Minkä kirjan viimeksi luit?

[Rautalankaa-YES!]

Kun luen tosipaljon - kirjan päivässä, kaksi parhaassa - niin on pakko ihastella/suositella vast´ikään ilmestynyttä, Timo Kangasluoman kirjoittamaa kirjaa nimeltä Marco Hietala - Ruostumaton.  Marco Hietalahan tunnetaan laajasti taitavana hevikitaristina, hän soitta bassoa mm. Nightfishissä. Sen lisäksi hänellä on lukuisia muita musiikkiprojekteja ja muita bandejä, joista tunnetuin lienee useita levyjäkin lulkaissut Tarot. Kiinnostava lukukokemus rankasta taiteilijaelämästä -

Kirjan kirjoittanutta Timo Kangasluomaa tekee mieli teoksen perusteella hehkuttaa.  Oli jokasuhteessa kiinnostava ja miellyttävä lukukokemus - lukijan näkökulmasta katsottuna en keksi kirjasta minkäänlaista negatiivista huomautettavaa. Oli lukijaystävällinen, riittävän kookas ja harvavälistyksinen fontti, graafisesti ja visuaalisesti kuvia myöten kaunis, helppolukuinen ja tyylikäs kokonaisuus, joka antaa Hietalasta värikkäästi irrottelevan rosoisen, mutta pohjimmiltaan lämpimän kuvan.

Todella kiinnostaisi tietää tämän Timo Kangasluoman koulutustausta - voisin hyvin kuvitella hänet graafikoksi. Niin tyylikäs, kaunis, kiinnostava ja helppolukuinen on tämä kirja, jota voin lämpimästi suositella kaikille musiikista pitäville kirjan ystäville.

Minulla on aina jostain muusikosta tai bandinstä kertovaa kirjaa lukiessani ollut tapana samalla kuunnella joko omasta levyhyllystä tai YouTubesta/Spotifystä bandin tai muusikon musiikkijulkaisuja. Nyt tuli kuunneltua rautaisannos heviä - riittää pitkäksi aikaa

[Zammy]

(taas) Vanki nimeltä Papillon.

Vaikka tuo kirja on jälkikäteen ollut kaikenlaisten totuuskriitikoiden käsissä, Henri Charriéren kirjoittama omaelämänkerrallinen saaga on kyllä mahtavaa luettavaa. Toivoa, epätoivoa, uskoa, epäuskoa, kostoa, rakkautta, mutta mikä tärkeintä, ihmisluonteen kaikki piirteet läpikäyvä romaani.
Välittämättä siitä, ovatko kirjan kaikki tapahtumat sataprosenttisen totta, varsin selkeäksi käy kuvaus siitä, mitä oli siirtolaisvangin elämä viime vuosisadan alkupuoliskolla. Kirjasta tehdyn elokuvan suosittelen unohtamaan. Se ei anna oikeastaan murto-osaakaan siitä kuvauksellisuudesta ja tunteiden kirjosta, mitä itse kirja - joskin tähtinäyttelijät tekevät kyllä hienot suoritukset.

Samalla voin suositella em. kirjan jatko-osaa Banco! - kaikki pelissä.

SamiKoo

[Rautalankaa-YES!]

(taas) Vanki nimeltä Papillon.

Vaikka tuo kirja on jälkikäteen ollut kaikenlaisten totuuskriitikoiden käsissä, Henri Charriéren kirjoittama omaelämänkerrallinen saaga on kyllä mahtavaa luettavaa. Toivoa, epätoivoa, uskoa, epäuskoa, kostoa, rakkautta, mutta mikä tärkeintä, ihmisluonteen kaikki piirteet läpikäyvä romaani.
Välittämättä siitä, ovatko kirjan kaikki tapahtumat sataprosenttisen totta, varsin selkeäksi käy kuvaus siitä, mitä oli siirtolaisvangin elämä viime vuosisadan alkupuoliskolla. Kirjasta tehdyn elokuvan suosittelen unohtamaan. Se ei anna oikeastaan murto-osaakaan siitä kuvauksellisuudesta ja tunteiden kirjosta, mitä itse kirja - joskin tähtinäyttelijät tekevät kyllä hienot suoritukset.

Samalla voin suositella em. kirjan jatko-osaa Banco! - kaikki pelissä.

