Kirjoittaja Aihe: The Shadows Suomessa 1964  (Luettu 66288 kertaa)

The Slow Kid

  • *
  • Viestejä: 30
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #60 : 17.10.2008 / 11:14:50 »
Niin, Lintsillä Cliff ei laulanut "La Mer"iä, se on varmaa.
Trying to learn to play keyboard instruments since 1952 - I´m sorta slow!

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #61 : 17.10.2008 / 11:49:25 »
Niin, Lintsillä Cliff ei laulanut "La Mer"iä, se on varmaa.

Olisihan se ollut komea kohteliaisuus jos Cliff olisi valinnut suomalaisyleisölleen laulettavaksi meidän toisen kansallislaulun, "Satumaa". Belgialaisen (?) Charles Trenetin sävellys "La Mer" on ranskankiel. chanson laulujen helmi, jonka englanninkielinen käännösnimi on sattuvasti "Beyond the sea".... Aavan meren tuolla puolen ..
Öh..oliko tämä jo liian kaukaa haettu.? 
« Viimeksi muokattu: 10.11.2008 / 16:08:35 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #62 : 20.11.2008 / 16:08:28 »
Jo kuukausi vierähtänyt eikä 
1964 topicissa mitään "uutta" The Shadows yhtyeestä. ::) ::)

No.. palataan siis mainittuun vuoteen, tarkemmin syksyyn. Elokuva-aitassa nimim. Disc-Jockey on antanut levyn pyöriä, ja kuuntelun kohteena on uusi Shadows sinkku:

"The Miracle (Columbia).
Nämä pojat olivat tässä pari vuotta sitten mielestäni niitä harvoja jotka osasivat soittaa hyvin rautalankaa. Mielestäni he ovat vieläkin aivan huippuja. He syventyvät soittamiseen oikein tosissaan ja tuloksena onkin erittäin hyvää rautalankamusiikkia. Nuoret, soittakaapa tämä isälle ja äidille niin hekin oppivat pitämään musiikistanne.
Rhythm and Greens on vauhdikas esitys samannimisestä filmistä. Mutta tähänkin sopii sama kuin edellisen puolen arvosteluuni. Kuunnelkaapa miten tarkasti he soittavat sovitustaan menemättä yli millään tavoin. Riehakasta tosin vähän on".
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"


The Slow Kid

  • *
  • Viestejä: 30
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #63 : 21.11.2008 / 10:09:46 »
Pienen tuumaustauon jälkeen tulee mieleen esittää, että Hank ja Bruce - ehkä - lauloivat kappaleen "Let it be me" ennen Cliffin esiintuloa. Se olisi sopinut hyvin settiin sikäli, ettei olisi vienyt huomiota Cliffin reippaammilta numeroilta.

Onko kenelläkään samaa muistikuvaa? Siitä on niin pitkä aika...
Trying to learn to play keyboard instruments since 1952 - I´m sorta slow!

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #64 : 02.12.2008 / 13:51:29 »
SUOMI24 Keskustelu sivulla kirjoittaa nimim.YrjöJurri 18.1.2007 Linnanmäen keikasta seuraavasti. En ole varma onko tätä hänen ilmoittamaa asiaa kommentoitu Rautalankafoorumilla mitenkään, joten laitetaan kiertoon:

" 60-luvulla hiotut kielet oli ainoat oikeat eikö muusta edes tiedetty. 70-luvun alussa alkoi kielien lajempi tuonti ja silloin oli jo valinnan varaa laidasta laitaan. Yleensä siirryttiin ohuempiin hiomattomiin kieliin joista lähti tiukat sävelet tuhnuisiin hiottuihin nähden. Joku alan mies epäili Hank B:n käyttäneen alkuun teräskielisen akustisen kitaran kieliä, ainakin biiseistä kuului hiomattoman naukaisuja".

"Tapaus Shadowsien Suomen keikalta. Eräs täkäläinen 60-luvun kitaristi kävi katsomassa bändiä Linnanmäen keikalla ja oli kiinnostunut vahvistimista ja kitaroista soittaja kun oli. Hänellä oli itsellään hankittuna Suomen ensimmäisiä Voxeja, siis AC30 ja tietysti myös Fender Stratocaster. Tämä "Eki" oli hyvä rautalankamuusikko, mutta hiukan yksinkertainen, joka on muusikolla etu, ei haittaa. Eki tunki Linnanmäen lavan taakse syynäämään vahvistimia ja hämmästyksensä oli suuri? Hankin VOX AC30 vahvistin näytti edestä päin ihan normaalilta, mutta Voxin koneiston sijaan paikalla oli Fenderin chassis. Eräs muusikkotuttavani sanoi, että varmaan pitää paikkansa, koska "Eki" on niin hullu, että se ei edes osaa valehdella ja tuntee Voxissa joka jumalan ruuvin ja nippelin."

"Kun asiaa ajattelee loogisesti idea on varsin mainio. Voxilla ei ollut vielä tehokasta vahvistinta, mutta nimi piti näkyä. Kun nimeä ja mainetta oli saatu ja muitakin vahvistimia kokeiltu. Fenderiltä löytyy oiva peli, jossa oli hyvä soundi ja reilusti tehoa, enemmän kuin Voxissa. Tuo malli oli tarkalleen Fender Twin 5F8-A, 80w, 4x5881/6L6 AB-luokassa."

"Ainoastaan "Ekin" tapainen puoli-hullu fan hokasi kikan, joka toimi ja kaikki olivat tyytyväisiä. Mainittakoon, että silloin ei laulettu keikoilla eikä juuri PA:ta tunnettu, joten vahvistimien piti kuulua suoraan lavalta katsomoon".
« Viimeksi muokattu: 02.12.2008 / 15:23:38 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Johnny

  • *******
  • Viestejä: 1 241
    • Lakeuden Kuu
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #65 : 02.12.2008 / 16:32:06 »
Mielenkiintoista juttua. Samantapaistahan "salaliittoteoriaa" viriteltiin jo aiemmin noista Fender Tremoluxeista.

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #66 : 25.08.2009 / 16:17:29 »
Linnanmäki ulkoilmakonsertin "vahvistinteoria" on saanut hieman tukea muualtakin. Kaikuohjelmistaan tunnettu Charlie Hallin Proboards foorumilta löytyy erään englantilaisen jäsenen muistelu:

"Just a bit of useless info. Hank told me years ago that on a few occasions when they were at Abbey Road studios, he plugged in to the house amp which was a Fender Twin for a few recordings. He never could remember what tracks were recorded with the Fender, but I remember him saying that he liked it. Jet also told me that Hank liked the Twin"

Tähän Charlie vastasi seuraavasti:

"I have heard a similar story too.
If this was in from the early 60`s it might have been a blond Twin or even an earlier Tweed one. Blackface Twin Reverbs came out around 1964."
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

xmara

  • *
  • Viestejä: 19
  • 1965
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #67 : 23.11.2009 / 22:47:01 »

Shadows siis aloitti ilman Cliffiä, ja muistaakseni Hank ja Bruce myös lauloivat ehkä kaksi kappaletta, joiden nimiä täytyy miettiä. Muistelisin, että kaikki sekä Shadowsin että Cliffin esittämät kappaleet olivat sellaisia, jotka olin jo kuullut aikaisemmin levyiltä tai radiosta. Itse esitykset olivat kaikin puolin virheettömiä ja soundi plus balanssi erinomainen ainakin siihen kohtaan keskellä katsomoa, jossa itse istuin. (Myös samassa paikassa näkemäni Animalsin konsertti taas epäonnistui mm kylmän sään takia sekä siksi, että Eric Burdonilla ei ollut omia laululaitteita, vaan hän käytti Linnanmäen kuulutusjärjestelmää, jonka särö oli käsittämätön ja volyymi olematon). Olen sittemmin nähnyt kymmeniä maailmanluokan konsertteja Euroopassa,
Later,
The Slow Kid

Animals-maininta oli mielenkiintoinen.  Kysymyksessä oli siis vappupäivä  1.5. 1965 ja kylmä kuin  rrr....helvetissä. . Meidän Primitives-bändillä oli aamupäivällä muutaman kappaleen ulkokeikka Espoon Tapiolan keskustorilla (kaitafilmiä tallessa) ja mun sormet jäätyi kieliin.  Lämmittelin sormia välillä vahvarin pääteputkien päällä. mikä ei ollut hyvä idea sillä omatekemässä vahvistimessa oli suojaamattomia kytkentöjä.    Myohemmin iltapäivällä Torilla esiintyi toinen tapiolalaisyhtye Swinging City Five, jonka keikan aikana rupesi hissukseen tihruttelemaan lunta (!)  Keikat oli jotain Tapion Hongan järjestämiä viihdepläjäyksiä.

Sen jälkeen bändimme lähti Lintsille Animalsia katsomaan. Alan Price oli yllättäen hävinnyt.  Mape Veijalainen kertoi myöhemmin radiossa että se oli ottanut hatkat ja tilalla nähtiin  uruissa Mike Challager. Kuulin myöhemmin yhden tutun kautta että Hilton Valentinella  sormet jäätyi ja se oli "ihan hysteerinen" Epäilemättä Helsingin vappu 1965 vahvisti brittien käsitystä kaupungista jossa jääkarhut kävelevät puistoissa.   

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #68 : 24.11.2009 / 10:28:49 »
Kolea sää tosiaan. Olin paikalla ja lämpimästi pukeutuneena. Ylläni oli Teinitalosta tai Pukevasta ostettu sen hetken muodin mukainen tummansininen , kaksoisnapitettu merimiestakki. Konsertin biiseistä on jäänyt mieleen pari.  Tietysti "House of the Rising Sun"  ja jostain syystä Chuck Berryn "Let it rock".
xmara, oliko sinulla kaitafilmikamera mukana?
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

xmara

  • *
  • Viestejä: 19
  • 1965
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #69 : 24.11.2009 / 18:28:31 »
Kaitafilmikameraa ei ollut mukana Animalsien keikalla. Ne aloittivat kappaleella "I'm Crying"

Se meidän rautalankabändin vappukeikka sen sijaan on säilynyt filminä, Kaveri on tehnyt siitä ProToolsilla musiikkivideonkin (silloin ei ollut ääntä, joten ääni on 2000 luvulla tehty replika) . Kuvista näkee kuinka meitä palelsi.

Se jossain mainitsemani Cliffin Linnanmäen keikan kaitafilmi joutui 1970-luvulla siskolleni, eikä ole varmaa onko se edes tallessa. Täytyy kysyä niitä laatikoita lainaksi.

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #70 : 19.08.2010 / 15:18:19 »
Linnanmäen huvipuiston ulkoilmanäyttämö 28.51964. Elokuva-Aitta lehden toimittaja Helena Suomela on paikalla ja kirjoittaa lehteensä artikkelin otsikolla:

"Hyvinkasvatettu Nuorimies Cliff Richard"

"Toukokuun ilta on pimentynyt yöksi ja kaikki Linnanmäen vauhtipyörät ovat täydellisesti pysähtyneet. Yleisö on tihentyneessä puoliympyrässä ulkonäyttämön ympärillä. Kaukaa istumapaikkojen takaa näkyvät esiintyjät lavalla pieninä pisteinä, josnäkyvät ollenkaan, mutta katset ovat kuitenkin liimaantuneet näyttämölle. Huojutaan, twistataan viisitoistatuhatta jalkaa on tahdissa mukana.
Tällainen olisi näkymä ilman ääntä. Äänen, melun, illan sineen kohoavan humun voi kuvitella kymmenkertaistamalla vuoristoradan kirkunan ja lisäämällä siihen rautalankabändin kaikki äänivarat. Ja sitten Cliffin laulu, poikamainen, mukaansatempaa ääni, ilman temppuiluja ja värisyttelyä. Laulujen sanat ovat sensijaan ihan sentimentaalisia.

Läheltä nähtynä Cliff on kertakaikkiaan "smart". Hänellä on täydellisesti istuva smokingmallinen esiintymispuki, paidassa espanjalaisia röyhelöitä, jalassa kiiltonahkaiset varsikengät. Laulaessaan hän liikkuu koko ajan näyttämöllä ja on koko ajan sotkeutumassa mikrofonin johtoon. Mutta tanssitaiteilijan hienolla joustavuudella hän ei koskaan kompastu. Hän elehtii käsilläään enemmän kuin lanteillaan. Jokainen äkkinäinen liike kirvoittaa yleisöstä kirkaisun.

Kiihkeimmät ihailijat ja hurmioon joutujat istuvat etupenkillä. Heidän intiaanikiljahduksensa syntyvät luonnostaan, kauempana oleva yleisö kiljuu muuten vain mukana ja kiljuminen huvittaa kauheasti.


Laulujensa joukossa Cliff laulaa myös suurimman suosionsa saavuttaneet levynsä Liivin`Doll, Bachelor Boy, The Young Ones ja Lucky Lips. Näistä kaikista hän on saanut ns. Kultaisen levyn, jollainen saadaan, kun levyä on myyty yli miljoona kappaletta. Eri maiden bestsellerlistojen antamien tulosten perusteella Cliff Richard muuten nimitetty viime vuoden suosituimmaksi levylaulajaksi koko maailmassa.
Lehdistövastaanotolla Cliff vakuutti, ettei edes tiedä, mitkä hänen vuositulonsa ovat. Manageri oli kyllä hinnoitellut hänet varsin korkealle myös Suomessa esiintymisen kohdalla, koskapa Cliffin tunnin kestävät ohjelmat oli sijoitettu mahdollisimman tehokkaasti, jotta kaikki huvipuiston pyörät pyörisivät mahdollisimman kauan ahmimassa rahaa. Ensimmäinen näytös oli kello 19.30 ja toinen vasta melkein puolenyön tienoilla eli kello 23.30.

