Kirjoittaja Aihe: The Shadows Suomessa 1964  (Luettu 66231 kertaa)

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #15 : 21.02.2007 / 14:33:06 »
Linnanmäki 28.5.1964.

Apache uutisoi tänään 21.2.07 "Cliff & The Shadows palaa lavalle".

Palatkaame ajassa taaksepäin, on toukokuun loppu 1964. "Iskelmä" lehden toimittaja, nykyinen eläkeläinen Erkki Pälli on saanut tehtäväkseen seurata ja raportoida Cliffin ja Shadowsin vierailun. Siteraan  sanasta sanaan kesäkuun "Iskelmä" no 6 julkaistun artikkelin.

" Kun Tukholman vuorokone laskeutui miltei minuutilleen klo 14 Seutulan kentälle, nousi jännitys huippuunsa. Paikalle olleet lehdistön ja radion edustajat, täkäläisen Cliff Richard Fan Clubin jäsenet, viralliset vastaanottajat ja muut kentän puolelle päässeet uteliaat ryntäsivät kiiltäväkylkisen ilmojen jätin viereen sellaisella innolla, että kenttäemännät olivat menettää hermonsa. Mutta niin siinä vain kävi, että itse vastaanotettavat olivat vähällä päästä livahtamaan kenttärakennuksen suojiin kuin koirat veräjästä. Cliff itse oli verhoutunut tummien aurinkolasien taakse ja asteli laskuportaita yhtä rauhallisena kuin kotipysäkillään linja-autosta astuva Matti Meikäläinen. Vastaaottoseremoniat kaikkine kättyleineen ja kumarruksineen näyttivät hieman ärsyttävän kuulua vierasta. Odotellessaan matkatavaroitaan tullipaviljongissa hän nuuhki saamaansa tervetuliaiskukkaa hajamielisen näköisenä.Käväistessän äskettäin kotimaassa oli lehtemme Lontoon-kirjeenvaihtaja Hilkka Kantelinen pyytänyt allekirjoittanutta välittämään terveisensä Cliffille ja tämän säestäjille. Tein työtä käskettyä, mutta eivätpä pojat muistaneet enää Hilkka-tyttöä. Pelastaakseni näin syntyneen nolon tilanteen kysyin yhtyeen rumpalilta Brian Bennetilta, missä he olivat esiintyneet edellisenä iltana. " En muista - en todellakaan jaksa muistaa sitä", vastasi Brian jopa englantilaisittainkin yliviileästi. Se oli kuin kylmä suihku..

Parisen tuntia myöhemmin oli Cliff lehdistön edustajien haastateltavana Ison Britannian täkäläisen lähetystön tiedotuspäällikön kotona. Suurin osa esitetyistä kysymyksistä oli sitä luokkaa, että vastaukset niihin olisi saanut milteipä keltä tahansa suomalaiseltakin iskelmämusiikin ystävältä. Yksi nuori nuori toimittaja suuna päänä ja muut ahtaassa kehässä kuuluisuuden ympärillä - sellaistahan noissa haastattelutilaisuuksissa tahtoo olla. Selvisihän meille sentään se, että Cliff tahtoo mennä piakkoin naimisiin, ja että hänelle ei ole tehty samanlaista nenänmuovausleikkausta kuin Paul Ankalle.. Haastateltavan poistuessa hotelliinsa kuiskasi joku: "Onhan se sentään siistin näköinen, lyhyt tukka ja puhdas puku.."

