Kirjoittaja Aihe: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta  (Luettu 78159 kertaa)

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 095
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #225 : 14.06.2018 / 21:31:43 »
Kuva - Posti viikkolehti, 28.5.1964.

LEVYT PYÖRIVÄT palstan levyarvostelu:

Tapio Rautavaara: Rosvo-Roope - Tuopin jäljet.

"Rockit ja twistit ja rautalangat ovat villityksiä, jotka tulevat ja menevät, mutta Tapio Rautavaara on ja pysyy. Kun kevyen musiikin raskasta työtä tekevä laulaja kykenee reippaasti yli kaksi vuosikymmentä pysyttelemään pinnalla, on varmasti jokaisen - niidenkin, jotka eivät kenties kuulu tämän tämän laulajan "taiteen" kaikkien innokkaimpiin ihailijoihin - pakko myöntää, että jotakin tällaisessa miehessä täytyy olla.
Rautavaarassahan se jokin on ilmeisesti aitous. Suomalainen yleisö, joka on tunnetusti herkkää, arvostaa esityksen tunteen ja tämän tunteen aitouden varmastikin paljon korkeammalle  kuin sen mahdolliset musiikilliset ja äänelliset ansiot.
Ja Rautavaaraa kuunnellessa kyllä tuntee, että mies on mukana laulussa, että laulussa on muutakin kuin pelkkää sävelmää ja tekstiä, että siinä laulua todella esitetään eikä vain kuunnella omaa ääntä.
Kun tehdään laulelmalevy, niin myös sovitukset voisivat olla enemmän laulelmallisia, niin ettei komppi koko aikaa hakkaa taustalla kuin metronomi. Kari Aavan säveltämä ja Reino Helismaan sekä Kari Wilkmanin sanoittama "Tuopin jäljet" on mukavanmakuinen uutuus suomalaisten laulelmien harvalukuiseen joukkoon,"
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 641
Vs: Sekalaista löpinää rautalangan alkuvuosilta
« Vastaus #226 : 12.07.2018 / 01:05:52 »
Löysin SinäPutkilosta sattumalta Japanissa tehdyn puolentoista tunnin mittaisen Ventures-haastattelun, ilmeisesti noin vuodelta 2011. Haastateltavina olivat Don Wilson ja Leon Taylor, joista Don etupäässä hoiti puhumisen.

Itselleni oli uutta tietoa, että Don Wilsonin isovanhemmat olivat tulleet USA:han Ruotsista, ja Donin äiti osasi ruotsia. Don opetteli soittamaan kitaraa vasta 25-vuotiaana. Donin äiti kehui Donin ja Bob Boglen musiikkiesityksiä ja arveli, että heistä tulee kuuluisia. Koska alkuaikoina miehet vaihtelivat soittoroolejaan soittaen vuorotellen soolo- ja komppikitaraa, he suunnittelivat bändin nimeksi The Versatones.

Kun he yrittivät rekisteröidä nimen, se oli kuitenkin jo varattu. Donin äiti sanoi: "You are venturing into new things, so why don't you call yourselves The Ventures." Näin syntyi bändin nimi. Kun se teki ensimmäisen levynsä, Donin äiti kiersi jakamassa sitä mahdollisimman monelle tiskijukalle radioasemilla. Levy nousikin kakkoseksi USA:n listalla.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch