Kirjoittaja Aihe: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta  (Luettu 98024 kertaa)

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #210 : 19.07.2017 / 10:57:32 »
Basisti Jet Harris alkoholisoitui ja potkittiin Shadowsista ulos tästä syystä. Bruce Welchin kirjassa on asiasta juttua:

Hank ja minä emme halunneet mennä lavalle juopon kanssa, joten tarjosimme hänelle kompromissia. Olimme valmiit keskeyttämään esiintymiset kolmeksi kuukaudeksi, jos Jet hakeutuisi hoitoon alkoholisminsa vuoksi jollekin alan klinikalle. Hän kieltäytyi. Hänellä ei omasta mielestään ollut mitään alkoholiongelmaa. Niinpä Hank ja minä pidimme pienen palaverin ja tulimme siihen tulokseen, että olisi kaikille eduksi, jos Jet lähtisi Shadowsista.

Esiinnyimme New Musical Express -lehden äänestyskilpailun voittajien konsertissa Wembleyllä sunnuntaina 15. huhtikuuta 1962, kun ilmoitimme Jetille uutisen. Kuten tavallista, löysimme Jetin esiintyjille varatusta baarista lavan takaa. Alkoholi oli sumentamassa hänen tajuntansa täysin. Kerroimme hänelle, ettemme enää tarvinneet hänen palveluksiaan. Olihan se surullista, sillä olimme kokeneet paljon kivaa yhdessä ja meillä oli rakkaita muistoja, mutta viihdeala on raakaa bisnestä.

Jet Harrisistä, rockin James Deanista, tuli yksi alan ensimmäisistä uhreista. Hän siitä koskaan toipunut. Hän asuu nykyisin Gloucesterissä ja odottelee iänikuista comebackiään ja uutta suurta tilaisuutta.* Hän mainostaa palvelujaan Stage-lehdessä Tangent-nimisen bändin kera, jonka mainitaan olevan Bristolin Shadows. Kaikki olisi voinut mennä ihan eri tavalla. Traagista, sillä Jet oli basistina aivan huippu ja teknisesti loistava. Hän oli kunnioitettu muusikko ja oli aina paljon parempi kitaristi kuin minusta koskaan tulee. Alkoholi kuitenkin pilasi hänen uransa. Olen varma, että hän usein miettii osaansa. Hän tärveli itse omat mahdollisuutensa.

Bruce Welch: A Life in The Shadows

* Jet Harris kuoli 18.3.2011 syöpään. BBC:n mukaan hän lopulta 30 vuoden ryyppäämisen jälkeen myönsi olevansa alkoholisti ja haki apua ja pääsikin alkoholista eroon. Rahaongelmat vaivasivat häntä hänen kuolemaansa asti, ja hän oli katkera siitä, että häntä ei pyydetty mukaan Cliff Richardin ja Shadowsin jäähyväiskonserttikiertueelle vuonna 2009.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #211 : 02.11.2017 / 15:01:44 »
"Madame" oli Suomen ensimmäinen juorulehti........  https://fi.wikipedia.org/wiki/Madame

Lehdessä julkaistiin muitakin aiheita kuin Tabe Sliorin "Miehet ja minä" jatkokertomus. Kerran kuussa ilmestyneessä ledessä arvosteltiin myös äänilevyjä, tässä nimettömänä pysyneen arvostelijan näkemyksiä syyskuulta 1964.

Valkoakaasiat - Tuoll on mun kultani  The Steeles, (Manhattan Man-82)
"Vaihteenvuksi uusi kitarabändi. Nasta vielä kaikenlisäksi.  Pojilla on meno kuin heinämiehillä ja jälkeä syntyy. Vanhat kuluneet kappaleetkin vaikuttavat kerrassaan tuoreilta. Anna mennä Steelers, treenausta... ja iso vaihde päälle!"

Painovirhepaholainen pani bändin nimi uusiksi, toisalta tarkemmin ajateltuna "The Steeles" voisi vaikka viitata rokkari Tommy Steeleen. ;)

The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #212 : 02.11.2017 / 15:20:04 »
"Madame" , syyskuu 1964.