Tämä siisteys, ulkoinen eleganssi onkin yksi Cliff Richardin ja The Shadowsin tavaramerkeistä. Nykyisin miltei kaikki brittiyhyeet ovat yhtyneet The Beatlesin aloittamaan leikkiin esiintymällä pitkätukkaisina, mutta Cliff ja "Varjot" ovat pysyneet aikaisemmalla linjallaan ja käyttävät yhä smokkia esiintymisasunaan. Eleganttia ja hallittua on myös tämän viisikon esittämä musiikki, sen saivat suomalaisetkin todeta omin korvin Linnanmäen kahdessa konsertissa. Numero seurasi toistaan, vuoroin nopeita rytmipillereitä ja hitaampia tunnelmapaloja.
 Kun "Varjot" olivat ensin saaneet yleisön lämpenemään, astui itse Cliff lavalle. Hänen tehtävänsä oli kuin valmiiksi leikatun viljan keräämistä - kuulijat olisivat huutaneet varmasti yhtä lujaa, vaikka hän ei olisi laulanut yhtään ääntä. Mutta hyvinhän Cliff toki lauloi, vaikka myöhemmässä konsertissa koleus pyrkikin saamaan hänen ääneensä hieman oudon vibraaton. Hän aloitti "Livin`dollilla" ja jatkoi muilla tunnetuilla levytyskappaleillaan. Kumpainenkin konsertti  kesti 3/4 tuntia ja yleisö  vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä kuulemaansa. Tyytyväisiltä näyttivät myös paikalla olleet asiantuntijat, joskin muutamat olivat sitä mieltä että The Shadows olisi ollut vieläkin parempi jos rytmistä olisi huolehtinut nykyistä parempi rumpali.

Ensimmäisen konsertin jälkeen vierailla oli pienoisia vaikeuksia päästä huvipuistosta hotelliinsa. Toisen konsertin jälkeen olivat isännät paremmin varuillaan. Linnanmäki oli pullollaan virkavaltaa ja varmuuden vuoksi viisikko odotti huvipuiston sulkemishetkeen saakka ennen kuin uskaltautui ulos pukuhuoneistaan. Englannissa tuo puinen pukuhuonerakennus olisi varmasti kaadettu, mutta me suomalaiset olemme onneksi niin rauhallisia ja uskomme sentään melko helpolla poliisin määräyksiä.Mitäpä tässä uhraamaan enää kallista palstatilaa jonninjoutavalle tekstille. Sanotaanhan, että yksi kuva puhuu enemmän kuin sata sanaa. Todettakoon vain, että olemme jälleen yhtä elämystä rikkaampia."

Siinä toimittaja Erkki Pällin näkemys vierailusta, kuvia oli kaikenkaikkiaan kuusi.  Pällin ja Norman Nicholsin ottamina.... joopajoo..rumpalia ei sitten vaihdettu....
« Viimeksi muokattu: 18.11.2009 / 14:10:05 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Kiitos jutusta
« Vastaus #16 : 21.02.2007 / 16:34:24 »
Lainaus käyttäjältä: "amme"

Palatkaame ajassa taaksepäin, on toukokuun loppu 1964. Iskelmä lehden toimittaja, nykyinen eläkeläinen Erkki Pälli on saanut tehtäväkseen seurata ja raportoida Cliffin ja Shadowsin vierailun. Siteraan  sanasta sanaan Iskelmä no 6 julkaistun artikkelin.

Kiitos artikkelista, Amme! Luin noina aikoina itsekin Iskelmä-lehteä, mutta en ole sen numeroita tullut säästäneeksi. Linnanmäellä olin hyvällä (seisoma)paikalla noin 30 metrin päässä lavasta.

Kotimaisen The Strangers-yhtyeen komppikitaristin Jorma 'Yki' Tuomisen mielestä Shadows ei svengannut, mutta en hänen mielipiteelleen paljon arvoa antanut. Kaipa se meni lähinnä kateuden piikkiin. :)  Noh, sää oli aika kolea, joten kyllähän siinä sormet varmaankin hieman kohmeiset saattoivat olla...

Jos toisaalla uutisoitu vuoden 2008 kiertue toteutuu  -  kuten vakaasti uskon  -  toivottavasti siitä tehdään äänitykseltään laadukkaampi dvd-tallenne kuin vuoden 2004 Final Tourista. (Tämä on muuten laskujeni mukaan Hank Marvinin neljäs viimeinen kiertue...  :wink: )
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #17 : 08.02.2008 / 13:28:22 »
Sivuaa topicia "kaikulaitteet levyillä..."

