Kirjoittaja Aihe: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta  (Luettu 87306 kertaa)

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 118
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #30 : 18.09.2008 / 13:59:46 »
Kiintoisaa luettavaa ja ajankuvaa tuo Ammeen teksti - näinköhän tässä täytyy vääntäytyä kaupunkiin ja musiikkikirjastoon etsimään Maarit Niiniluodon kirjaa Toivo Kärjestä ;).

 Lukemisen arvoinen kirja on kustantajaltaan loppuunmyyty, kirjastoista lainattavissa. RLY,osta kirja :D kannattaa tarkistaa esim. Huutonetistä, elokuussa oli teos vielä saatavana, lähtö 3€. Divarihinta kalliimpi, hipuaa jopa n. 20€ .
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #31 : 18.09.2008 / 14:14:51 »
Apache oli ihan hyväksyttävä juttu mutta suomalainen rautalanka oli jo köyhempää. Kaikki puhaltimet ja jouset pudotettiin pois, kitarat vain soivat, sähköbasso ja rummut.
Kärjellä oli todella tarkka korva, jos hän kuuli puhaltimia ja jousia Apachessa!  ;D
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Rautalankaa-YES!

  • **********
  • Viestejä: 9 054
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #32 : 18.09.2008 / 14:23:46 »
Kiitos vinkistä, Amme ;) Kävin vilaisemassa Huutonettiä - näytti siellä olevan kirja tarjolla lähtöhintaan 20 euroa. Täytyypä seurata tilannetta ;)

Minulla ei Maarit Niiniluodon kirjoitustyylistä ole omakohtaista lukukokemusta, joten melkein täytyy ensin käydä kirjastossa tsekkaamassa, onko se niin elävää kerrontaa, että kirja vie mennessään. Kotikirjastossa nääs pölyttyy monta muistelmateosta, jotka ovat kerronnaltaan niin kuolettavan pitkäpiimäisiä ja tylsiä, ettei niitä jaksa edes hampaat irvessä lukea :D :D :D.
- musiikin maailma on suuri ja avara -


amme

  • *******
  • Viestejä: 1 118
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #33 : 18.09.2008 / 14:33:42 »
Heh. ;D ;D ;D ;D.. joopajoo..muistelmien kirjaaja Maarit Niiniluoto lienee tulkinnut Toivo Kärjen  Apache lausahduksen näin. Ehkä Kärjellä oli kuitenkin mielessä "Wonderful land" ???

Maarit Niiniluodon haastattelu Alueuutiset lehdessä 13.6.2001 :
"Maarit Niiniluoto kirjoitti säveltäjä Toivo Kärjen elämäkertateoksen "Siks oon mä suruinen". Kirjailija kertoo ystävystyneensä legendaarisen miehen kanssa kirjan terkemisen aikana.
-Topi oli karismaattinen hahmo, joka hallitsi koko huonetta. Hänen asemansa suomalaisessa viihdekulttuurissa oli samanlainen kuin Tauno Palolla näytämötaiteessa ja Urho Kekkosella politiikassa Niiniluoto kuvailee
"
« Viimeksi muokattu: 04.12.2008 / 14:14:32 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #34 : 18.09.2008 / 15:46:01 »
En ollut kyseisestä kirjasta tietoinen ollenkaan. Tilasin sen äsken lähikirjastooni. Täällä ruuhka-Suomessa nimittäin toimitetaan asiakkaan tietokoneella tilaamat kirjat ja äänilevyt asiakkaan haluamaan kirjastoon 50 sentin korvausta vastaan. (Kuka sitä nyt jaksaisi käydä hakemassa luettavaa viiden kilometrin päästä?  ;D)

Olen kyllä Kärjen kanssa samaa mieltä monien 60-luvun rautalankabändien soiton tasosta. Kaikki alkoi Suomessa niin yhtäkkiä ja yllättäen, että useimmilla kitaran kaulaan ripustaneilla oli enemmän intoa kuin musikaalisuutta ja soittotaitoa. Eihän siinä tietysti mitään pahaa ole, että vähemmilläkin kyvyillä soitellaan, mutta tällöin ei oikein ole toiveita suuresta ja pitkäaikaisesta suosiosta. Jotkut levyttämään päässeetkin bändit olivat vähän niin ja näin.