Ne, jotka sitten keskiyön jälkeen jättivät Linnanmäen, olivat varmasti tyytyväisiä Cliffiin. Paitsi että hän oli laulanut loistavimmat numeronsa, hän oli vetänyt yleisön laulamaan mukaan kertosäkeisiin, esiintynyt vauhdikkaasti ja turhia diivailematta. Samanlaisen kuvan suorasta ja vilpittömästä nuorukaisesta sai myös lehdistövastaanotolla. Sitäpaitsi hän oli hyvinsanavalmis. Ensimmäiseen kysymykseen popmusiikin tärkeydestä, hän vastasi, että pop-musiikki on välttämätöntä.. Pop-musiikin kuuntelu ei vaadi suuria ponnisteluja, eivätkä kaikki ihmiset halua ponnistella. Kun Cliffiltä iitseltään kysyttiin, pitikö hän esimerkiksi Brahmsista, hän vastasi, ettei hänellä ollut yhtään Brahmsin levyä kokoelmissaan. Sen sijaan hänellä on kaikki Beatlesien levyt.

Cliff paljasti, ettei hän ehdi lukea mitään, ei edes sanomalehtiä. Tiedot maailmantapahtumista hän saa radiosta tai tuttaviltaan. Suomesta hän kertoi tienneensä hyvin vähän ennen tänne tuloaan ja valitteli ylipäänsä sitä, ettei ole yhtään ehtynyt tutustua niihin maihin, joissa käy esiintymässä. Suomen vierailu kuului Skandinavian turneeseen, jonka ohjelmana oli yhden päivän esiintyminen kussakin pääkaupungissa. Cliff on esiintynyt myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa j Etelä-Afrikassa ja suunnitteilla on matka Hong-Kongiin.

Filmauksiin kuluu häneltä vuosittain monta kuukautta. Hän on juuri saanut valmiiksi Kanarian saarilla filmatun"Wonderful Life". Hän myöntää, ettei tunne olevansa kovin varma näyttelijä, mutta toivoo kuitenkin joskus saavansa yksinomaan dramaattisen roolin. Kukaan ei ole huomannut kysyä, kuinka usein hän ehtii käydä teatterissa.

Cliff tunnusti myös, ettei koskaan ole kuvitellutkaan itselleen muuta ammatia kuin laulajan. Se oli hänen haaveensa jo koulupoikana. Musiikillista koulutusta hän ei ole saaanut lainkaan. Showmaailmaan hän astui 17-vuotiaana ja hänen uransa on ollut yhtä nopeata nousua. Nyt hän on 22-vuotias. Kun häneltä kysyttiin,voisiko hän kuvitella laulun vain harrastukseksi ja itsellään jonkin muun ammatin, hän vastasi vastakysymyksellä: "Miksi minun pitäisi".

Hän on siis aivan tavallinen poika, vain sillä erotuksella, että miljoonat hänen kaltaisensa ovat nostaneet hänet ihanteekseen, kohottaneet hänet makeaan menestykseen.

Toimittajan huomio kiinnittyi, kuten jutun otsikkokin paljasti, pelkästään Cliff Riichardiin. Jutussa on muutama hyvä yleisvalokuva esiintyjistä. The Shadows tyylikkäissä smokingasuissaan ja lavalla nähdään tietysti valkoiset Burns kitarat, Voxin vahvarit, kuten myös korkealle jakkaralle nostettu Hankin kaikulaite, Vox Short Tom.
« Viimeksi muokattu: 19.08.2010 / 15:22:28 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #71 : 11.10.2010 / 16:36:12 »
Onko kenelläkään tietoa mitä kappaleita The Shadows soitti Suomessa vuonna 1964? Eikö Cliffikin ollut mukana tuolloin?