Linnanmäen 28.5.1964 ulkoilmakonsertin aikana otetuista valokuvista voi tulkita monia mielenkiintoisia faktatietoja siihen asiaan miten the Shadowsin äänentoisto oli järjestetty.

 Varsinkin mainio Kalle Kultalan iltakonsertista ottama kuva paljastaa mm. että kitaristit soittivat valkoisilla Burns Marvin kitaramalleilla, kolmen VOX AC30 vahvistimien kautta. Basisti John Rostillillä ei siis ollut erillistä bassovahvistinta. Hank Marvinin VOXin takana näkyy jakkaralla (!) äänenmuokkauslaite joka on VOX ns. Short Tom kaikulaite. Minkäänlaisia kitarakaappimikkejä ei ollut. Eikä edes Brian Bennetin rumpusettiä oltu mikitetty, tässäkö osasyy toimittaja Erkki Pällin kommentiin "..jos rytmistä olisi huolehtinut nykyisin parempi rumpali". Hävisikö hienot fillit ym. kompit taivaan tuuliin?

Kiitokseni Tan Voxille privakommenteista ja faktavarmennuksista!
« Viimeksi muokattu: 30.09.2008 / 09:07:27 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"


amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #18 : 11.02.2008 / 10:59:03 »
Laitetaan heti perään pikku uutinen Shadows laitteista..

Iskelmä huhtikuu 1964, kuukautta ennen Linnanmäen esiintymistä.

"THE SHADOWS on hankkinut käyttöönsä uudet instrumentit ja teknilliset laitteet, joiden yhteisarvo on kokonaista 90.000 mk. Kvartetin on ollut pakko kiinnittää palvelukseensa erityinen teknikko, joka huolehtii siitä, että nämä kalliit laitteet toimivat kuten niiden pitääkin".

Voxit pysyivät mukana edelleen , uudet instrumentit olivat tietysti Burns.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2009 / 14:23:45 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #19 : 11.02.2008 / 11:53:35 »
Eli tietoa ei taaskaan ollut kellään alkuperäiseen kysymykseen: mitkä biisit ja oikessa järjestyksessä Cliff&Shadowsin Linnamäen keikalla 1964??? Tsemppiä "Humppakansa"!

Arkistojen hyllyillä lojuu yksinäinen lehti, pyyhittyäni pahimmat pölyt kannesta paljastuu kansikuva Cliff Richard,  ja uutisotsikko : Cliff Richard vierailee Linnanmäellä 28.5. Käännän varovasti haurastuneen lehden sivuja. Lehti on Iskelmä, toukokuun 1964 numero.  Ulkomaankirjeenvaihtaja Hilkka Kantelinen raportoi Lontoosta.

"CLIFF RICHARD ON TULOSSA!  Näin hän esiintyy konsertissa !
Kukapa ei tuntisi West Side Storyn kuuluisaa lemmenlaulua "Maria" ja erikoisesti säettä "The most beautifiul sound I ever heard". Alkuperäisen laulun "kaunein sointu" oli Maria, mutta Cliff Richardin laulaessa ko. kappaletta konsertissaan salin naisvaltainen yleisö kiljaisee säkeen loppuun "Cliff".

The Beatles-yhtye tekee valloituksia ympäri maailmaa, mutta Cliff Richard ei ole suinkaan unohtunut. Siitä tuli ainakin allekirjoittanut vakuuttuneeksi käydessään parissa hänen konserteissaan täällä Lontoossa. Vanhemmat naisihmiset mutustelivat suklaata (joskus minä epäilen, että he paastoavat jo viikon etukäteen) ja huokailivat "Eikö hän ole söpö!". Nuoret tytöt kiljuivat jokaisen laulun alussa, lopussa ja vähintäin kymmenen kertaa siinä välisä. Tuntuu ihan olevan muotiasia hihkua kurkkuunsa käheäksi. Ennen Billy J. Kramerin Suomen vierailua tapanani oli kertoa
suomalaisesta yleisöstä, ettei se kilju, vaan taputtaa nätisti käsiään. Luettuani sikäläisten lehtien arvostelut ja yleisön reaktiot Billyn konsertisssa, muutin nopeasti käsitystäni. (amme kommenti: olin läsnä B.J.Kramerin konsertissa, mutta en kuolemakseni muista hysteriaa, illan ohjelmalehtinen minulla on toki tallessa).

