Kirjoittaja Aihe: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta  (Luettu 89390 kertaa)

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« : 16.01.2008 / 18:27:26 »
Toivon, että mahdollisimman moni osallistuu tähänkin ketjuun. Erityisesti niiden pitää osallistua, joilla ei mielestään ole asiasta mitään sanottavaa. Otsikkoa pitää tulkita mahdollisimman löysästi ja laajasti. Kukin ymmärtäköön "alkuvuodet" niin kuin haluaa, ja jos jollakin nykyajan seikalla on jonkinlainen yhteys alkuvuosiin  -  mitä en sitten lienevätkin  -  seikka pitää ottaa puheeksi.

Samoin "rautalanka" olkoon vapaasti tulkittavissa kirjoittajan harkinnan mukaan tarkoittamaan mitä tahansa, vaikka Humppaveikkoja! Ainoa toivomukseni ketjun aloittajana olisi, että noudatettaisiin pidättyväistä kohteliaisuutta muita kirjoittajia kohtaan. Vaikka omalle heikolle itsetunnolle tekisikin hyvää haukkua muiden musiikkimaku mitättömäksi, suosittelisin silti, että mieluummin kehuttaisiin omaa makua kuin haukutaan muiden vastaavaa. En suinkaan tarkoita, että olisi kiellettyä toteamasta jotakin kappaletta tai bändiä huonoksi  -  ja vaikka Suomen kaikkien aikojen huonoimmaksi  -  kunhan se tapahtuu niin, että ei suotta loukata muiden tunteita ja karkoteta foorumin kirjoittajia kokonaan palstalta pois.

Aloitan kotimaasta. "Metsään nyt mennään ja vieläkin kauemmas harhaan" lauletaan eräällä 60-luvun rautalankaa leikkimielisesti kritisoivalla kappaleella. Tässä oli aika paljon perää ihan alkuvuosina. Nykykuuntelija saa väärän käsityksen, koska levyttämään päästettiin vain A-luokan bändejä  -  kuten Jussi Raittinen asian ilmaisee kirjassaan Muistan vielä vuonna 56. Kun kitaroita ruvettiin vonguttamaan vuonna 61 ja 62, intoa oli usein enemmän kuin musikaalisuutta ja taitoa. En halua tällä mitenkään moittia ketään, kunhan totean asian mielestäni faktana.

Parhaat olivat erinomaisia, kuten Soundsien Henrik Granö, Strangersien Kari Bergström ja Ande päiväläinen ja koko Scaffolds. Mieleeni palautuu kuitenkin esimerkiksi Strangersin soolokitaristin Jussi Itkosen radiohaastattelu. Hän kertoi, että hän yritti ensin alkuun soittaa kitaraboogieta kaverinsa Jorma Tuomisen säestyksellä, ja he ihmettelivät kun se "siinä yhdessä kohdassa" meni pieleen. Komppikitaristi nimittäin osasi vain kaksi sointua! Ilmeisesti Jussi itse ei osannut yhtään enempää, kun ei osannut neuvoa.

Kovin vähästä siis lähdettiin liikkeelle! Tuomisen ranne oli kyllä ihan tarpeeksi notkea kunhan taitoa karttui lisää. The Strangers oli parhaimmillaan parhaiten svengaavia kitaraorkestereita aikanaan.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

tortuffe-the wonder dog

  • Vieras
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #1 : 16.01.2008 / 20:08:55 »
Tuo alkuvuosien energia ja häpeilemättömyys on just se juttu. Siellä oli tosi hienoja saundeja. Ja sovituksissa oikaistiin kaikki mahdollinen, ja joskus jopa vähän päälle.Raakaa twangia. Ne 16 vuotiaat jätkät soitti paljon miehekkäämmin kun suurin osa tämän päivän konsensus rautalangan vääntäjistä. Tästä on tullut tälläinen keski ikäisten jätkien radio amatööri genre,jossa höpistään jostain kompuroista ja purkeista enemmän kuin itse musasta.  :(

Silloin vedettiin niillä mitä nurkista löytyi, ja asenteella!. Tällaista soittamisen hulabaloo meininkiä onneksi sentään nyky bändeistäkin joillain on. Esim. The Charadesin Moberg paiskoo kannujaan hihat käärittyinä eikä välitä hevon kuustakaan tempoista, tarkoista filleistä, ym. Pysykööt perässä ken pystyy!. Kitaristit on tän päivän ryhmissä kyllä aika tyhjä käynnillä, mutta  esim.The Aftonsien kaverilla on tartunta pintaa touhussaan.
Eikä tässä nyt ole tarkoitus ketään sen kummemmin arvostella suuntaan taikka toiseen, mutta heitinpä nyt pari esimerkkiä niistä ketkä tämän päivän rautalangan vääntäjistä tekee vaikutuksen.
Mutta jotainhan tässä on pielessä(muuallakin kuin omassa päässä...) kun niillä alkuaikojen jätkillä lähes kaikilla homma toimi!.