SamiKoo

Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirjan luin heti sen ilmestyttyä, 70-luvulla  ja on jäänyt mieleeni siitä syystä että muistan valvoneeni koko yön, kun en malttanut jättää kirjaa käsistäni. Kävin sen lainastosta perjantai-iltana työpäivän jälkeen, käytin koiran lenkillä ja istahdin lukemaan. Muistan keittäneeni joskus aamuyön tunteina kahviakin pelkästään siksi, kun eivät silmät olisi muuten pysyneet auki . - Täytyypä tsekata kirjastosta tuo jatko-osakin. Kiitos vinkistä, Zammy

Miltei poikkeuksetta on niin, että kirja on kymmenen kertaa parempi kuin sen pohjalta tehty elokuva.  Ainoa tähän hätään muistamani poikkeus säännöstä on Victoria Hislopin kirjaan Saari perustuva tv-sarja, joka muistaakseni tuli loppukesästä uusintanakin telkkarista. Kreikankielinen TV-sarja oli tehty kreikassa aidossa ja alkuperäisessä ympäristössä ja oli todella hieno,monitahoinen ja koskettava sarja. Luin kirjan myöhemmin ja lukukokemus oli yllättävästi elokuvaa vaisumpi.

[Zammy]

Tänään meinasin ottaa saunatuvalle mukaan lämmityksen ajaksi Veikko Huovisen klassikon Havukka-ahon ajattelija.
Olen aika usein yllättänyt itseni lukemasta samoja kirjoja moneen kertaan. Huovisessa minua viehättää todella rikastettu suomen kielen käyttö.
Siitä oiva näyte, kun Konsta Pylkkänen helteisenä päivänä vannoo jalkarättien nimeen villasukkien sijaan:

'Hän katseli niitä lähes inhoten; likaiset alkoivat olla, jalkarätit. Mutta näin helteillä ilman muuta paremmat kuin villasukat. Sukka hikoaa taidottomaksi töppöseksi, vanuu ja venyy joutavanpäiväiseksi mälliksi.' 

SamiKoo

[magnetman]

Jussi Raittisen elämänkerrat Muistan vielä vuonna 56 ja Vanha Rokkistara menossa. Ensimmäinen muistelee asiat vuoteen -76 ja jälkimmäisessä loput. Osuu aika sopivasti myös rautalankamusiikin alkuvuosiin. Vahva suositus alan harrastajalle.

[Ho Dad]

Tuo Rokkistara tuli luettua joskus ja keväällä viimeksi luin kertaukseksi pätkiä. Sen jälkeen joskus alelaarista löytyi Pepe Willbergin kirja. Kesälomalla sain sen verran aikaiseksi että Renegades kirjan sain hommattua. Melko raskasta on rokkitähtien elämä ollut, kovaa työtä

[belarusman]

Lamppu Laamasen loistavan kirjan Roudarit!

[Rautalankaa-YES!]

Lamppu Laamasen loistavan kirjan Roudarit!

Teinpä kirjastooni varauksen - kiitos vinkistä

Itselläni on parast´aikaa luvussa vast´ikään ilmestynyt Ville Similän & Mervi Vuorelan kirjoittama kirja Ultra Bra Sokeana Hetkenä. Nolo tunnustaa, mutta itselleni Ultra Bra on aivan uusi tuttavuus. Heidän musiikkinsa kylläkin on enemmän tai vähemmän vahingossa kuultua, vuosientakaista korvatuttua joka nyt hauskasti saa nimen. Minulla kun nykyään on jotain musakirjaa lukiessani tapana myöskin kuunnella kirjassa mainittua musaa tai nimettyjä biisejä YouTubesta tai Spotifysta - sillä tavalla saan kirjastakin irti enemmän. Kyllä vuosituhannen vaihteen Ultra Bra puhuttelee, täytyy myöntää.

Ihmettelette ehkä, miten on mahdollista että kaltaiselleni musiikin suurkuluttajalle on Ultra Bra onnistunut jäämään tähän asti täysin tuntemattomaksi/vieraaksi. Sehän selittyy sillä, että kuuntelin vuosina 1970-2000 yksinomaan klassista musiikkia ja oopperaa. Siksi en tiennyt mitään rautalangasta enkä Agentseistakaan, ennenkuin joskus 2003 J. Kääriäinen & Pulliaisen kitarasaundi jysähti unohtumattomasti otsaluuhun ystävien luona kylättelyreissulla pakkokatsotusta Laulavasta sydämestä.

Paree myöhään kuin ei milloinkaan...