"Cliff Richardin täkäläisen kiertueen avaa BBC:n lähetyksistä tunnettu Bob Miller and His Millermen orkesteri. Heitä seuraa pari koomikkoa, mutta vasta The Shadows-yhtye saa yleisön lämpenemään.

Useimmat englantilaiset yhtyeet suosivat nykyään pitkää tukkaa a la Beatles (olen yhä sitä mieltä, että Jukolan veljekset aloittivat tämän muodin). Myös esiintymispuvut ovat mielikuvituksellisia. "Varjot" ovat kuitenkin pitäneet oman tyylinsä: siististi lakatut hiukset ja räätälin tekemät harmaat puvut. Todellisia herrasmiehiä!

Yhtyeessä tapahtui äskettäin pieni muutos. Bassokitaristi Brian "Licorice" Locking jätti yhtyeen omistautuakseen Jehovan todistamiselle. John Rostill oli jo aikaisemmin soitellut Shadowsien kanssa, joten hänen valitsemisensa vakituiseksi jäseneksi olo jokseenkin itsestään selvää
".

Jatkuu...
« Viimeksi muokattu: 18.11.2009 / 14:32:09 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #20 : 11.02.2008 / 13:13:07 »
..jatkuu.

"John saikin todistaa kykynsä heti ensimmäisessä kappaleessa "Chattanooga ChooChoo". Hyvin meni. "Wonderful land" sai koko yleisön lyömään tahtia. Hank Marvin ja Bruce Welch lauloivat "That`s the way it goes", jota seurasi "In the mood". Eräs heidän parhaimpia numeroitaan oli "Theme for young lovers", joka on Cliffin viimeisimmästä filmistä "Wonderful life". Hank Marvin esitti soolon. Kaikki neljä lauloivat yhdessä "Little bitty tear" - kappaleen, jota seurasi Brian Bennetin rumpusoolo "Big B". Shadows lopetti soolo-osansa "FBI" - kappaleella ja meikäläinen huomasi seisovansa muun yleisön kanssa ja kiljuvansa "More, more" - "lisää, lisää".liajalla vieressäni istuva täti pisti poskeensa pari jätskiä ja suklaalevyn. Toisen levyn puolivälissä ohjelma alkoi jälleen ja Bob Miller orkestereineen peitti viereltäni tulevat sivuäänet. Yleisö koetti kuunnella kärsivällisesti jälleen kahta koomikkoa ja vihdoin ja viimein sen pitkä odotus täyttyi. Lavalle juoksi sinipukuinen,valkopaitainen, mustatukkainen nuorimies. Cliff Richard! Ensimmäinen nopea kappale "I wanna know" sai yleisön kovaäänisen hyväksymisen. "Come to me" lisäsi kiljuntaa. "24 hours from Tulsa" oli mielestäni illan paras kappale. Ko. laulun teki täällä tunnetksi amerikkalainen Gene Pitney, mutta Cliffin esitys oli vähintaaä yhtä hyvä. "Dah Doh Ron Ron" - kappaleeseen yleisö yhtyi lyöden käsillä tahtia. Cliff vaihtoi välillä nopeista kappaleista hitaisiin ja tunnelmallisiin, jolloin useat ihailijattaret kiljaisivat kesken esityksen "Cliff, I love you".
« Viimeksi muokattu: 19.08.2010 / 14:02:34 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #21 : 11.02.2008 / 13:51:50 »
...jatkuu.