TwistOla

  • ******
  • Viestejä: 930
  • Twistataanks, oi beibi?
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #2 : 16.01.2008 / 21:27:54 »
Lainailen parilla otteella Veikko Nybergin koostaman Nights Of The Sixties-tupla cd:n saateläpyskästä rautalangan alkutaipaletta Jyväskylässä, lähinnä The Mirages-bändin näkövinkkelistä.

"Ensimmäiset Shadows-kuvat nähtyämme päätimme rakentaa samanlaiset sähkökitarat itse ja niin olivat bändin peruskamat valmiina. Luokkaa alempana oli sitten eräs kaveri, jolla oli oikein kaupasta ostettu sähkökitara, joten hänkin bändiin vaan. Ekat treenit pidettiin koulun juhlasalissa rumpuina pelkkä virveli, jota tuleva basisti kolisteli. Vahvistimena oli koulun höyryradio, johon oli liitetty kaksi kovaääniskaappia."

"Myöhemmin otimme S:n kanssa kaksi kitaratuntia L.S:ltä ja sitten vaan hirveää treeniä, joka huipentui ensimmäiseen keikkaan jossain kokouksessa. Verhot aukesivat keski-ikäiselle kokousporukalle ja paljastivat neljä hohtavan punaisena vapisevaa pikkupoikaa, jotka koittivat saada erittäin vajavaisella soittotaidolla Alpens ros-kappaleen edes jotenkin tunnistettavaan muotoon siinä todennäköisesti onnistumatta."

"Kesän -63 sitkeän treenaamisen jälkeen jotkut kuulijat syksyn aloituskonvan soiton kuultuaan sanoivat että tehän osaatte soittaa! Aluksi soitimme vain neljästään rautalankaa, mutta muutaman kuukauden kuluttua huomasimme, että laulu piristäisi mukavasti. Ykkösääni saatiin helposti, mutta kun kuultiin myös muita ääniä, koetettiin selvittää kuinka muut äänet löydettäisiin. Löytyihin ne aikanaan."

Tämmöistä oli rautalangan alkutaival täällä Jyväskylässä. Tuolla tupla-cd:llä on sitten koti- ynnä muita äänityksiä täkäläisten pop-bändien osalta vv. '63-69. Varsinaista rautalankaa (instroa) edustaa vain yksi biisi "Flingel Blunt", joka on kyllä tunnistettavissa  :)
Torspo mikä torspo!


flatron

  • ****
  • Viestejä: 334
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #3 : 16.01.2008 / 22:57:00 »
Minä heitän tämän heti offtopicin puolelle. Noista sointujen osaamisesta... Jossain Beatles dokkarissa oli juttua niiden alkuajoilta. Pojat yritti vääntää biisejä muutamaal soinnulla, jotka osasivat. Sitten jonkun luokkakaveri toiseltapuolelta kaupunkia kertoi osaavansa sellaisenkin soinnun, kun C7 . Tämä oli pojille uutta. Kimpassa lähtivät bussilla kaupungin toiseen laitaan todistamaan heille uutta sointua ja opettelemaan, kuinka se soitetaan.
Hyvin meni ilmeisesti oppi päähän, kun tekivät aikoinaan monta hienoa kipaletta.

Pikkaisen helpompaa nykyihmiselle tuo tiedonsaantikin. Netistä löytyy kaikki! Ei tarvi lähteä bussiajelulle.

Sori OT  ;)

oldie

  • **
  • Viestejä: 67
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #4 : 16.01.2008 / 23:04:07 »
 On pakko laittaa kommentti, mikä on ihan vierestä. Uskomattoman hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa. Miksei mutsi ja faija duunannu mua viis vuotta aikaisemmin, edes, vois muistaakin jotain