Entäs muut Suomessa soitetut keikat 1980-luvun alussa?
Linnanmäen edeltäneenä iltana The Shadows ja Cliff esiintyivät Kööpenhaminassa,eli 27.05.1964. Tosin Erkki Pälli Iskelmä lehteen kirjoittamassaan jutussaan kertoo "..Tukholman vuorolentokoneen laskeutuessa..". No, joka tapauksessa Kööpenhaminan konsertin ennakko-ohjelmalehtisessä on painettu illalla esitettävistä kappaleista maininta seraavasti, tosin pienin varauksin: "Ret til aendringer i programmet forbeholdes" ,
THE SHADOWS : Shazam, Dance on, Nivram, Foot tapper, Little bitty tear, Apache, Fbi, The rise and fall of flingel blunt (!), Sleepwalk, Big B,  Chattanooga Choo Choo.
CLIFF RICHARD OG THE SHADOWS: Tell me how do you feel, Do you wanna dance, Dancing shoes, The young ones, Bachelor boy, We say yeah, What´d I say, Constantly, It`s all in the game, Da doo ron ron, Lucky lips, I`m the lonely one.
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

xmara

  • *
  • Viestejä: 19
  • 1965
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #72 : 18.11.2010 / 01:27:57 »
SUOMI24 Keskustelu sivulla kirjoittaa nimim.YrjöJurri 18.1.2007 Linnanmäen keikasta seuraavasti. En ole varma onko tätä hänen ilmoittamaa asiaa kommentoitu Rautalankafoorumilla mitenkään, joten laitetaan kiertoon:

" 60-luvulla hiotut kielet oli ainoat oikeat eikö muusta edes tiedetty. 70-luvun alussa alkoi kielien lajempi tuonti ja silloin oli jo valinnan varaa laidasta laitaan. Yleensä siirryttiin ohuempiin hiomattomiin kieliin joista lähti tiukat sävelet tuhnuisiin hiottuihin nähden. Joku alan mies epäili Hank B:n käyttäneen alkuun teräskielisen akustisen kitaran kieliä, ainakin biiseistä kuului hiomattoman naukaisuja".

No ei pidä paikkaansa. Ainoat oikeat oli 60-luvulla samat kuin nykyisinkin eli hiomattomat nickel wounded.   Minusta se on ollut niin kauan kuin Suomessa on rautalankaa soitettu. Meidän yhtye soitteli hiomattomilla ainakin jo 1964-65. Millä ihmellä esmes Pretty thingsin "Roadrunnerin" (1965) plektravedot pitkin  kieliä olisi vedetty jos ne olisivat olleet hiottuja? Kyllä mekin tietysti esitettiin se keikalla ja kielet raakkui niinkuin pitikin.    Yrjö Jurri taitaa muistella basson kieliä. :-D

 
« Viimeksi muokattu: 18.11.2010 / 01:32:21 kirjoittanut xmara »

guitarman

  • *
  • Viestejä: 34
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #73 : 18.11.2010 / 20:51:50 »
Siirryin itsetehdystä sähkökitarasta tehdastekoiseen vuonna 1966, kun ostin Veneskoskelta uuden Fender Mustangin. Siinä oli hiomattomat kielet ja koska soundi oli paljon parempi kuin hiotuissa, olen siitä lähtien käyttänyt hiomattomia kieliä ja kyllä niitä oli myynnissä tuohon aikaan. Kaupan päälliseksi Veneskoski antoi pari settiä hoimattomia kieliä.

Nighthope

  • Vieras
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #74 : 09.12.2010 / 14:07:56 »

Mitä rva Matilaisella mahdollisesti tallessa oleviin valokuviin tulee, niin ei näytä kovin hyvältä, koska häntä ei löydy mistään. Vielä v. 1995 puhelinnumero löytyi luettelosta ja numerotiedustelusta, vaan ei enää. Siis ajattelin lähettää kirjeen. Väestörekisterin nettiosoitepalvelu vastasi näin: "Henkilö on kieltänyt osoitteensa luovuttamisen"  :( Nyt alkavat ideat olla vähissä. Kävimme eri kouluja, joten luokkatovereista ei ole apua. Google ei kerro mitään. Vuoden 1995 työpaikkaa ei löydy netistä enää.

Enää on jäljellä neula heinäsuovasta-menetelmä: Ulla Matilainen, 61 v, pääkaupunkiseutu, jos näet tämän esim. googlattuasi oman nimesi, rekisteröidy tälle foorumille ja ota yhteyttä  ;D

No, yritettiin ainakin. terv

The Slow Kid

Hmmm... Vieläkös tämä vaalea enkeli on kadoksissa? Voin välittää hänelle jonkin viestin tarvittaessa, mikäli kyseessä on sama Ulla.

Tuntomerkit ainakin sopivat. Olin hänen luokkatoverinsa keskikouluasteella ja taisinpa olla ihan vähän ihastunutkin, mutta kun hän vaan aina haaveili siitä Cliffistä, niin eihän siitä sitten lopulta mitään tullut. Joku korjasi saaliin myöhemmin parempiin suihin tässäkin tapauksessa ;-)


 

anything