"Cliffin esitys kesti kaikkiaan vain vähän yli puoli tuntia, mutta kuulimme edellä mainittyjen lisäksi myös seuraavat kappaleet: "It`s all in the game", "Maria", "You don`t know", "Constantly" (hänen viimeisin täällä ilmestynyt levytyksensä), "Bachelor boy" (jonka Cliff sävelsi Bruce Welchin kanssa "Summer holiday" - filmiä varten), "Whole lotta shakin`going on", ja "What`d I say" - pari nopeaa rock-kappaletta. Laulujen välillä ihailijattaret olivat heitelleet Cliffille ja Shadowsille suklaarasioita, mutta konsertin lopulla yleisö villiintyi kokonaan ja voisitä pääsiäismunien (huom: suklaasellaisten) sadetta, mikä tippui näyttämölle. En ole koskaan nähnyt täällä tyttöjen pelaavan pesäpalloa, mutta kyllä kykyjä on. Tai oli ainakin tässä konsertissa.

Pujahdin konsertin väliajalla näyttämön taakse tapaamaam Cliffiä ja hän kertoi tulevansa Suomeen toukokuun 28. pnä. Varmasti eräs hartaimmin odotettuja vierailuja!

Konsertin jälkeen nauhoitin magnetofoonillani yleisön mielipiteitä Cliffin konsertista. Ympärillemme kerääntyi nopeasti suuri joukko teini-ikäisiä, jotka aluksi vastailivat vanhoillisesti kysymyksiin. Joukkoon oli kuitenkin eksynyt joku Beatles-ihailijatar, joka uskalsi sanoa pitävänsä enemmän näistä neljästä pitkätukkasta kuin Cliffistä. Toiset tietysti esittivät kovaäänisen vastalauseensa ja lopulta melu oli niin valtava, että meidän piti nopeasti perääntyä autoon ja kadota paikalta ennen kuin läheisten talojen asukkaat kömpisivät ylös sängyistään".
.

...täällä Hilkka Kantelinen , Lontoo..voisin kuvitella raportin loppuosan päättyneen. Hilkalla oli siis nauhuri käytössään. Nauhoittiko hän keloille myös varsinaisen konsertin? Kappaleet olivat tarkasti muistissa, nauhaltako näitä jälkikäteen mieleensä palautti? Tällaisen nauhan  löytyminen tai olemassaolon varmistaminen olisi todella mielenkiintoinen asia. Historiallinen arvo nousisi varmasti yhtä myyttisiin korkeuksiin kuin Apachen YLE lähetyksestä nauhoittama kela the Sounds  esityksistä.....
« Viimeksi muokattu: 18.11.2009 / 14:30:17 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #22 : 14.02.2008 / 16:29:31 »
Linnanmäen 28.5.1964 ulkoilmakonsertin aikana otetuista valokuvista voi tulkita monia mielenkiintoisia faktatietoja siihen asiaan miten the Shadowsin äänentoisto oli järjestetty.

 Varsinkin mainio Kalle Kultalan iltakonsertista ottama kuva paljastaa mm. että kitaristit soittivat valkoisilla Burns Marvin kitaramalleilla, kolmen VOX AC30 vahvistimien kautta. Basisti John Rostillillä ei siis ollut erillistä bassovahvistinta. Hank Marvinin VOXin takana näkyy jakkaralla (!) äänenmuokkauslaite joka on VOX ns. Short Tom kaikulaite. Minkäänlaisia kitarakaappimikkejä ei ollut. Eikä edes Brian Bennetin rumpusettiä oltu mikitetty, tässäkö osasyy toimittaja Erkki Pällin kommentiin "..jos rytmistä olisi huolehtinut nykyisin parempi rumpali". Hävisikö hienot fillit ym. kompit taivaan tuuliin?
Kiitos laitekommenteista. Voi mennä hieman otsikon vierestä, mutta koska vaikuttaa, että harvalla on Bruce Welchin kirjaa A Life in the Shadows, lainaan tähän pienen laitteistosta kertovan pätkän:

"Mukana kiertueillamme on kuusi ihmistä, mukana on valoista ja äänestä vastaavat teknikot, ja porukkaa joka huolehtii kitaroista ja rummuista. Lavalla käytämme vain sadan watin Mesa Boogie -vahvistimia, joista ei ikinä oteta kaikkia tehoja ulos  -  käytettyämme vuosikaudet Voxin laitteita."