Hyvä esimerkki on The Strangers, josta olen ennenkin puhunut. Soittotaidot vaihtelivat kovasti. Soolokitaristi Jussi Itkonen ei ole vieläkään oppinut soittamaan Kolmen kitaran soolo-osaa oikein. Levyllähän sen soittaa erinomainen basisti Kari "Jet" Bergström. Itkonen on julkisesti viimeksi kai soittanut tätä itselleen mahdottoman vaikeata kappaletta muutama vuosi sitten kesällä Helsingin Aleksanterinkadun varrella olevalla terassilla. Olen tallentanut levyilleni myös televisiossakin esitetyn version itsenäisyyspäivänä vuonna 2000 Helsingin jäähallissa pidetystä konsertista. Itkosen soitto on aivan kauheata, kun sitä kuuntelee näin "raakana" ilman mitään studiossa tehtyjä korjauksia.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 118
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #35 : 19.09.2008 / 12:24:23 »
Apache, tilamaasi kirjaa odotellessa en haluasi pilata lukuelämyksesi siteeraamalla liikaa kirjan sivuja.  ;D En malta kuitenkaan olla toistamatta seuraavaa muistelua, se kun sivuaa/liittyy The Strangersin "Kolme Kitaraa" levytykseen. Olettamukseni on että, Eila Pellisen levyttämä "Kaksi kitaraa", jonka Topi Kärki sovitti "svengaammaksi" oli mahdollisesti  jonkinlainen innoituksen lähde Strangers rautalankaversioon  ???    Näinkö tahtomattaan Topi oli  sittenkin mukana kitaramusiikin levinnäisyyteen Suomessa..

"Fazerilla jouduin heti itselleni hyvin ristiriitaiseen tilanteeseen. Vedin yhtyön kansanomaista iskelmätuotantoa ja tein omia tähän linjaan sopivia menestysiskelmiä koko 50-luvun lopun...."

"Puuhasin aivan toisenlaisen linjan ja laulajien kanssa kun Scandiassa Eino Virtanen ja Paavo Einiö, jotka levyttivät minulle paljon läheisempää jatsahtavampaa tuotantoa. Kun italialaisiskelmät tulivat Scandia hakkasi rahaa juuri svengimusiikilla, joka oli ollut erikoisalaani. Jostain kumman syystä me emme Fazerilla onnistuneet.
Muistan valvoneeni yhden yön vuokratussa huvilassa Kolmirannassa, juoneeni konjakkia ja miettineeni kun Suklaasydän ja Puukko Mackie olivat juuri tulleet markkinoille. Suklaasydänkin täytyi panna purkkiin Metro-tyttöjen laulamana. Sitten tulin ajatelleeksi, kuinkahan vanha venäläinen sävellys Kaksi kitaraa menestyisi jos se sovitetaan vähän svengaavammaksi.
 Ajattelin yrittää uudella tulokkaalla Eila Pellisellä ja kirjoitin sinä yönä jazzmaisen sovituksen tästä kappaleesta puhallinorkesterille.. Kun siitä tuli menestys sain lisäää itseluottamusta, että kyllä tässä pärjätään
"   
« Viimeksi muokattu: 04.12.2008 / 14:15:04 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #36 : 19.09.2008 / 12:55:42 »
Apache, tilamaasi kirjaa odotellessa en haluasi pilata lukuelämyksesi siteeraamalla liikaa kirjan sivuja.  ;D
Siteeraile pois vaan. Ei se minua haittaa ollenkaan. Samahan se on missä järjestyksessä kirjassa mainitut asiat minulle valkenevat. Jotkin mehukkaat kohdat saattavat jäädä jopa huomaamatta, jos en ole niistä etukäteen saanut mitään vinkkiä!
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Hanu

  • ***
  • Viestejä: 245
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #37 : 21.09.2008 / 21:16:36 »
Itse ostin jo aiemmin lukemani Kärjen elämänkerran kirjaston poistomyynnistä eurolla jokunen vuosi sitten. Eräänlainen perusteos kotimaiseen iskelmään, vaikken pidä sitä muuten erinomaisena kirjana.

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 118
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #38 : 22.09.2008 / 10:36:17 »
Lukeminen kannattaa aina, ei ole niinkään tärkeätä mitä lukee pääasia on että lukee..

Kotimaisen iskelmän syvempiin syöväreihin pääsee myös Heikki Metsämäen ja Petteri Pelkin kirjassa : " Satumaa, Unto Mononen, - elämä ja laulut". Gummerus 1997.