oldie

  • **
  • Viestejä: 67
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #5 : 17.01.2008 / 23:30:06 »
 Vastaan, vaikken ookaan kokenut tätä aikaa, ongelma oli vielä 60-70-luvun vaihteessakin, ainakin täällä "maalla". Ainakaan duunariperheiden muksuilla ei ollut varaa hankkia instrumentteja. Japanilaisia (jotkut hyviäkin) kitaroita oli jo saatavilla kohtuuhintaan, mutta vahvistimina oli se putkiradio monelle ainoa mahdolliuus astua sähköisen musiikin maailmaan. Ja se oikea soundi itselle sekä jopa mahdolliselle yleisölle piti luoda niillä virityksillä, joita itse  tai muiden rakentamana oli mahdollista saada. Ja sillä uskolla ja asenteella. Nykyään elintason noustessa on nuorienkin mahdollista hankkia musiikinlajiin sopivat vermeet heti alkuun. Tää siis taas johdantona, peräänkuulutan aikakauteen ja aiheeseen sopivia kuvia, soittimista, muista laitteista, esiintymistilaisuuksista, treeneistä ja niistä ihmisistä, jotka musiikkia tuolloin (50-60-luvun vaihde, rautalankakausi, varhainen rock´n roll) tekivät. Ja ehkä mielenkiintoisempana, niitä ei tunnettuja. Kyllä niitä jonkun (iso)vanhemmilla on jäljellä.

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #6 : 19.01.2008 / 15:54:42 »
Kun Bob Bogle ja Don Wilson perustivat The Ventures-yhtyeen ja tekivät ensimmäistä levyään Walk Don't Run, heillä ei ollut vielä rumpalia. Levytystä varten hommattiin rumpali, jonka nimeä en nyt muista, mutta hän sai valita ottaako korvaukseksi 25 dollarin kertakorvauksen vain neljäsosan levyn tuotosta. Rumpali valitsi 25 dollaria. On saattanut vähän kaduttaa jälkikäteen, mutta mistäs sitä voi tietää, että täysin tuntemattomien kaverusten ensi levystä tulee jättimenestys.

Myös The Shadows-yhtyeelle Norrie Paramor ehdotti coverin tekemistä tästä sävelmästä. Apache oli vielä Englannin listoilla kymmenen myydyimmän joukossa, ja pojat eivät halunneet ruveta kilpailemaan itsensä kanssa tilastoissa. Jos Walk Don't Run olisi levytetty, se olisi pitänyt levyttää heti, että Venturesin alkuperäinen ei olisi ehtinyt nousta Englannin listoille. Kappale olisi pitänyt opetella ja levyttää heti. Shadows ei ollut levyttänyt covereita eivätkä he innostuneet ajatuksesta, ja niin Shadows ei levyttänyt kappaletta vielä vuonna 1960, vaan vasta älppärille Tasty vuonna 1977.

Rytmi-lehdelle vuonna 2004 antamassaan haastattelussa Hank Marvin toteaa, että hänen mielestään The Ventures oli "aika löysä bändi" ja Walk Don't Runia kuunnellessa tuntuu aivan siltä, että "soolokitaristi ja basisti ovat eri huoneissa".

Hmm... eri huoneissa tai ei, kipale kyllä svengaa kuin hirvi! ;D
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

von stax

  • Vieras
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #7 : 20.01.2008 / 21:38:55 »
Jos jotakuta kiinnostaa, miten Walk Don't Run ym. tehtiin, asiaa voi tarkastella suht. koht. tuoreessa äänitysalanammattijulkaisusta Mix Magazine:

http://mixonline.com/recording/tracking/audio_ventures_walk_dont/

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #8 : 21.01.2008 / 12:37:46 »
Säestysyhte The Shadowsin menestys alettiin pikkuhiljaa noteerata Suomessa alan lehdissä. "Iskelmä juoruja" alle kirjoitettiin kesäkuussa 1962 tähän tapaan:

"Cliff Richardin säestysyhtye The Shadows, joka on menestynyt erittäin hyvin ilman kuuluisaa laulusolistiaankin, sai vastaanottaa joitakin aikoja sitten ensimmäisen kultalevysnsä todistukseksi siitä että kvartetin levystä Apache on myyty kaikkiaan jo yli miljoona kappaletta. Samassa tilaisuudessa luovutettiin Cliffille itselleen hänen viimeisin kultalevynsä merkiksi hänen esityksensä The Young Ones saavuttamasta  menestyksestä"
« Viimeksi muokattu: 04.12.2008 / 14:21:42 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #9 : 21.01.2008 / 13:26:19 »
Säestysyhte The Shadowsin menestys alettiin pikkuhiljaa noteerata Suomessa alan lehdissä.
Jep. Pakkohan heidän oli jotakin myönteistäkin sanoa. Minäkin muuten muistan vielä nytkin, kuinka joku Iskelmä-lehden levyarvostelija kehui Duane Eddyä hyväksi kitaristiksi, koska hän "pihtaa soittaessaan". Kirjoittaja tarkoitti tällä Eddyn tapaa soittaa tahallaan hieman off beat  -  kuten englanniksi sanotaan, eli jäljessä tahdista. Aika yleistähän oli, että Eddy haukuttiin huonoksi siksi, että hänen kappaleitaan soitteli kuka tahansa parilla sormella. Niin soittelikin, mutta ei yhtä hyvin kuin Eddy. Muistan ajatelleeni lukiessani, että noh, kirjoittaja on ainakin musikaalinen, jos ei mitään muuta... ;D (Nuorena ihminen tietää kaiken niin paljon paremmin!)

Mahdatko löytää lehdistäsi tämän Duane Eddyn singlen arvostelun kokonaisuudessaan?
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #10 : 22.01.2008 / 13:33:19 »
 Apache, sitä kyseistä arvostelua ei ole silmiin sattunut, sitävastoin jo heti lehden seuraavassa numerossa, heinäkuu 1962, on levynpyörittäjä omaksunut sanan "rautalanka" kuvaamaan genreä, arvoidessan Duane Eddyn singlen:

"DUANE EDDY Deep In The Heart Of Texas - Saints And Sinners  (RCA 47-7999)  Arvosana+++
Rautalankataituri Duane Eddy kuuluu viihtyvän kumppaneineen oikein hyvin tuolla Texasin sydämessä. Vanhasta[/u] kansansävelmästä on muodostunut vauhdikas nykyajan iskelmä, mutta tuskinpa voimme silti puhua mistään tulevasta myyntimenestyksestä[/i]. Saint and sinners on kitaristin oma sävellys ja jää kaikista tehokeinoistaan huolimatta vaatimattomalle tasolle".


 Ymmärtääksemme missä ajassa liikumme ja ennenkaikea mitä arvostelijan aivoissa liikkuu ja häntä miellyttää tarkastellaan välittömästi seuraavana levypinossa odottavaa sinkkua :

"DEAN MARTIN Tik-A-Tee, Tik-A-Tey / Just Close Your Eyes  (R 20.058)  Arvosana ++++1/2
Vanha tuttu Tik- a- tey on saanut Dean Martinista oivan tulkitsijan itselleen. Neal Heftin sovitus on hallittu ja värikäs, joten tässä saattaa olla eräs kesän suurista menestyksistä. Kääntöpuolen slowfox on silkkaa siirappia, mutta miellyttänee silti tiettyä hameväen sisaruspiiriä".
« Viimeksi muokattu: 10.07.2009 / 14:35:49 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 119
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #11 : 22.01.2008 / 14:23:02 »
... "Vanhasta kansansävelmästä on muodostunut vauhdikas nykyajan iskelmä, mutta tuskinpa voimme silti puhua mistään tulevasta myyntimenestyksestä"....

 Joopajoo...vielä Suomen nuorison on odotettava  puoli vuotta ennenkuin levytetään vanhasta kansansävelmästä vauhdikas nykyajan iskelmä joka on myyntimenestys; Emma.




« Viimeksi muokattu: 04.12.2008 / 14:23:49 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

meridius

  • ****
  • Viestejä: 314
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #12 : 22.01.2008 / 15:19:47 »
Tuo alkuvuosien energia ja häpeilemättömyys on just se juttu. Siellä oli tosi hienoja saundeja. Ja sovituksissa oikaistiin kaikki mahdollinen, ja joskus jopa vähän päälle.Raakaa twangia. Ne 16 vuotiaat jätkät soitti paljon miehekkäämmin kun suurin osa tämän päivän konsensus rautalangan vääntäjistä. Tästä on tullut tälläinen keski ikäisten jätkien radio amatööri genre,jossa höpistään jostain kompuroista ja purkeista enemmän kuin itse musasta.  :(

Silloin vedettiin niillä mitä nurkista löytyi, ja asenteella!. Tällaista soittamisen hulabaloo meininkiä onneksi sentään nyky bändeistäkin joillain on. Esim. The Charadesin Moberg paiskoo kannujaan hihat käärittyinä eikä välitä hevon kuustakaan tempoista, tarkoista filleistä, ym. Pysykööt perässä ken pystyy!. Kitaristit on tän päivän ryhmissä kyllä aika tyhjä käynnillä, mutta  esim.The Aftonsien kaverilla on tartunta pintaa touhussaan.
Eikä tässä nyt ole tarkoitus ketään sen kummemmin arvostella suuntaan taikka toiseen, mutta heitinpä nyt pari esimerkkiä niistä ketkä tämän päivän rautalangan vääntäjistä tekee vaikutuksen.
Mutta jotainhan tässä on pielessä(muuallakin kuin omassa päässä...) kun niillä alkuaikojen jätkillä lähes kaikilla homma toimi!.