[Voksi Veke]

               

   "Onneksi kirjoitit kirjan, koska sinulla on niin paljon muisteltavaa,                                    
                                                                                                                                                                
    josta olla ylpeä ja joka antaa lukijoillesi samaistumisen elämyksen."    (Jutta Zilliacus/ kirje)  
                                                                                    
                                             LASSE MÅRTENSON: Laiskotellen                                              
                                             Niin kuin minä haluan muistaa                                                           
                                                                                                                                                   
                                             CUMMERUS 2013                                                                             
                                             (Alkuperäisteos: Vågspel-sasom jag vill minnas)                                 
                                                                                                                                                   
       Knoppejani:                            - 15-vuotiaana soitti Espilän yökerhossa Leif Renvallin kvintetissä 
                                                pianoa. Erityistehtävänään delekoitu jääpalojen vienti Sriptease         
                                                -tanssijattaren pukuhuoneeseen! Hänen taiteilijanimensä oli          
                                                 Mademoiselle Monigue, kotoisin Pälkäneeltä. ( Etuvarustuksen 
                                                 tuunausta!!!)                                                                             
                                              - Hionut Isojen poikien moottoripyörän venttiilit ohjeena:                 
                                                "Ota nyt tommosen hyttysen vitunkarvan verran"                          
                                              - Tiesi Isä Aurinkoisen (Stalin) poismenon ehkä ensimmäisinä suomesssa 
                                                 -toimi sähköttäjänä                                                                    
                                              - Panu Ingnatiuksen Ford Lotus Cortinan kartturina Moskovarallissa : 
                                                Keskeytys lämmityslaitteen rikkoutumisen vuoksi. Tallimääräyksessä           
                                                arpa kävi Lasselle ajaa auto kotiin suomeen ! Tankkaus suoraan 
                                                tankkiautosta 65-oktaanista soppaa isosta letkusta !!                    
                                               -Veneensuunnittelija -tekijä ( Kirkon pannuhuoneessa laminointi 
                                                menojen aikaan aiheutti isot sumpligit, ne käryt)                           
                                               -Varjojen yö/ Jak to dziewczyna (1964) ja Pieni sana (1966)           
       Loput kuuluisimmat asiat selviää lukemalla kirjan, joka yllätti Jutan ohella myös minut !             
       Ps. Löysin kirjan aikoinaan Kirjapörsistä 6.90 e, hinta-laatusuhde kohdallaan.

[Rautalankaa-YES!]

Lamppu Laamasen loistavan kirjan Roudarit!

332 sivua kiinnostavaa luettavaa. Lukemisessa on sekin hyvä puoli, että aina oppii jotain. Tämän kirjan paras anti henk.koht. tasolla  oli oivaltaa, miten älykästä, monitaitoista ja fiksua porukkaa roudarit ovatkaan, vaikka sitä o ei ulkoisen olemuksen perusteella heti uskoisi. Eipä siis todellakaan ole koiraa karvoihin katsomista. Siellä on autoinsinööriä, sähköinsinööriä, maisteria, opettajaa jne. Ja jokunen nainenkin joukossa...

Tulipa kirjan ohella samalla kuunneltua youtubesta tai spotifylta musaa, joka oli minulle entuudesta uppo-outoa 

[lissu]

Luin kirjan Tuntematon Kimi Räikkönen ja olipas Hotakainen osannut taas tehdä hyvän kirjan. Siinä tuli henkilökuva Kimi Räikkösestä hyvin esille, mitä Kimi itse halusikin. Kertoo hänen karting harrastuksen alkamisesta lapsuudesta asti Espoossa ja vanhempien mahtavasta panostuksesta.

Kimiä vuosikymmenet fanittaneena tuli myös itselle paljon uutta, hänhän ei ole koskaan lehtien palstoilla avautunut omasta elämästään kuin rajoitetusti vaan ainoastaan elämästään FI-kuskina, joka on sitten ihan oma maailmansa.

Suosittelen kirjaa muillekkin, jotka ovat kiinnostuneita Kimistä henkilönä, aviomiehenä ja isänä ja jolle perhe on kaikki kaikessa 

[Rautalankaa-YES!]

Jos tykkäät bluesista ja lukemisesta, niin tässä loistava hankinta: Mape Ollilan elävästi ja ansiokkaasti kirjoittama kirja

ERJA LYYTINEN Bluesin kuningatar

Kirja on 198-sivuinen, paljon värikkäitä kuvia sisältävä ja juuri ilmestynyt. Erittäin lukijaystävällinen ja kaunis, helppolukuinen grafiikka. Suosittelen lämpimästi 

Luin kirjan siltä istumalta lainaston kirjana, mutta ostan sen omaan kotikirjastoonkin heti kun käsiini saan.

[Vintage]

Olisiko nimi kuitenkin Erja Lyytinen? Jaatinen on ainakin minulle tuntematon suuruus.

[Rautalankaa-YES!]

Olisiko nimi kuitenkin Erja Lyytinen? Jaatinen on ainakin minulle tuntematon suuruus.

No niin tietenkin, kiitos kun huomasit ja kommentoit. Kävin korjaamassa mokani. -Minulla oli työtoveri nimeltään Erja Jaatinen, miten se nyt lipsahtikin Lyytisen sijasta kommenttiin, vaikka kirja oli edessäni kun tekstiä näpyttelin.