Unto Monoselle kitara oli rakas soitin, ote kirjan kappaleesta " Kitaraa hän soitti vaikka väärinpäin".

"Kitara oli vielä 50-luvun puolivälinjälkeen harvinainen soitin maaseudun tanssiorkestereissa. Orkesterikitarat olivat nykypäivän lankkuihin verrattuna raskaita soittaa ja useimmiten niillä vedeltiin vain komppia.

 Raskastekoiset kielet olivat korkealla otelaudasta ja kitaristin tunsi baaripöydässä känsäisistä sormenpäistä.
Hanuristi Lasse Santakangas ja kumppanit arvioivat, että Unto oli tuonaikaisilla mittapuilla hyvä soittaja. Hän esitti mielellään sooloja, joita ripautti inspiraation mukaan aina eri kohtin kappaletta. Pieni nyökkäys Lasselle ilmaisi että "nyt lähtee". Unton bravuureita olivat kitaraboogie ja Tico tico, jolla hän lämmitti menomatkalla sormiaan ja kanssamatkustajien  hermoja. Paikalle päästyään hän riensi laittamaan vehkeet kuntoon ja alkoi jauhaa boogieta ennen yleisön saapumista."
« Viimeksi muokattu: 04.12.2008 / 14:15:54 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #39 : 23.09.2008 / 18:45:07 »
Minulla ei Maarit Niiniluodon kirjoitustyylistä ole omakohtaista lukukokemusta, joten melkein täytyy ensin käydä kirjastossa tsekkaamassa, onko se niin elävää kerrontaa, että kirja vie mennessään. Kotikirjastossa nääs pölyttyy monta muistelmateosta, jotka ovat kerronnaltaan niin kuolettavan pitkäpiimäisiä ja tylsiä, ettei niitä jaksa edes hampaat irvessä lukea :D :D :D.
Kirja tuli luettua kahdessa päivässä. Niiniluodon kirjoitustyyli on kielioppiseikkoihin kangistumatonta, mistä on hyötyä ja haittaa. Teksti on lennokasta ja vauhdikasta, mutta koska kirjoittaja ei hallitse suomen kielioppia erityisen hyvin, seurauksena on silloin tällöin vaikealukuisuutta. Virkkeiden rakenne aiheuttaa muutaman kerran hetken pysähtelyjä, kun lukija miettii, mitä oikeastaan on tarkoitus sanoa. Pilkkujen puuttuminen vääristä paikoista on yksi epäselvyyksien aiheuttaja.  - Älä anna tämän kuitenkaan vaikuttaa lukupäätökseesi. Sivuseikka.

Muutamassa kohdassa hörähdin nauruun. Kirjassa on mehukkaita kohtia runsaasti. Esimerkistä käy se, miten opettaja nosti Kärjen fysiikasta saaman nelosen viitoseksi. ;D Kärjellä on myös persoonallisia mielipiteitä vaikka muille jakaa: "Absoluuttisella sävelkorvalla ei ole mitään tekemistä musikaalisuuden kanssa." Se osoittaa, miten korkealla hänen rimansa oli!

Kirjasta huokuu Kärjen katkeruus hänen kriitikoitaan kohtaan, vaikka hän toteaakin jo varhain päättäneensä, ettei tule välittämään mahdollisista moitteista pätkääkään. Kohta edellisen jatkoksi hän luettelee maita, joissa kevyen musiikin ammattilaisia arvostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Mainintoja on myös kriitikoista, jotka ovat syyttä suotta haukkuneet Kärjen pystyyn.

Itse hypin vain muutaman sivun käytännöllisesti katsoen kokonaan yli. Ne käsittelivät Kärjen matkoja Neuvostoliittoon. Kun musiikista ei ollut juuri mitään mainintoja, en jaksanut kiinnostua pitkistä ventovieraiden henkilöiden nimilistoista ja muista matkoihin liittyvistä asioista.

Kyllä kirja ehdottomasti kannattaa lukea, jos on vähääkään kiinnostunut suomalaisen kevyen musiikin historiasta.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Rautalankaa-YES!

