24.11.2018 / 22:12:41 »
Kirjoitukset ovat hieman kääntyneet sivuraiteille alkuperäisestä otsikosta, mutta Jerry vainaan muistolle vielä yksi Elvis muistelo tuolta viiskytluvulta. Apu-lehti julkaisi lukijoilleen lahjaksi vuonna 1959 erikoisnumeron. Peräti 104 sivuinen filminumero, "Kuka kukin on Hollywoodissa". Ja nimenomaan stooreja vain jenkkinäyttelijöistä. Tähdet jaotellaan suurpiirteisesti taidon tai jonkun ominasuuden perusteella. Oscarin voittaja, loistavia tähtiä, tähtiä, vastanäyttelijöitä, koomikkoja, alle 21, luonnenäyttelijöitä, vastatulleet y,m ja laulajat. Yllätys yllätys ! Laulava näyttelijä Elvis Presley kitaroineen on saanut kokosivun kattavan kuvan julkaisussa. Kuvateksti ei ole asiasisällöltään yhtään sen syvällisempi kuin Seura-lehdessä julkaistu kolme vuotta aiemmin. Samat legendat ovat jääneet elämään. Tutkiva Rock-journalistiikka odotti meillä Suomessa vielä tuloaan...

"Elvis Presley sanoi hyvästit elokuvayleisölleen näyteltyään Kuningas Creolissa. Ja vaikka Elvis ei voi palata takaisin valkokankaalle ennenkuin hän on ollut vaaditut 2 vuotta USA:n armeijan asevelvollisena, hän on kuitenkin eräs nuorison ensimmäisiä suosikkeja,sillä hänen laulunsa ovat monen tyton ja pojan levyvarastossa, Yksityiselämässään Elvis suoritti ensiesiintymisensä maailmaan 8.1. 1935. Jo vauvana Elvis lauleli, mutta hänen uransa ei silloin vielä alkanut. Se pääsi alkuun vasta sitten, kun hän oli ostanut kitaransa Memfistä, oli opetellut soittamaan ja laulamaamaan ja meni Aurinko-levyjä myyvään liikkeeseen ja pyysi että hänen esiintymisensä levytettäisiin. Elvis-poika lupasi maksaa kustannukset. Aurinko-levyjä myyvän liikkeen johtaja kuuli levyiltä tulevan laulun ja tämä johtaja, Sam Phillips, kirjoitti sopimuksen Elviksen kanssa, Sitten eversti Parker otti Elviksen yksityisopetukseen ja vuoden sisässä hän oli kaupaksikäyvä poika. Äiti kuoli v. 1958".
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

 

anything