Sitten Bruce kertoo, että heille toimitettiin vuonna 1986 kymmenen maanantaikappaleiksi osoittautunutta Voxin vahvistinta, jotka kaikki hajosivat harjoitusten aikana juuri ennen kuin heidän piti lähteä kiertueelle. Merkin vaihtaminen oli kuulemma vaikea päätös, mutta pakko tehdä, koska mukaan oli saatava vahvistimet, joihin saattoi luottaa.

Noh, myöhemminhän Vox on palannut kuvaan.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #23 : 15.02.2008 / 14:23:39 »
 Antaa mennä otsikon vierestä vaaan, minäkin olen tuon kirjan lukenut joitakin vuosia sitten. Jos muistan oikein Bruce muisteli mielellään niitä aikoja ja pausseja Shadows kiertueista jolloin sai "puuhastella" omien projektien partissa. Ja oliko asia niin että kirjassa mainitaan Paul McCartney säveltäneen Yesterdayn, vai oliko se Micellen Brucen ranskanhuvilassa?

Laitekommenteja: Tuosta Lintsin nauhakaikulaitteesta Vox Echo, John Campbell väittää kotisivuillaan näin " The Vox Echo (Shadows model). The 3 head Vox Echo (marketed as the Shadows Echo) was one of the first tape based echo systems available on the UK market in the early 60`s through J.M.I. Contrary to the popular folklore and publicity of the time, and despite the Shadows endorsement these units were reputedly never used by the Shadows". ....
..no jaa aina ei voi olla 100% varma mitä kuoren sisällä lepää, muusikot vaihtavat muutenkin laitteitaan tavantakaa yhtä tiuhasti kuin (popular folklore) mustalainen hevosta.

Uran alkupuolen Skandinavian keikkakuvista, mm. Tanska Köbenhavn 24.8.1961 otetusta ja netissä julkaistussa näkyy taas jakkaralle nostettu  Jennings Meazzi Echomatic 1 kiekkokaiku....
« Viimeksi muokattu: 01.10.2008 / 08:37:53 kirjoittanut amme »
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #24 : 17.02.2008 / 09:55:57 »
Antaa mennä otsikon vierestä vaaan, minäkin olen tuon kirjan lukenut joitakin vuosia sitten. Jos muistan oikein Bruce muisteli mielellään niitä aikoja ja pausseja Shadows kiertueista jolloin sai "puuhastella" omien projektien partissa. Ja oliko asia niin että kirjassa mainitaan Paul McCartney säveltäneen Yesterdayn, vai oliko se Micellen Brucen ranskanhuvilassa?
Kirjassa on kyllä juttua Yesterdaystä. Lainaan tähän pienen pätkän:

Paul oli säveltänyt uuden laulun, johon ei tahtonut löytyä sopivia sanoja, ja viimeistelemätön laulu oli pyörinyt hänen päässään viikkokaupalla hänen yrittäessään epätoivoisesti löytää sanoja siihen. Työnimeksi Paul oli antanut sävelmälle "Scrambled Eggs" (= Munakokkelia). Hän paini laulun parissa lomalennollaan Portugaliin ja pitkän puoleisella automatkalla Lissabonista Albufeiraan.  Hänen saapuessa huvilalle olin häntä vastassa ovella ja Paul oli pudota autosta innoissaan. "Onko sinulla kitaraa?" hän kysyi. "Olen kirjoittanut laulun ja haluan kuulla toimiiko se." Nyökkäsin, ja Paul kiiruhti taloon sisään, tarttui kitaraani ja ryhtyi laulamaan uusia sanoja, jotka hän oli juuri kirjoittanut 'vanhaan' sävelmäänsä. Se oli "Yesterday".