  • **********
  • Viestejä: 9 054
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #40 : 23.09.2008 / 18:49:58 »
Kiitos informaatiosta, Apache :D. Täytynee laittaa kirja hankintaan. Ei 20 euroa ole mielenkiintoisesta henkilökuvasta liikaa, etenkään kun se liittyy itsellekin nuoruusvuosilta tuttuun musiikkihistoriaan.
- musiikin maailma on suuri ja avara -

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #41 : 27.09.2008 / 22:35:05 »
Minä en koskaan erikoisemmin pitänyt rautalangasta, varsinkin kun sitä soitettiin usein huonosti ja yksitoikkoisesti. Väitin, että ammattikitaristit, rumpalin kanssa saavat saman tuloksen aikaan kuin amatöörit. Mutta eivä ne pirut pystyneet, jostain syystä. Siinä olin kyllä väärässä."
Hmm... :-\ Tätä kohtaa lukiessa tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia. En ollenkaan yritä olla kovasti eri mieltä, mutta kuitenkin...

1. Aivan rautalangan alkuaikoina ammattikitaristeilla ei edes ollut sähkölankkuja. Jussi Itkonen tilasi omansa ulkomailta, ja hän on sanonut, että "kaikki" Suomen kitaristit tulivat sitä kummastelemaan. Fendereitä ei myyty Suomessa, kun rautalankavillitys otti täällä ensi askeleitaan.

2. Sitten kun kitaroita oli saatavilla Suomessakin, ammattikitaristit eivät juurikaan edes yrittäneet esittää Shadows-tyylistä kitaransoittoa. Jos olisivat yrittäneet, eivätköhän he olisi kyenneet soittamaan "huonosti ja yksitoikkoisesti" hekin? Rautalanka oli nuorison enemmän tai vähemmän kapinallista musiikkia. Ei se purrut ammattimuusikkoihin. Eivät he halunneet kapinoida.

3. Rautalankabändien alkuaikoina nuoret soittivat nuorisolle ensimmäistä kertaa. Shadowsin pojat aloittivat teini-ikäisinä. 50-luvulla oli jo ollut nuoria rokkareita, mutta vaikka joillakin heistä oli ollut bändeissään nuortakin väkeä, bändit olivat taka-alalla  -  vähän kuin sivuseikka. Nyt yhtäkkiä soolokitaristista oli tullut laulajan korvike. Soitettiin paljon ilman vokalistia. Suomalainen nuoriso halusi lavalle nuoret, joihin saattoi samaistua. Eivät sille olisi kelvanneet keski-ikäiset kitaristit, vaikka nämä olisivat soittaneet kuinka hyvin.

Tällaisia mietteitä tulee mieleen. Ihan kernaasti saa olla eri mieltä  -  en pahastu ollenkaan. Itse silmät kiiluen lavalle vuonna 63 tuijotelleena arvelisin kuitenkin tietäväni, mistä puhun. Hyvän ystäväni pikkusisko, joka tuolloin oli 15-vuotias, kertoi innoissaan kuinka Henkka Granö oli kuulemma katsellut häntä pitkän aikaa lavalta jollakin keikalla. :D Ja tyttö oli tietysti ollut hyvin otettu ja tyytyväinen.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #42 : 28.09.2008 / 14:23:48 »
Apache, osa 3:

"Kesäkuun 17. päivänä levytimme molemmat kappaleet Abbey Roadilla. Kaikki tuntui istuvan hyvin kohdalleen, kun purkitimme Apachen. Ehkä Quartermaster's Stores ei synkannut sielujemme kanssa aivan yhtä hyvin. Hank käytti kaikua ensimmäistä kertaa levyttäessään, ja minä soitin ensimmäistä kertaa akustista kitaraa levyllä. Aikaisemmin olin aina soittanut sähkökitaraa ja olin aina kuulostanut pelkältä taustahuminalta. Apachea varten lainasin Cliffin Gibson Jumboa. Se lisäsi sointiin syvyyttä ja siitä tuli tavaramerkkini, "helisevä" komppikitara. Se oli pelkkä sattuma, mutta mitäs siitä! Apache levytettiin neljällä otolla. Cliff soitti kiinalaista rumpua levyn alkutahtien aikana.

Heti kuultuamme sen nauhalta, meille valkeni, että se oli aivan erityisen onnistunut esitys, ja sanoimme Norrielle, että mielestämme se oli parempi puoli. Uskoimme siihen kuin vuoreen. Meille ei juolahtanut mieleenkään, että Norrie muuttaisi mieltään; arvelimme hänen valitsevan Quartermaster's Storen. Norrie teki samoin kuin aina, kun hän oli epävarma jostakin levytyksestä. Hän vei nauhan kotiinsa ja soitti sen lapsilleen nähdäkseen heidän reaktionsa.* Meidän onneksemme hekin pitivät enemmän Apachesta. Norrie, jolla oli liikemiesvainua, noudatti lastensa näkemystä ja valitsi Apachen a-puoleksi.