Rautalankatango - Ruostumaton tango,  Tauno Suojasen kitarayhtye  (Safir S-119)
"Tämä on harvinaisen mukava rautalanka-tangolevy. Sopiva tempo, ei liian hidas, eikä liian nopea. Devil pitää enemmän "Ruostumattomasta". Tämä Tauno Suojasen yhtye saa oikean fiilingin tangoihin. Paremman kuin ammattimuusikot ja sovittajat ovat (ainakin tähän asti) saaneet.

Tämän arvostelun myötä paljastui myös  nimimerkki. Mutta kuka on tämä "Devil"?, joka erehtyy luulemaan levyn ammattimuusikoista koostuvan yhtyeen jäsenet amatöörisoittajiksi...... ;)
« Viimeksi muokattu: 02.11.2017 / 15:24:01 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"


amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #213 : 03.11.2017 / 01:09:27 »
"Madame", syyskuu 1964.

Farmer John - Dizzy Miss Lizzy,  (Scandia KS-531)  https://www.youtube.com/watch?v=Pwr0Ec1pS-Y

"Kaikki sitä kuvittelevatkin osaavansa laulaa! Jos on isonveljensä tyrkkäämänä onnistunut pääsemään televisioon näyttämään, sanoisimmeko suomalaisittain -,pärstäänsä, ei se vielä todista, että kurkusta lähtee kauniita ääniä; mutta laulaahan variskin äänellään kuten Antti Einiökin. ("The Islanders" parka! olipa teillä epäonnea kun nimenne komeilee yhdessä Andyn kanssa!
 Antti pojan pitäisi rannalla lekotellessaan opiskella kunnon englantia myös. Taitaa isoveli Paavo Einiön makuasioissa olla paljon tinkimistä kun on kysymyksessä pikku-Andy. Muuten ei voi selittää sitä, että päästetään ulos moista roskaa. Navetoissa on yleensä paksut seinät ja lehmille suositellaan piristävää musiikkia. Ikioma levy lehmille Antti Einiön Farmer John! (Pelkäämme tosin, että lehmät saavat utaretulehduksen ja mitäs me kaupunkilaiset sitten juomme!)
 P.S. Valokuvakin pikkueiniöstä olisi ollut, mutta emme viitsineet tuhlata palstatilaa mokoman takia."


The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #214 : 14.11.2017 / 22:51:46 »
"Madame" syyskuu 1964.

A world without love - If I were you,  Peter & Gordon  (Colombia Dyc-1180

"A world.... on nätti juttu. Tarttuu korvaan, muttei koske. Kääntöpuolen juttu on sitä tavallista, lievästi liverpoolilaista."

Maailma ilma rakkautta - Mua kiusaat vain,  TheEsquires  (Decca Sd-5628)

"Tämä härmäläinen versio yllämainitusta "A world without love" kappaleesta ei ole yhtään hullumpi. Mielestämme Esquires on kehittynyt, sen huomaa varsinkin kääntöpuolen rallista "Mua kiusaat vain", mutta vielä voitte "löysätä kitaran kaularemmiä", elikkä pellit auki."

Youtube linkki, The Esquires lavalla  30 vuotta myöhemmin. https://www.youtube.com/watch?v=lLiYWk3mgg
« Viimeksi muokattu: 14.11.2017 / 22:53:55 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #215 : 03.12.2017 / 13:26:41 »
Hank Marvinia haastateltiin radiossa ennen hänen tuoreimman cd:nsä (Without A Word) ilmestymistä. Yksi kiinnostavimmista kohdista kuullaan aivan haastattelun lopussa, kun haastattelija kysyy mahdollisesta uudesta kiertueesta Cliff Richardin kanssa. Hank vastaa, että viimeisin 50-vuotisjuhlakiertue oli niin onnistunut kaikin puolin, että sen uusintayritys todennäköisesti osoittautuisi antikliimaksiksi.

Selkosuomeksi se tarkoittaa, että The Shadows ei enää lähde konserttikiertueelle. Jutun voi kuunnella täällä:
https://www.youtube.com/watch?v=JhkQO3H39_I
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #216 : 21.12.2017 / 08:44:26 »
Cliff & The Shadows ovat juhlistaneet uransa tasavuosia julkaisemalla levyjä ja tekemällä kiertueita, jotka on nimetty viittaamaan noihin vuosiin. Kaikki yritykset eivät ole kuuluneet onnistuneimpiin. Hyllyssäni on ollut pölyttymässä vuosikymmeniä heidän yhteinen älppärinsä Established 1958, joka julkaistiin vuonna 1968 vuosi ennen Shadowsin ensimmäistä hajoamista.

Mukana on sekä instrumentaaleja että laulettuja esityksiä, ja kaikki ovat poikien itse säveltämiä. Valitettavasti mukana ei ole ensimmäistäkään ensiluokkaista kappaletta. Kuuntelin juuri tuon levyn noin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.  ;D
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #217 : 22.03.2018 / 13:29:56 »
Vuonna 1958 perustettu The Ventures jatkaa loputtomiin. Don Wilson, toinen perustajajäsenistä, lopetti korkean ikänsä vuoksi vuonna 2015, ja tilalle tuli nykyisen soolokitaristin Bob Spaldingin poika Ian Spalding. Aikaisemmin sooloa soittanut Gerry McGee vietiin japanilaiseen sairaalaan kesällä 2017 kesken kiertueen, eikä hän ole näemmä palannut lavalle.

Netissä on tarjolla aivan tuore Ventures-taltiointi viime tammikuulta USA:sta: https://www.youtube.com/watch?v=sS5oz3uu-zk. Se on kuvattu yhdellä kameralla hyvältä eturivin paikalta, ja ilmeisesti ihan luvallisestikin, koska kamera on jalustalla. Suuntaus on tosin etenkin alussa niin ja näin: päitä jää puuttumaan. Kuva on kuitenkin tarpeeksi terävä, ja äänikin on ihan kuunneltava.

Valitettavasti soolokitaristi Bob Spalding häviää tennistermein 6-1 Gerry McGeelle. Hän vetelee pieleen useita kertoja, ja kerran jopa koko esitys joudutaan keskeyttämään ja aloittamaan alusta.

Gerry McGeen soitosta voi nauttia tällä vain vähän aikaa netissä olleella taltioinnilla Japanista vuodelta 1994: https://www.youtube.com/watch?v=LGvuV6UtUQA  Etenkin akustiset numerot miellyttävät minun korvaani. Mukana on useita japaninkielisiä kommentteja, joista joku muu kuin minä saattaa saada jotakin irti. On tosin bändin jäsenten haastatteluja englanniksikin.

Bändi osaa valita kappaleensa kuulijakunnan mukaan. Se käy hyvin ilmi tällä vuodelta 1981 Los Angelesissa tehdyllä taltioinnilla: https://www.youtube.com/watch?v=Qt2EaqLXFg0
« Viimeksi muokattu: 22.03.2018 / 13:31:39 kirjoittanut Apache »
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Rautalankaa-YES!

  • **********
  • Viestejä: 9 092
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #218 : 22.03.2018 / 15:49:01 »
... Gerry McGeen soitosta voi nauttia tällä vain vähän aikaa netissä olleella taltioinnilla Japanista vuodelta 1994: https://www.youtube.com/watch?v=LGvuV6UtUQA  Etenkin akustiset numerot miellyttävät minun korvaani...

Herkkua minunkin korvilleni. Kiitos tästä linkistä, Apache :-* Ventures on iät ajat kuulunut lempparibandeihini, mutta enpä tiennyt heidän taikovan herkkusaundeja myös akustisista kitaroista.
- musiikin maailma on suuri ja avara -

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #219 : 31.03.2018 / 19:37:18 »
Soundsien komppikitaristi Bobi Söderblom kertoo, että Rock-Jerry ei enää toimi bändin laulusolistina.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #220 : 03.04.2018 / 00:01:54 »
Viikkolehti Kuvaposti 21.5.1964:

Tauno Suojasen Kitarayhtye.
Romanialainen kitara - Nyt soi kitarain.

"Rautalangat ja tangot on yhdistelmä, jonka ainakin näin puusta katsoen luulisi herättävän suomalaisen äänilevykansan huomiota. Onhan siinä yritetty niittailla toisiinsa kahta tämänhetkistä suosikkia, eivätkä tangot rautalangoilla soitettuna itse asiassa aivan hassuilta kuulukaan, niin oudolta kuin tällainen liitintä äkkipäätä tuntuukin. Tauno Suojasen yhtye soittaa sitä paitsi miellyttävän hillitysti; sitä pystyy tällainen yli-ikäinenkin levyjen ystävä kuuntelemaan ilman pahempia vatsanväänteitä.
Yhtyeen nimi vain vaikuttaa oudolta. Noin niin kuin rautalankayhyeen nimenä nimittäin. Mahtaako se mikään suomalainen yhtye ollakaan, kun on ihan kotimainen nimikin?"
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #221 : 12.04.2018 / 18:17:35 »
Soundsien komppikitaristi Bobi Söderblom kertoo, että Rock-Jerry ei enää toimi bändin laulusolistina.

Respect.....Toivottavasti ei lopettanut uraa terveys-syistä.
Tässa pari keikka uran eri vuosituhansilta. Nuorena elokuvassa "Tähtisumua" vuodelta 1961. Ja hieman jo vartuneena Juttutuvassa,  Soundsien kanssa syyskuulta 2017.
www.instroagogo.com/instro-a-gogo-osa-76-5-kausi/
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #222 : 24.04.2018 / 10:35:15 »
Kaikki rautalangan ystävät tietävät ja tuntevat Shadows-yhtyeen tunnetuimman hitin Apache. Tuo kesällä 1960 julkaistu kappale ei kuitenkaan ollut bändin ensimmäinen levytys. Bändi oli säestänyt Cliffiä levyllä jo syksyllä 1958 Cliffin toivomuksesta. Tuottaja Norrie Paramor suostui lopulta Cliffin vaatimuksiin kuunneltuaan ensin sekä Ernie Sheersin että Hank Marvinin versiot Cliffin levyllä Livin' Lovin' Doll ja julkaisi Marvinin version, joka oli kaikkien mielestä parempi. Paramor oli ensin ehdottanut, että Sheers soittaa sooloa ja Hank komppia.

Lopulta Cliffin vetoomusten seurauksena The Drifters piti Norrie Paramorille hänen toimistossaan yksityisen "konsertin" esittäen kappaleet Feeling Fine ja Don't Be A Fool With Love. Session seurauksena Paramor tarjosi Driftersille levytyssopimusta, joka allekirjoitettiin 5. helmikuuta 1959. Bändi levyttäisi neljä 78 kierroksen savikiekkoa vuodessa, mutta mitään takeita esitysten julkaisemisesta ei annettu.

Edellä mainitut kaksi laulettua kappeletta olivat The Drifters -yhtyeen ensimmäinen single. Se oli täydellinen floppi, vaikka bändi pääsi esittämään kappaleet Oh Boy -tv-ohjelmassa.

Seuraava single heinäkuussa 59 olikin sitten jo instrumentaalimusiikkia: Jet Harrisin säveltämä Jet Black ja Hank Marvinin säveltämä Driftin' kääntöpuolella. Vaikutteita oli Bruce Welchin mukaan saatu mm. Duane Eddyltä. Jos kitaramusiikki kelpasi USA:ssa, miksei sitä voisi kokeilla Britanniassakin? Levyn menestys oli vain niukasti parempi kuin esikoissinglen.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #223 : 25.04.2018 / 10:14:19 »
Jet Blackin julkaiseminen oli aiheuttanut nimiongelmia ulkomailla. Oli nimittäin olemassa yhdysvaltalainen lauluyhtye nimeltä The Drifters, joten brittibändin nimi oli vaihdettava.