Eräs toinen McCartneyn melodia, "Here, There And Everywhere", oli mukana Revolver-albumilla. Kuitenkin Paul oli alunperin tarjonnut sitä Hankille, jotta Shadows olisi levyttänyt sen instrumentaalina. He tapasivat Abbey Roadin studiolla, ja Paul soitti melodian Hankille pianolla. Kitaristimme oli tietysti kovin otettu laulusta, sillä hän tiesi, että sopivasti sovitettuna siitä saattaisi tulla jättiläishitti. Paul oli mielissään ja sanoi lähettävänsä laulun kasetilla, jotta Shadows voisi alkaa työstää sitä. Odottelimme sen tuloa viikkokaupalla, mutta se ei koskaan tullut. Paulin mieli oli muuttunut; hän kirjoitti sävelmään sanat ja käytti sen itse.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

tlento

  • ***
  • Viestejä: 159
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #25 : 17.02.2008 / 20:07:52 »
Hank Marvinin VOXin takana näkyy jakkaralla (!) äänenmuokkauslaite joka on VOX ns. Short Tom kaikulaite.

Onko tästä keikasta olemassa jossain kuva? Mulla meinaan on tollanen Vox Co-3  "Short Tom" 6 äänipään -kaiku ja olen kanssa ymmärtäny että Marvin ei olisi ikinä semmosta käyttäny. Niitä Jenningsin "Vox" logolla olevia Meazzejahan se ilmeisesti käytti!

amme

  • *******
  • Viestejä: 1 125
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #26 : 18.02.2008 / 10:27:08 »
Apache, kiitos tietojeni oikaisusta! Brucella oli siis huvila Portugalissa eikä Ranskassa, ja biisi oli siis todellisuudessa Yesterday. Löytyykö muita Beatles-melodia kytkentöjä jotka liittyvät Shadows yhtyeeseen kuin  nämä kaksi edellä mainitsemasi?
The Cliffters, Expohalli 1962,lehtiarvio:"Kyllä he osasivat tehdä nuorta musiikkia"
The Shadows, Linnanmäki 1964,lehtiarvio:"He soittivat vahvaa, kirkasta ja matalasointista musiikkia erittäin hallitusti".
The Renegades,Messuhalli 1965,lehtiarvio:"Sen raskas, tahmea musiikki teki yleisön hulluksi"

larza

  • ******
  • Viestejä: 948
  • G&L Legacy
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #27 : 18.02.2008 / 10:53:01 »
Kunnon offtopic, mutta muistui Beatlesista ja George Martinista muistui mieleeni tämä vanha Big Train -sketsi: http://www.youtube.com/watch?v=yIA_NVFnXZ8

Tämä ei varmaan kaikille toimi, mutta minusta juuri parasta absurdiutta tuosta sarjasta :)

Apache

  • *****
  • Viestejä: 685
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #28 : 18.02.2008 / 14:49:06 »
Apache, kiitos tietojeni oikaisusta! Brucella oli siis huvila Portugalissa eikä Ranskassa, ja biisi oli siis todellisuudessa Yesterday. Löytyykö muita Beatles-melodia kytkentöjä jotka liittyvät Shadows yhtyeeseen kuin  nämä kaksi edellä mainitsemasi?
Portugalissa oli, juu. Ei nyt heti tule mieleen muita kappaleita, mutta en toki väitä muistavani kirjaa alusta loppuun ulkoa. Jos huomaan tai muistan jonkin muun, niin ilmoittelen.
"I have travelled the world through my ability to play three chords." - Bruce Welch

Rautalankaa-YES!

  • **********
  • Viestejä: 9 092
Vs: The Shadows Suomessa 1964
« Vastaus #29 : 19.02.2008 / 16:05:37 »
Meikäläiselle kun on jäänyt epäselväksi, miten Shadowsien ja Clif Richardin tiet yhtyivät, niin voisivatkos arvoisat Shadows-tuntijat, siis herrat Amme ja/tai Apache tätäkin puolta valaista. Seikka lienee kuitenkin käynyt selville lontoonkielisistä Shadows-kirjoista, joita muistelen teidän kummankin lukeneen. 

Olisi hauska kuulla, oliko kyse sattumasta, kertatapahtumaksi suunnitellusta yhteisesiintymisestä tai jonkun fiksun kuningasideasta ::). Kiitos etukäteen tiedosta ;) :
- musiikin maailma on suuri ja avara -