Levy julkaistiin kuukautta myöhemmin, ja Quartermaster's Stores oli b-puolella. EMIn mainososastolla alkoivat kiireet. Se lähetti esittelylevyjä kaikille musiikkitoimittajille, ja mukana oli nuoleen kiinnitetty lehdistötiedote: 'Huolehtikaa, että teiltä ei viedä päänahkaa! Tässä tulee The Shadows ja heidän jymyhittinsä Apache.' Levy nousi listalle sijoittuen 19. paikalle heinäkuun 20. päivänä. Olimme vihdoin viimein menestyneet omilla avuillamme.

Apache nousi ykköseksi ensimmäisen kerran 20. elokuuta 1960 ja ikään kuin kohtalon oikusta syrjäytti ykköspaikalta Cliffin levyn kakkoseksi."

Bruce Welch: A Life In The Shadows

* Norrie Paramorin teini-ikäinen tytär oli valinnut myös Cliff Richardin Move It -levytyksen a-puoleksi. (Oma kommenttini.)
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Apache

  • *****
  • Viestejä: 665
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #43 : 29.09.2008 / 16:48:41 »
Kiitos informaatiosta, Apache :D. Täytynee laittaa kirja hankintaan. Ei 20 euroa ole mielenkiintoisesta henkilökuvasta liikaa, etenkään kun se liittyy itsellekin nuoruusvuosilta tuttuun musiikkihistoriaan.
Palasipa mieleeni yksi mitätön pikkuseikka kirjasta. Kärki kehuu Olavi Virtaa hyväksi bisnesmieheksi, jolla oli musiikkiliike lähellä Kolmen sepän patsasta Helsingissä. Taitaa olla väärä tieto. En kuollaksenikaan muista Virralla olleen keskustassa kauppaa, mutta hän kylläkin piti levyliikettä osoitteessa Kustaankatu 1 Kallion kaupunginosassa. Se oli kai suunnilleen vuonna 1959 tai 60. Kauppa ei elänyt kauan, vaikka minäkin taisin ostaa sieltä ainakin yhden levyn. Asuin nimittäin Kalliossa itsekin tuohon aikaan. Fleminginkadulla oli asiakaskuntansa vakiinnuttanut levykauppa nimeltä Levykeskus, joka lakkasi toimimasta vasta 80-luvun lopulla, ja se riitti kyllä huolehtimaan kalliolaisten levytarpeista.

Myös Lasse Liemola kokeili kykyjään levykauppiaana samoihin aikoihin tai hieman myöhemmin. Hänen kauppansa oli Pengerkadulla hieman Helsinginkadusta etelään. Myymälä oli erittäin pieni eikä elänyt kauan.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

TwistOla

  • ******
  • Viestejä: 929
  • Twistataanks, oi beibi?
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #44 : 29.09.2008 / 19:22:34 »

Palasipa mieleeni yksi mitätön pikkuseikka kirjasta. Kärki kehuu Olavi Virtaa hyväksi bisnesmieheksi, jolla oli musiikkiliike lähellä Kolmen sepän patsasta Helsingissä. Taitaa olla väärä tieto. En kuollaksenikaan muista Virralla olleen keskustassa kauppaa, mutta hän kylläkin piti levyliikettä osoitteessa Kustaankatu 1 Kallion kaupunginosassa. Se oli kai suunnilleen vuonna 1959 tai 60. Kauppa ei elänyt kauan, vaikka minäkin taisin ostaa sieltä ainakin yhden levyn. Asuin nimittäin Kalliossa itsekin tuohon aikaan.

Olan Kootut levyt-sarjan cd:llä 24 olevassa saateläpyskässä kerrotaan, että Ola vuokrasi v. '57 lopulla liikehuoneiston Mannerheimintieltä talosta nro 14, Kolmen sepän kohdalta ja perusti musiikkikaupan Olavi Virta & Co. Liike menestyi niin hyvin, että v. '58 alussa Ola laajensi yritystä avaamalla toisen myymälän Kustaankatu 1:een.

Eihän nuo putiikit kait kovinkaan pitkäaikaisia olleet, Hotelli Tornissa taisi Olan päivät enimmäkseen sujua ja liikkeet jäivät vähän huonolle hoidolle.
Torspo mikä torspo!