Navigaattoriin Koulutie 4, Sumiainen tai Äänekoski
Tuo neuvo tuli vähän myöhään, mutta kiitos kuitenkin. Navigaattori vei minut Suolahteen elikkä parikymmentä kilsaa ohi Sumiaisista. Olin omasta mielestäni yrittänyt olla fiksu ja arvuutellut tapahtumapaikan osoitteeksi juuri
Koulutie, Sumiainen. Tämä plus alkumatkan kommellukset (Kyrönsalmen silta pystyssä ja oopperajuhla-ajan liikennekaaos Savonlinnassa) aiheuttivat sen, että missasin kaksi ekaa bändiä melkein kokonaan.
Tekijämiehistä koostuva
The Crescents oli Charadesien ohella suurin syy, miksi ylipäätään innostuin Sumiaisiin lähtemään ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Crescents tarjosi suvereenisti illan parhaat saundit. Ohjelmiston runko koostui enimmäkseen tuttuakin tutummista Shadows-biiseistä, mutta tällä kertaa se ei haitannut. Jan-Erik Sainella on niin omaleimainen tatsi, täydellinen tekniikka ja upea saundi, että niitäkin kuunteli suorastaan henkeä pidättäen. Rusinana sopassa oli hienoja Quiets-biisejä, pari englantilaisen Dakota-bändin biisiä ja vielä pari länkkäriklassikkoa. Aivan huikea keikka, jota olisin kuunnellut vielä toisen mokoman lisää ja yhdellä jalalla seisten. Setti muistaakseni alkoi Sainen omalla hienolla biisillä ja jossain lomassa kuultiin myös kompparina toimineen Nono Söderbergin oikein hieno biisi.
Tässä kokoonpanossa ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Rudi Ryynänästä parempaa rumpalia ei olekaan ja varhais-Quietseista tuttu basisti Veede Sinivaara on niinikään rautainen ammattilainen. Crescentsien toivottavasti tulevaa pitkäsoittoa odotan todella kiinnostuksella
.
Rudi Ryynänen on myös täydellinen herrasmies, hänen sujuvaa ja tyylikkäin sanavalinnoin tapahtuvaa spiikkaustaan on aina todella ilo kuulla.
Samaa ei voi sanoa
Charadeseista, joitten alatyyliä ahkerasti viljelleestä spiikkauksesta vastanneelle Jari Mobergille annoin mielessäni pitkän miinuksen verbaalisen tyylitajun puutteesta. V- ja s-alkuisten sanojen viljely, runkkareista ja panomiehistä puhumattakaan ei ollut tyylikästä eikä mukavaa kuultavaa, ottaen huomioon että hyvin iso osa yleisöstä oli ikääntynyttä väkeä ja joukossa paljon ikädaameja ja lapsiakin. Herrasmies ei käytä tuollaista kieltä naisten ja lasten kuullen. Soooo-so, Moberg!
Varsinaisen työnsä Moberg kuitenkin osasi, sitä ei voi kiistää. Straitjacketsmaisissa maskeissa koko illan soittanut Charades soitti paljon Straitjacketsien biisejä, jotka eivät ihan irronneet esikuvan lailla - yritystä kuitenkin oli kiitettävästi. Liimatta on erinomaisen taitava kitaristi, niinkuin tiesinkin. Jukka Väisäselle extrakiitokset siitä, että oli putsannut bassonsa sitten viimenäkemän
.
Päivän mittaan soittaneista bändeistä täytyy vielä kiitoksin mainita
The Spytones, joka oli muuten tuttu Happy Times-porukka, mutta kitaristiksi oli vaihtunut Jaakko Rossi. Minun korvaani miellyttivät eniten omat biisit - joita taisi olla kaksi-kolme - sekä muutamat Happy Times-ajoilta tutut biisit, joita oli hiukan muokattu uuteen uskoon.
Kiitoksia vaan kaikille asiaan vaikuttaneille tahoille
Oikein oli mukavat musakekkerit. Paikka ja sää olivat hienot, järjestelyt toimivia ja äänimies osasi asiansa. Polttoainekustannuksille tuli katetta
Oli kiva nähdä muutamia tuttujakin
. Extrakiitokset vielä Istwanille, jonka puhelinkonsultaation myötä tiesin lopulta kirjoittaa navigaattoriin osoitteeksi Sumiaisenraitti, Sumiainen.
Viimeisen soinnun häivyttyä ilmaan kävin vielä sumiaislaisen ystävän luona juomassa puoli pannullista lusikoitavan vahvaa kahvia ja kolmen aikaan aamuyöstä suuntasin Saabin keulan kotia kohti. Aamutunteina olikin hyvä ajella, kun oli viileää ja muuta liikennettä hyvin vähän. Kotona taisin olla puolikuuden aikaan
.