Tämä on erittäin yleinen mielipide kaikissa musiikin (ja muunkin harrasteiden) alalajeissa. Luetpa sitten mitä musafoorumia tahansa. Eli orkkisversiot ja kokoonpanot ovat yleensä niitä, joissa sanotaan olevan asennetta, ja että kaikki toimii, ja että muut homman jatkajat ovat sitten noita keski-ikäisiä radioamatöörejä, joilla ei ole asenne kohdallaan. Jos vaikka bluesista puhutaan, niin annas olla että ainoita ja oikeita fiiliksiä löytyy vaan jonkun heinähatun vahingossa Mississipin pusikossa savikiekolle tallentamasta kappaleesta. Jos erehdyt arvostamaan jotain myöhäisempää tästä savikiekosta inspiroituneen artistin versiota, niin et ymmärrä oikeasta bluesista pa5kan vertaa. Voi voi.

Tässä on pieni ristiriita. Jos siis haluaisi, että homma toimisi ja voisi nauttia arvostusta niin pitäisi keksiä jotain ihan uutta, ottaa kenties nurkista joitain pikkubudjetin instrumentteja ja keksiä jotain UUTTA. Mutta mutta, eihän se silloin olisi rautalankaa ainakaan tämän foorumin mielestä. Koska rautalanka on perinnemusiikkia, johon pätevät erityisen tarkat säännöt, että mitä soittimia bändissä saa olla ja miten sitä soitetaan. Eli jos haluaa soittaa rautalankaa, on soitettava perinnemusiikkia ja sehän tarkoittaa, että imitoidaan radioamatöörin ottein alkuvuosien kuninkaita. Nousepa kuule itse lauteille yleisön eteen itse 14-vuotiaana puukässyssä kyhäämälläsi kitaralla ja jollain 25 euron T-kaupan vahvistimella. Siinähän olis sitä orkkismeininkiä. Eikö vain. (Jos olet tämän tehnyt ja olet yksi alkuaikojen pioneereista, niin hatunnosto sinulle!)

HUOMIO: arvostan myös erittäin suuresti rautalangan pioneereja. Erittäin paljon. Eli en siis arvostele tippaakaan heidän asemaansa tämän musiikkityylin luojina ja vaikuttajina.

Mutta jotta tätä musiikkityyliä voisi kuulla livenä vielä tänäänkin, niin eiköhän anneta myös tunnustusta taitaville ja temposta ja saundista tarkoille muusikoille, vaikka he soittavatkin tätä musiikkia monen tuhannen euron instrumenteilla hyvän äänentoistolaitteiston kautta.
- meridius -

Training is Nothing. Will is Everything. Will to Act.

Apache

  • *****
  • Viestejä: 667
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #13 : 22.01.2008 / 15:36:47 »
Mutta jotta tätä musiikkityyliä voisi kuulla livenä vielä tänäänkin, niin eiköhän anneta myös tunnustusta taitaville ja temposta ja saundista tarkoille muusikoille, vaikka he soittavatkin tätä musiikkia monen tuhannen euron instrumenteilla hyvän äänentoistolaitteiston kautta.
Jokainen olkoon mielestäni mitä mieltä tahansa, mutta minä olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi. En noteeraa kovinkaan korkealle musiikkia, jossa on yritystä, mutta ei lahjakkuutta ja musikaalisuutta. Siteeraanpa tähän Hank Marvinia vuodelta 1961 erään nuottikokoelman alkulauseesta:

"Mistäkö musiikista pidän? Ihan kaikesta  - olkoon rokkia tai klassista. Arviointiperusteeni kaiken tyyppiselle musiikille on sama: musiikki pitää esittää antaumuksella ja umpimusikaalisesti."

Yhdyn lausahduksen loppuosaan. En itse sentään ihan kaikesta erityisesti pidä, vaikka kuinka musikaalisesti esitettäisiin. ;D
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Albert

  • Vieras
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #14 : 22.01.2008 / 15:50:12 »
En noteeraa kovinkaan korkealle musiikkia, jossa on yritystä, mutta ei lahjakkuutta ja musikaalisuutta.

tätä musikaalisuustermiä kun viljet niin osaisitko märitellä sitä ? Musiikkihan on vaan tapa esittää erikorkusia ääniä korvia miellyttävällä tavalla. Molemmat opitaan, miten ne esitetään ja mitä korvat tykkäävät kuulla / eli ovat tottuneet kuulemaan. Toiset oppii nopeaan ja toiset hitaasti. Työmäärästä ja oppimisnopeudesta riippuen.

Ja kuka genren ns eturivin soittajista on umpimusikaalinen ? Ketkä ei ollenkaan ?

 

anything