Olen muuten kuullut amerikkalaista Driftersiä lavalla Las Vegasissa Caesar's Palace -nimisessä hotellissa kesällä 1995. Porukasta oli tosin hohto tuolloin jo kadonnut, ja jäljelläkin oli vain yksi alkuperäisjäsen. The Drifters esiintyi ilmaiskonsertissa yhdessä tuon jättihotellin baareista. Noh, yksi drinkki oli tietysti ostettava. Mainitsin baarimikolle, että hotelli on niin iso, että asukkaille olisi oikeastaan annettava kartta. Hän sanoi, että heille annettiinkin kartta, mutta että se oli niin huono, että väki eksyi silti ja tuli kysymään häneltä tietä. Jonkinlaisen kuvan paikan koosta saa, kun kerron, että kun Keke Rosberg voitti formula ykkösten maailmanmestaruuden, yksi osakilpailu ajettiin hotelli Caesar's Palacen parkkipaikalle rakennetulla väliaikaisella kilparadalla.

Mutta asiaan. Norrie Paramorin usko Cliffiä säestävään bändiin säilyi lujana, ja Jet Harrisin ehdotuksesta The Shadowsiksi muuttunut nelikko sai uuden levytyssopimuksen menneistä epäonnistumisista huolimatta. Joulukuussa 1959 julkaistiin laulusingle Saturday Dance, jonka b-puolella oli Lonesome Fella. Bändi oli tullut tunnetuksi Cliffin säestäjinä, ja niinpä tästä tulikin sen menestynein single. Se jäi kuitenkin niukasti Top 30:n ulkopuolelle. Asiat näyttivät joka tapauksessa hyviltä tahmeaan alkuun verrattuna.

Saturday Dance oli ensimmäinen levytys, jossa Hank soitti punaista Fender Stratocasteriaan, jonka Cliff oli tilannut hänelle Yhdysvalloista. Shadowsien seuraava single räjäytti potin: Apache nousi listoille 20. heinäkuuta 1960 sijalle 19 ja ykköseksi 20. elokuuta.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #224 : 02.05.2018 / 10:43:05 »
Kun Shadowsin instrumentaalilevytysten suosio alkoi hiipua ennen 60-luvun puolta väliä, monet suosittelivat heille laulamista. Näin teki muun muassa George Harrison, ja muutkin Beatlet. Ei Shadowsilla ollut mitään laulamista vastaan, päin vastoin, mutta heidän lauluesityksensä eivät olleet koskaan menestyneet. Bruce Welch mainitsee kirjassaan syynkin: Hank ja Bruce eivät olleet sukulaisia, ja hänen analyysinsä mukaan sen seurauksena heidän äänensä eivät soineet yhteen niin korvaa miellyttävästi kuin esimerkiksi Everly Brotherseilla.

Varmaankin veljesten äänet soivat keskimäärin miellyttävämpinä, mutta onhan maailmassa ollut paljon menestyneitä lauluyhtyeitä, joiden jäsenet eivät ole olleet sukua toisilleen: The Beatles, Simon & Garfunkel, The Seekers, jne. Totuus kuitenkin oli ja on, että The Shadows ei saanut yhtään laulua listakärkeen. Sijoitukseltaan paras vokaaliesitys oli 11.8.1965 julkaistu Don't Make My Baby Blue, joka nousi kymmenenneksi. Toiseksi paras oli eurovisiolaulu Let Me The One (8.3.1975) sijalla 12.

Kun Shadows yhteisestä sopimuksesta hajosi vuonna 1968, Hank, Bruce ja australialainen John Farrar muodostivat vuonna 1969 laulutrion, jolle annettiin niinkin omintakeinen nimi kuin Marvin, Welch & Farrar. Sen menestynein LP nousi sijalle 30 ja oli top sadassa neljä viikkoa. Yksikään single ei noussut top sataan. Keikoilla yleisö pyysi soittamaan vanhoja Shadows-instruja, jotka yhtye puolestaan halusi täysin unohtaa. Marvin, Welch & Farrar haudattiin vuonna 1972.

Kahdenkymmenen vanhan instrumentaalikappaleen älppäri 20 Golden Greats julkaistiin vuonna 1977 ja se nousi listaykköseksi. Tämä sai Varjot vakuuttuneiksi siitä, että heidän instrumentaalimusiikilleen oli tilaus. Listaykkösiä ei enää tullut, mutta esimerkiksi Don't Cry For Me Argentina (16.12.1978) nousi viidenneksi.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

 

anything